PBC 150: Ubisoftin vika

PBC saavutti maagisen merkkipaalun kun Hazuki_exe, Andzerx sekä mika.hakala taltioivat jo 150:nen jakson talteen.
Agendana oli taas videopelit ja niistä keskustelu, mutta jotenkin vaan se lörpöttely kääntyi VR:n tulevaisuuteen, Kurikan huutokauppakeisarin videopelidiilauksiin sekä ulkoasuhifistelyyn.

00:57:54 Uutiset
The Order: 1886 läpäistiin 6 tunnissa, kehittäjä kieltäytyy kommentoimasta kestoa
Final Fantasy XV on 60-prosenttisesti valmis – 9 vuotta kehitystä takana
Bloodborne herättää pahimmat painajaisesi henkiin uudella trailerilla

01:22:09 Boardit
Mobiilipelit, uuden alku – kaiken loppu!?
Yleinen PS4-keskustelu
VR – Ei mitään juniin liittyvää vaan virtuaalitodellisuutta

01:51:26 Edellisen viikon kysymys
Minkä pelimedian arvosteluihin luotat varmiten?

Musiikit:
Final Fantasy VII – Anxious Heart
Fire Pro Wrestling Returns – Main Menu Theme
Kirby’s Epic Yarn – Butter Building
Dead or Alive 2 – Character Select Theme
Front Mission 1st – The Evils of War
Lethal League – Ordinary Days
Paper Mario: The Thousand Year Door – Dusk
Asura’s Wrath – In your belief

Viikon kysymys:
Onko pelin pituudella väliä?

PBC 150: Ubisoftin vika
Ganon Era

 
 
00:00 / 02:18:15
 
1X
 

9 thoughts on “PBC 150: Ubisoftin vika

  1. Ei ole. Laatu > Pituus. Mielummin otan tiiviin ja hyvän paketin kuin pelin missä ollaan väkinäisesti venytetty peliä. Tulee mieleen monia pelejä, mitkä olivat hyviä kunnes alkoi puuduttamaan pituudensa takia tai jossa oltiin venytetty tahallaan peliä. Näitä ovat esim. Zelda Wind Waker (koko loppupuolisko), Darksiders 1 , Castlevania Lords of Shadow 1. Pelissä ei myöskään aina olla sitä avointa maailmaa (mikä tuntuu olevan nykyään suht muotia) tai joku päälleliimattu keskinkertainen moninpeli.

  2. Voisko ton alun megaman remix musiikin välillä vaihtaa ollut 100 jaksosta lähtien? onhan se eri kuukautisjaksoissa. sitten viikon kysymykseen.
    ei ole kun pelasin esim journeyn läpi ja vaikka oli lyhyt ei se minua haitannut koska aavikolla samoilu oli tarpeeksi kiinnostavaa se on sitä paitsi pelaajan oma valinta onko hän speedrun pelaaja vai nauttiiko hän pelistä.

  3. Totta kai on. Eri pituudet sopivat eri peleille ja luultavasti jokaisella genrellä on jonkinlainen optimi pelin pituuden suhteen. Roolipeleiltä odotan vähintään yli 50 tuntia pelattavaa, kun taas räiskintöjen toivon loppuvan alle kymmenessä tunnissa. Pelin pituus ei kuitenkaan suoraan korreloi sen laatuun. Olisiko Order ollut parempi peli jos sen vihollismäärät olisi kolminkertaistettu ja se olisi kestänyt sen takia pidempään? Varmastikaan ei. Lyhyetkin pelit voivat olla loistavia ja mielestäni tästä paras esimerkki on Vanquish. Pelin läpäisee ensimmäisellä kerralla noin 5-6 tunnissa ja sen jälkeiset pelikerrat pyörivät parin tunnin ympärillä, mutta uudelleenpeluuarvon vuoksi pelitunteja kertyy kuitenkin paljon enemmän. Pelin lyhyt kesto on jopa yksi sen vahvuuksia, koska sen voi nopeasti pelata uudelleen yhdeltä istumalta.

    Pelin pituuden pitäisi mielestäni kuitenkin jossain määrin näkyä pelin hinnassa. Jos pelistä ei vääntämälläkään saa yli kymmentä tuntia pelattavaa, ei sen pitäisi maksaa julkaisussa 60 euroa.

  4. Koitetaanko tässä nyt kysyä siis jotakuinkin ”Ovatko lyhyet pelit huonoja?”, vai ”Onko 60€ lyhyestä pelistä liikaa?”. ”Onko pelin pituudella väliä” on mielestäni hieman heikko kysymys, ja vaatii tarkennusta. Tarkoitatteko kuitenkin sitä että ”Voivatko lyhyet pelit olla hyviä?”. Ehkäpä Drifu sisäisti kysymyksen paremmin. Kieltämättä monipuolisilta roolipeleiltä odottaa vähintään 40 tunnin pelailua, mutta en näe sitä mahdottomana ettenkö pitäisi myös hyvin tehdystä 10 tunnin roolipelistä. Vaikea kysymys siis.

    Sanottakoon nyt ainakin sen verran että viime sukupolven paras peli Journey oli kestoltaan ripauksen päälle 2 tuntia, ja silti se iski itseeni kuin pienet lapset Oselottiin. En kyllä siltikään kuuttakymppiä olisi maksanut (sukupolven parhaasta pelistä?), joten kieltämättä pelien kestot saa miettimään ainakin sitä rahallista panostusta, ja muutenkin arvostusta. Voi olla että olisi jättänyt hieman kylmemmäksi korkeampi hinta. Order taas vaikuttaa pitkälti sellaiselta peliltä josta mielelläni 20€ maksaisin, mutta en sen enempää.

    Vastaus viikon kysymykseen: …kyllä?

  5. Pituudella on väliä mut vasta myyntihinnan jälkeen. Jos maksan kuuskybää pelistä joka kestää nipinnapin yli viisi tuntia eikä mitään syytä pelata uusiksi enää ole, on tämä huono asia. Codin ja Bäfän yksinpelit nyt menee läpi yhdellä istumalla mutta moninpeleissä sitten meneekin parhaimmillaan satoja tunteja joten hyväksyttävää.

    Orderin tapauksessa myös varmaan porukkaa on vituttanut se että peliä työstettiin hyvän tiimin toimesta näinkin kauan ja silti tuloksena oli tällaista paskaa jota se sitten oli.

  6. Palaute jaksosta 150: mika.hakalan Suklaapukki-tulkinta sulatti charmillaan suklaasydämeni. Laittakaa mies laulamaan enemmän, hän on virtuoosi. Castiin voisi esim. ottaa osion, jossa mika.hakala laulaa jrpg-pelien tunnareita.

    Vastaus kysymykseen: lähtökohtaisesti odotan 60-70 euron peliltä 10-20 tunnin pituutta omalla rauhallisella ja tutkiskelevalla pelityylillä. Ei ole kuitenkaan mitään kiveenhakattuja sääntöjä pelin pituudesta, vaan lopulta tärkeintä on se hämärä subjektiivinen tunne pelin riittävyydestä. Jos peli vaikkapa jättää käyttämättä paljon potentiaalistaan ja loppu jää cliffhangeriin, niin silloin tulee helposti tunne liian lyhyestä pelistä. Kuitenkin valinnan edessä ottaisin ennemmin liian lyhyen kuin liian pitkän pelin.

  7. Jos peli on hyvä niin pituudella ei ole väliä, hyviä esimerkkejä ovat esim: Brothers A Tale Of Two Sons ja The Order 1886 (joka on itsellä kylläkin vielä kesken) :)

  8. Meinasin aloittaa sanomalla, että iän myötä olen oppinut arvostamaan pelien lyhyyttä, mutta sitten tajusin, etten ole oikeastaan koskaan pitänyt pitkistä peleistä. Jo ammoisista ajoista lähtien on koko ajan pitänyt saada uutta, uutta, uutta, ja kun C64/Amiga/PC-vuosinani pelit tulivat kaupan sijaan kavereilta, ei siinä tullut paneuduttua yhteen nimikkeeseen kovinkaan pitkäksi aikaa. Jos siis ehti pelin jollain tapaa läpi kaluta, ennen kuin piti taas lähteä korppupinon kanssa kavereille uusia pelejä hankkimaan, aina vain parempi.

    Konsolijonneksi muututtani peleistä oli lopulta jopa maksettava omaa rahaa, koska pappa betalar -ajatkin olivat siinä vaiheessa ohi. Silti ainoat mieleen nousevat pettymykset täysihintaisena ostetuista peleistä liittyvät siihen, että pelaaminen on jäänyt vain lyhyeen kokeiluun, ja sillä taas ei ole tekemistä pelin pituuden kanssa. (Paitsi jos peli olisi kestänyt vain sen vartin, silloin olisi ehkä voinut hieman sapettaa.)

    Viimeistään perheen perustamisen jälkeen kymmenien tai jopa satojen tuntien panostusta vaativat tapaukset ovat jääneet todella pahasti paitsioon. Ja koska en haluaisi jättää pelejä kesken, on yhä useampi megaeepos täysin korkkaamatta ihan vain sen takia, etten usko nykyisessä elämäntilanteessani ehtiväni sitä läpi pelata. Siispä parempi ottaa käsittelyyn muutaman tunnin elämyksiä sadan tunnin roolipelin sijaan, etenkin kun niistäkin tunneista mieluusti leikkaisin helposti ainakin puolet pois, sen verran paljon turhaa täytetaistelua ja muuta venytystä noissa on.

    Pelin pituudella ei ole itselleni todellakaan mikään itseisarvo. Ja jos 60-70 euroa muutaman tunnista läpipeluusta tuntuu liian raskaalta kukkarossa, annan oivallisen neuvon; älä osta pelejä uutena, vaan käytä vähäiset pennosesi vaikka vähän vanhempiin peleihin. Niitä saa halvalla, ja kun backlogia on tarpeeksi, ei ole enää tarvetta saada kaikkea uutena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.