Kätyrit parrasvaloon

Ridley, Tiny The Tiger, Meta Knight… kaikki kovia vihollisia omissa pelisarjoissaan ja armeijarankeilla mitattuna nämä mainitut kaverit ovat statukseltaan enemmänkin bossien tai mid-bossien kategoriaa. Armeijassa myös opetettiin että se kuuluisa KSE, ”Koulutuksen Suoma Etu”, antaa sinulle erivapauksia niistä etovimmista paskaduuneista joita on sitten helpompi jaella alempiarvoisille jääkäreille sekä tykkimiehille. Samanlainen arvojärjestys on valloillaan myös videopelien maailmassa. Aniharvoin, jos koskaan Metroid-pelissä ensimmäinen vastaan tuleva vihollinen on Ridley, tuo avaruuspiraateista viheliäisin (Super Metroidissa kyllä mutta tiedätte varmaan mitä tässä haetaan) ja yleensä se ensimmäinen tykinruoka joka Samusin tykin eteen tulee, on helposti atomeiksi pamautettava rivivihollinen. Nämä riviviholliset ovat nimenomaan niitä näkymättömiä duunareita, jotka tekevät sitä tärkeintä työtä peleissä pelaajan varpaillaan pitämisen kannalta. Koskaan eivät ne saa sitä isointa kiitosta ja aina ne ohitetaan kahvipöytäkeskusteluissa mutta onneksi viime vuosina myös rivikörmyt ovat alkaneet saamaan kaipaamansa arvostusta myös pelaajien keskuudessa. Tutustutaanpa hieman muutamaan työn raskaaseen raatajaan.

Monelle meistä 80-luvun puolella syntyneistä, ensimmäinen kohdattu videopelivihollinen on varmasti Goomba. Mario-universumin ikoninen nysä on dominoinut genreään jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan ja eipä ole montaa Mario-peliä, siis ihan kaikki Marion tähdittämät videopelit laskuihin ynnättynä, missä tämä kettuuntuneen näköinen tallustelija ei jossain muodossa esiintyisi. Normaalimuodossaan otus ei muuta tee kuin köpöttele pelaajaa kohti, mutta vuosien varrella on tämä ruskea ritari oppinut myös uusia temppuja. Syöksypusku tuli mukaan kuvioihin Paper Mario-sarjassa, jonka toisessa pelissä naispuolisen Goomban nähtiin myös käyttävän seksistisiä keinoja vihollisensa kukistamiseen. Evoluutio on myös muokannut Goomba-lajiketta Darwinin oppien mukaan, josta todisteena mm. siivekkäät Goombat sekä edistyneemmät Goombat jotka eivät litisty päälle hypätessä.

Goomba on yksi videopelikätyrien grand old maneista ja hahmo on ansainnut kyllä kaikki sille osoitetut ihailut. Hahmon legacysta kertoo myös paljon se että kyseinen nysväke on myös ikuistettu osaksi Nintendon pyramidirahastusta nimeltä Amiibo. Voisi siis karkeasti sanoa että Goomba on saavuttanut niin korkean aseman Nintendon hierarkiassa että hahmosta on tehty patsas.

Japsiroolipeleistä väitellessä, vihaajat heittävät yleensä esiin lauseen ”Pelin alussa menee kymmeniä tunteja joitain limakönttejä hakatessa”. Tällä typerällä lauseella on pieni totuus taustallaan sillä japsiroolipelien sillä toisella kantaisällä, Dragon Questilla, on viholliskatraassaan ollut pelisarjan ensihetkistä asti vihollinen joka tosiaan on limaklöntti. Slime on periaatteessa peräisin klassikkopeli Wizardrysta, jota sarjan luoja Yuji Horii, pelasi ennen ensimmäisen Dragon Questin kehitystyötä erittäinkin kiivaalla tahdilla. Slimen design on puolestaan legendaarisen Akira Toriyaman käsialaa ja tämä veikeä lookki on hahmolla, ja sen eri inkarnaatioilla, säilynyt liki muuttumattomana jo 32 pitkän vuoden ajan. Aivan kuin ylempänä esitelty Goomba, myös Slime oli DQ-sarjan ihkaensimmäinen pelaajaa vastaan asettunut vihollinen ja vuosien aikana Goomban lailla, myös Slime on kokenut monenmoista inkarnaatiota.

Asia missä Slime kuitenkin Mario-maailman vastineensa voittaa, on se että tämä hymyilevä limaköntti on saanut ihan omia spinoff-pelejään. Nintendon käsikonsoleilla nähdyt Slime-pelit ovat etenkin emämaassaan erittäin suosittuja tapauksia. Slime on myös crossover-kuningas mitä rivikätyreihin tulee sillä hahmo on esiintynyt myös muutamassa Marion (ja Goomban) tähdittämässä pelissä.

Jatketaan pitkään ikään päässeiden pelisarjojen avausvihollisilla. Kirby-sarja on tunnettu äärimmäisen värikkäästä ja monipuolisesta viholliskatraastaan. PBC:n taannoisen Kirby-viikon ekassa jaksossa ja tämän vihulaisarmeijan tunnetuin taho on ehdottomasti Waddle Dee. Vaikka viime vuosina on Waddle Dee,  kavereiden kesken WD, onkin toiminut melkein jopa enemmän Kirbyn aisaparina kuin vihollisena, on hahmolla silti pinkin pallon kaanonissa vihollisen status. Onhan hahmo kuitenkin, ihan kuin Slime ja Goombakin, se ihan ensimmäisen Kirby-pelin ensimmäinen kohdattu vihollinen. Waddle Dee on mainittuja virkaveljiään enemmän onnistunut vuosien saatossa kehittämään itseään ja tämä tykinruoka on yrittänyt kammeta Kirbyä elävien maailmasta mm. oppimalla keihään käytön, hankkimalla sotaratsuja, hankkimalla kätevän sateenvarjon tai vaikka käyttämällä jousipyssyä.

Waddle Dee on ehdottomasti yksi Kirby-sarjan tärkeimmistä hahmoista nimikkopalluran, Meta Knightin sekä King Dededen ohella. Aivan kuin pitkään ikään päässyt Goombakin, on myös Waddle Dee ikuistettu rahastuspatsaan muotoon joten ostakaa ihmeessä tämä fyysinen DLC omalle Kirby-alttarillenne ja osoittakaa kunnioituksenne tätä pelialan hiljaista sankaria kohtaan.

Tekstissä ollaan paljon puhuttu rivivihollisten kehittymisestä vuosien saatossa ja tästä oman osaamisensa monipuolistamisesta kun puhutaan, ei voida mitenkään ohittaa Metiä. Mega Man-peleissä siitä ihkaensimmäisestä (Guts Manin kentässä) asti esiintynyt kypärää käyttävä robotti, on lisännyt jokaisessa Mega Man-pelissä arsenaaliinsa uusia jippoja. Kun vielä ensikohtaamisen aikana hahmo tylsästi vaan kurkkasi ammuksia kestävän kypäränsä alta, ampuen kohti sinistä sankariamme, on myöhemmin Met lisännyt voittomahdollisuuksiaan mm. kasvattamalla kokoaan ja oppimalla liikkumaan. Ei kannata myöskään Mega Man-pelejä pelatessa yllättyä kun vastaan tulee vaikkapa helikopteri-Met, mecha-Met, snorkkeli-Met, junalla ajava Met, tykkitornia miehittävä Met, rakettirepulla lentävä Met ja monen monta muuta muotoa tästä kypäräpäästä.

Met tullaan taas näkemään uusien kujeiden kera tulevassa Mega Man 11-pelissä. Saa nähdä minkälaiseen kuosiin Capcomin velhot ovat tämän ikonisen vihollisen tällä kertaa muovanneet?

Kätyreille tarkoitetusta parrasvalosta alkaa pikkuhiljaa lamppu palamaan joten tähän on hyvä päättää tämän viikon blogiteksti. Kättä lippaan näille raskaan työn raatajille joita voidaan ensisilmäyksellä haukkua helpoksi tykionruoaksi, mutta niiden rooli on silti pelisarjoissaan äärimmäisen tärkeä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.