Nörtit suuryrityksen johdossa

Nintendo järjesti viime viikolla vuosittaisen raportointitilaisuutensa, jossa yritys esitteli numeroita niin menneeltä vuosineljännekseltä (Q1 2018), kuin myös menneeltä tilikaudeltakin (maaliskuu 2017 – maaliskuu 2018). Perinteisen bisnesjargonin lisäksi, ei näissä tapahtumissa ole koskaan millään megaton-tasoisilla pelijulkistuksilla mässäilty mutta viime viikon tapahtuma sisälsi isoja paukkuja henkilöstöpuolelta. Väkeä vaihtui kuin D.Trumpin kabinetissa viikottain mutta toisin kuin kiinteistökapitalistin presidenttiydeksikin kutsutussa hulluttelussa, ei näissä tuolileikeissä ollut mukana isompaa draamaa.

Nintendon rakastetun johtohahmon, Satoru Iwatan, valitettavan äkkiä tapahtunut poismeno, oli iso shokki pelaavalle maailmalle mutta etenkin Nintendolle itselleen. Firmalla oli yli satavuotisen historiansa aikana ollut vain viisi presidenttiä, joten Iwatalla oli allekirjoittaneen lyhyellä matikalla laskettuna, erittäin monta työvuotta vielä edessään. Kohtalo kuitenkin päätti toisin ja Iwatan tilalle piti pikahälytyksellä palkata uusi kapteeni tähän Nintendo-nimiseen laivaan, joka oli Wii U-fiaskon jäljiltä pienimuotoisessa käännekohdassa. Iwatan johtokauden aikana Nintendo oli jo saanut valmiiksi seuraavan konsolinsa konseptin, ja tuolloin vielä NX-työnimellä tunnettu vekotin tulisi olemaan erittäin tärkeä osanen Nintendon talous- ja pelipuolen kasvojenpesussa. Maailma olikin tästä syystä erittäin hämillään kun tehtävään palkattiin supersuositun ja rakastetun Iwatan täydellinen vastakohta.

Pankkialalla ja sittemmin Pokémon Companyn kautta Nintendon hallitukseen vuosien aikana siirtynyt Tatsumi Kimishima, oli kaikkea sitä mitä Iwata ei julkisuuteen annetun kuvan myötä ollut. Iwata tunnettiin peleihin intohimoisesti suhtautuvana symppiksenä joka ajatteli bisnestä aina pelaaja sekä hauskuus edellä, tehden tämän kaiken valloittavalla preesensillä joka loi miehelle erittäin leppoisan ja mukavan miekkosen maineen. Kimishima sen sijaan oli piinkova liikemies joka ei valokuvissaan pahemmin hymyile, eikä esiinny julkisuudessa kuin äärimmäisen pakon edessä. Pelaajat pelkäsivät Nintendon kallistuvan enemmänkin trendien kautta rahan perässä kuolaavaksi tylsänharmaaksi tuotantolinjaksi mutta Kimishima itse rauhoitteli kansaa kertomalla että miehen pesti olisi vain väliaikainen, uuden presidentin valintaprosessin rullatessa taustalla niin kauan kuin olisi tarpeen. Pelaavan kansan pelkotilat Kimishimasta olivat muutenkin hieman outoja sillä niin hieno mies kuin Iwata olikaan, oli Wii U:n epäonnistuminen aika lailla pistettävissä miehen päätösten piikkiin ja Nintendo tarvitsi hieman ”rautaisempaa ja armottomampaa” otetta saadakseen syöksykurssinsa käännettyä.

Vaikka Kimishiman ansioksi Switchin suurmenestystä ei suoranaisesti voikaan laittaa, on silti onniteltava miestä erinomaisesta työstä konsolin kanssa. Laitteen markkinointi on ollut kuin toiselta planeetalta verrattaessa Wiin ja Wii U:n vastaaviin ja mikä tärkeintä, pelijulkaisupolitiikka on tarkkaan mietittyä ja menestyksekästä. Kun laitteellasi ei teknisten rajoitteiden vuoksi ole suosittuja 3rd party-nimikkeitä, tykitä ulos tasaiseen tahtiin laatupelejä, joita ei pysty muilla laitteilla pelaamaan. Nerokasta kerrassaan.

Kimishiman ohjatessa laivaa menestyksen vesillä, ihmisiltä unohtui tyystin että mies ei pestissään tulisi kuitenkaan kovin kauaa viihtymään. Ehkä tämän seikan vuoksi viime viikolla pelaava maailma kohahtikin niin äänekkäästi, kun mies ilmoitti erostaan, samalla uuden seuraajansa nimeten. Uuden presidentin nimi on Shuntaro Furukawa ja mies seuraa Kimishimaa lähes identtisen urapolun kautta Pokémon Companyn toimiessa tässäkin tapauksessa isona ponnahduslautana. Mikä sitten tekee Furukawasta erittäin mielenkiintoisen valinnan?

Furukawan uran kovimpiin saavutuksiin voidaan tähän mennessä laskea juurikin tuo tekstissä aiemmin mainittu Switchin markkinointi ja sen laadukkuus. Miehen kymmenvuotinen työhistoria täällä lännessä, on ollut omiaan miehen länsimaisen kuluttajaosaamisen kannalta ja tämä on näkynyt Switchin markkinoinnissa siten että konsolin ja sen pelien länsimaalaiset mainosvideot ovat olleet enemmänkin länsimaisen silmään istuvia, kuin esimerkiksi Wii U:n tekopirtsakat TV-shop-tyyliset mainokset. Furukawalla on myös ominaisuus joka voi rahvaan mielestä tuntua aika vähäpätöiseltä, mutta sen osaaminen pelialalla on äärimmäisen kovaa valuuttaa esimerkiksi mediasuhteiden puolella; englannikielen osaaminen. Saa nähdä miten Nintendon hovitulkki Bill Trinenille käy?

Isoimmat otsikot Furukawan nimityksessä, muodostuivat kuitenkin miehen nuoresta iästä. Alle viisikymppinen hunsvotti Nintendon kaltaisen monoliitin johdossa, oli ennenkuulumatonta kamaa mutta Kimishima oli ottanut tämän seikan suurennuslasin alle seuraajaa etsiessään. Furukawa on planeetan merkittävistä pelialan johtajista ainoa joka on koko työelämänsä työskennellyt pelien parissa ja mikä Kimishiman mielestä tärkeintä, kasvanut pelejä pelatessaan. Kun Nintendo tykitteli maailmaan ikoniseksi muodostuvia pelisarjoja 80- ja 90-luvulla, on 2000-luvulla meno ollut huomattavasti hiljaisempaa länsimaiden ottaessa aina vaan isompaa jalansijaa maailman pelikentällä. 2000-luvun alussa ilmestyneen Pikminin jälkeen, Nintendon ensimmäinen uusi hittinimike (erittäin suuri hitti) on ollut Splatoon, jonka parissa ovat leipäänsä tienanneet juurikin Nintendon nuorisokaartia edustavat tahot. Tätä nuorennusleikkausta Kimishima itse peräänkuulutti Furukawan nimitystiedotteessaan sillä miehen itsensä mielestä Nintendon tulee jatkossa olla enemmän nykypelaajien päiden sisällä ja siinä hommassa ei kovin paljoa alan ulkopuolella kannuksensa hankkineet pappaikäiset veteraanit paljoa auta.

Furukawalla tuntuu siis olevan hallussa juurikin ne osa-alueet, joissa Nintendo on jäänyt auttamattomasti jälkeen viime vuosina. Mies tuntee nykyiset pelaajat ja näiden mieltymykset joten ehkä se Nintendon jo vanhoilliseksi muodostunut, gimmickit edellä vain palstatilan vuoksi-ajattelutapa, alkaa olemaan historiaa? Furukawan länsimaisten pelimarkkinoiden tuntemuksen johdosta Nintendo saattaa saada myös tulevaisuudessa jonkinlaista otetta verkkopuolen kiemuroista, joissa Nintendo tuntuu yhä olevan samalla tasolla, mitä Dreamcast oli melkein kaksikymmentä vuotta sitten.

Kimishima teki hyvää työtä väliaikaispestissään ja onkin erittäin mielenkiintoista nähdä miten kesällä ohjakset käsiinsä saava ”nuorukainen” tulee Nintendoa johtamaan? Millään ei toisaalta ole mitään väliä, kunhan vaan Reggie saa pitää työnsä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.