Kotimaista käsityötä parhaimmillaan

Bloodsport_1280x7201

Olen pelannut Smash Bros-pelejä aina vuodesta 1999 lähtien jolloin kotimaan pelikauppoihin löysi monen mutkan jälkeen tiensä pelisarjan ensimmäinen osa. Tuolloin vielä hieman oudon nicheltä tuntunut peli osoittautui suureksi huviksi omassa kaveripiirissäni lähinnä tuttujen hahmojen, mukavan simppelin pelattavuuden ja totta kai julkaisualusta N64:n moninpelihardwaren (neljä ohjainporttia beibe!!) vahvan preesensin myötä. Vuodet vierivät ja vettä virtasi Aurajoessa ja myös superhitiksi osoittautunut Smash Bros-pelisarja sai uusia osia. Melee räjäytti kaikki mahdolliset galaksit ollen nykypäivänäkin yksi maailmanlaajuisen tappelupeliskenen pelatuimmista nimikkeistä kun taas Wiille ilmestynyt Brawl oli aikoinaan ehkä yksi kaikkien aikojen odotetuimmista videopelin jatko-osista tehden samalla Smash Bros-sarjasta temmellyskentän myös useille Nintendon ulkopuolelta tuleville ikonisille hahmoille. Tuoreimmat osat niin 3DS:llä kuin Wii U:llakin ovat jatkaneet sarjan vahvaa suuntaa ja vuosien saatossa pelisarjasta on tullut yksi Nintendon tärkeimmistä valttikorteista pelimarkkinoilla.
how-to-avoid-sucking-at-super-smash-bros-493-1415984008

Vuosikausien Smashin suurkulutuksen myötä on oma osaamistaso pelisarjan peleissä kehittynyt ja sitä myötä myös oman tuttavapiirin pelailuissa on tullut kerättyä hieman jopa liikaakin itsevarmuutta. Fleguilut ja elvistelyt ovat olleet aina avainsanana kun alkuillan aloitteluissa on Smash Bros-sarjan peli konsoliin uponnut. Tämä kaikki vuosien aikana päähän iskostunut ylimielisyys olisi eräänä elokuisena lauantaina historiaa ja siitä on kiittäminen kotimaisen tappelupeliskenen Rakkaudesta Lajiin-porukkaa.

KUVA 1

Koneistamo 16 oli siis elokuun ensimmäisenä lauantaina homman nimi ja kuten nimestä voi päätellä, ei kyseessä ollut ”porukan ensimmäinen rodeo”. Turussa ja sen lähialueilla on ehditty järjestää jo useamman vuoden ajan tappelupeliturnajaisia johon tapahtuman pääpyörittäjä Hugo Paulsenin mukaan on saapunut porukkaa aivan kaukaisesta pohjoisestakin saakka. Mies itse on eräs maan kärkimättäjistä mitä tulee Smash Bros-peleihin ja mies on turnausjärjestäjänä Turun Yliopiston Akateemisessa Nintendo-seurassa. Monta rautaa oli miehellä tulessa myös Koneistamo 16-tapahtumassa kun mies piti lankoja käsissään Smash-turnausten läpiviennissä ja totta kai kävi itse myös osallistumassa myllyihin ja melkoisen erinomaisella menestyksellä.

KUVA 6

Lankoja olikin toden teolla pideltävänä niissä kuuluisissa käsissä sillä vaikka venue ei ollutkaan mikään EVO-tason pieni kylä hallin sisällä eikä porukkaa ollut ihan samoja määriä mitä E3-messuilla vuosittain pyörii, oli hommassa silti tekemisen meininkiä. Tuloksien päivittäminen livenä Smash Bros-turnausten omaan maailmanlaajuiseen tietokantaan, smash.gg:hen, livestriimin ylläpito ja valvonta, aiemmin mainittu henkilökohtainen dominointi itse turnauksessa, pelipaikkojen (alan termein; setuppi) valvonta, tapahtuman aikataulussa pitäminen sekä muu yleinen talonmiestoiminta tapahtumaa koskien. Viikonloppua voisi varmasti rennommissakin merkeissä viettää.

KUVA 7

Ilmoittauduin turnaukseen pienen ulkopuolisen paineen myötä. Vuosien leijumisen jälkeen kaverit käskivät mennä paikan päälle näyttämään että onko niissä ”oon ehkä maailman kaikkien aikojen paras Smashin pelaaja”-puheissa yhtään mitään perää? Menin paikalle siinä luulossa että paikan päällä olisi ”vain” viikonlopuksi hienoihin Turku Game Hubin tiloihin majoittautuneita perustason Smashin pelaajia joita nyt on tullut vuosien aikana vastaan erinäisissä peliaiheisissa tapahtumissa ja illanistujaisissa. Viimeksi kun viimeisintä Smashia olin pelannut, olivat vielä vuoden 2016 jouluvalot koristamassa katukuvaa mutta Smash on kuitenkin vähän kuin fillarilla ajaisi, ei se sieltä selkärangasta mihinkään katoa. Taidot eivät todellakaan olleet kadonneet mihinkään vaan taso oli yksinkertaisesti niin tautisen kova että sain nieleskellä sanojani jo astuessani ovesta sisään ja nähtyäni muiden pelaajien pelailevan ”kevythenkisiä” treenimatseja keskenään tavalla joka toi mieleen kovimmat EVO-striimit. Sillä ei ollut myöskään tuon taivaallista merkitystä että olin ollut tovin Smashia tyystin pelaamatta sillä uskon että vaikka olisin pelannut tuoreinta sarjan peliä viimeiset kaksi vuotta 23h per vuorokausi, olisin varmasti ottanut otsikkoon muilta pelaajilta ihan yhtä kovin.

KUVA 2Ensin vuorossa olivat isojen tappelipeliturnausten tyyliin alkukarsinnat eli ”poolit” jossa selvitettäisiin taisteluparit turnauksen runkomalliin eli ”bracketiin”. Bracketistakin on vielä tappion karvaan kalkin nielemisen jälkeen saumat päästä keräilyerien kautta kunniakkaammille sijoille joten 12€ osallistumismaksulle tuli lukuisien matsien kautta katetta. Isoin kate rahalle oli kuitenkin nähdä niin monta lahjakasta pelaajaa omistautuneena yhteiselle hauskanpidolle, samalla uskomattomia pelitaitojaan meille tavallisille kuolevaisille esitellen. Outoja nimimerkkejä (kyllä, jopa oudompia kuin Norsukampa) viljeltiin puolelta toiselle kuin ne lukisivat tyyliin henkilöiden passeissa ja hommassa oli sellaista lämminhenkistä perhefiilistä. Myös itseni kaltaiset näissä tapahtumissa koskaan käyneet noviisitkin otettiin hymyssä suin vastaan ja vaikka tapahtumassa kilpailtaisiinkin rystyset pahimmillaan valkoisena ohjainta puristaen, oli touhun päätarkoitus yhdessäolo ja samanhenkisten tyyppien kanssa kokemuksien ja fiiliksien vaihtaminen. Kaikilla näytti olevan hauskaa niin matsien aikana kuin matsienkin välissä ja muutenkin oli hienoa pitkästä aikaa kotimaassa käydä näinkin ison ihmisporukan kanssa astetta syvällisempää peliaiheista keskustelua. Näin jopa 18 vuotta Smashia pelanneena oppi allekirjoittanutkin erittäin paljon uusia asioita niin pelin turnausskenestä kuin pelistä itsestäänkin. Ehdoton suosikkinyanssini koko tapahtumassa oli aina ennen matsia ja matsien jälkeen suoritettava fistbump joka toimitti ns. peli-ilmeen ON-asentoon laittamisen sekä samaisen game facen OFF-tilaan asettamisen. Hienoa että herrasmiessäännöt on voimassa jo näinkin ”ruohonjuuritasolla” turnausskenessä.

Tapahtumassa pääaihiot pyörii Smashin (ei vain uusin vaan myös vanhemmat) ympärillä mutta esimerkiksi tässä nimenomaisessa Koneistamo 16-tapahtumassa oli pelivalikoimassa myös uusinta Tekkeniä, tappelupeliskenessä vielä sijaansa hakeva ARMS sekä Nintendon tämän hetken suosituin moninpeli ja suosituin peli ylipäätään, Splatoon 2. Lisäksi tapahtumassa pääsi myös myllyttämään pahvisilla korteilla MTG:n tahtiin ja kyseistä hupailumuotoa oltiinkin vakavasti pohtimassa tuleviin tapahtumiin ihan vakkariohjelmaksi asti. Eräänlaista tappelua se korttien kautta loitsujenkin heittely on joten mikäpä siinä. Yhtenäistä näille kaikille päällekkäin pyörineille tapahtumille oli erittäin ammattimaisen organisointi sekä yhteinen ilonpito ja etenkin jälkimmäinen on se miksi me aikaamme näihin videopeleihin tuhlaamme vaikka voisimme olla tekemässä jotain yhteiskunnallisesti tärkempääkin. Koneistamo-tapahtumat saivat ainakin allekirjoittaneesta uuden fanin ja pienen treenin jälkeen myös uuden vakio-osallistujankin, sen verran mukavaa oli viettää lauantaita näinkin hienon aatteen edestä töitä tekevän ihmisjoukon keskuudessa.

KUVA 3Ai niin joo mitenkäs se oma turnaus menikään? Ensin alkuerissä mainillani (Ike) pataan ja rumasti. Taisin yhteensä kolmessa matsissa saada vastustajilta yhden elämän vietyä ja olipa myös kunnia päästä pelaamaan maan epävirallisen virallisessa rankingeissa kolmen parhaan joukossa keikaroivan pelaajan kanssa vastatusten. Monttu auki katsoin kun nuorikko paineli menemään Diddy Kongilla sellaisella tahdilla minkä kuvittelin olevan mahdollista vain rikki kulutetussa Meleessä. Hienointa koko hetkessä oli myös se että kundi oli syntynyt sen jälkeen kun meikäläisellä oli jo varmaan reilut sata tuntia täynnä ensimmäistä Smash Bros-peliä N64:llä ja olihan tämä Lancelot-nimellä tunnettu herrasmies aloittanut Smash-peluunsa niinkin myöhään kuin tästä viimeisimmästä osasta. Laittaa nöyräksi ja mietteliääksi. Jatkomatseihin vaihdoin hahmon kakkossuosikkiini Mr.Game&Watchiin ja pärjäsinkin jo silminnähden paremmin, voittamatta silti erääkään matseissa.

Nollatuloksella kotiin ei kuitenkaan häpeämään vaan hymyssä suin että tässä maassa tuollaisia tapahtumia järjestetään ja vielä noinkin osaavalla tasolla. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavaa tapahtumaa.

KUVA 5

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.