Puolentoista viikon päästä pelialalla rytisee ja ei, nyt ei ole kyse sodanjumala Kratosin tulevista örmyilyistä ja raakuuksista vaan peleistä joita voi pelata pahvilla. Nintendon uusi aluevaltaus, Labo, on pitkän odotuksen jälkeen vihdoin todellisuutta kuluvan kuun 20.pvä ja tämä mielenkiintoinen uutuus on saanut meidät pelaajat elämään niitä kuuluisia mielenkiintoisia aikoja. Vaikka pelaajat ympäri maailmaa ovatkin isoksi osin oksennelleet ja yökkäilleet nämä ”pikkulasten lelut” nähdessään mutta Nintendo kovaan ääneen on rauhoitellut pelaavaa kansaa ilmoittamalla että Labo on ihan oma juttunsa ja kehitysyksikkönsä, eikä mitään resursseja tulla pahvi-ihmeen nojalla viemään varsinaisesta pelidevauksesta. Oli totuus sitten lopulta mikä tahansa, on Labo kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen tapaus joka vaatii ehdottomasti pientä lisätutkiskelua osakseen.
Niille jotka ovat eläneet ikkunattomassa ja nettiyhteyksettömässä tynnyrissä viimeiset kuukaudet, tai niille jotka ovat niin kovan luokan HC-pelaajia että eivät ole voineet mitään Labo-aiheista linkkiä netissä avata, seuraa pieni tietoisku.
Labo on siis koottava lisävaruste pelaamiseen. Pelit itsessään pelataan edelleen Switchin näytöltä käsin mutta varsinainen pelaaminen tapahtuu Switchin monipuolisten Joy-Con-ohjaimien ja pelaajan itse väkertämien pahviviritelmien yhteistyönä. Teet pahvista ja naruista itsellesi onkivavan jota sitten käytät Switchin ruudulla pelattavan kalastuspelin kanssa. Teet pahvista itsellesi ötökän, jonka liikuttelu tapahtuu ötökkään kiinnitettävien Joy-Conien ja Switchin kosketusnäytöllä näitä ohjaimia hallinnoivien nappuloiden painelun yhteistuloksella. Mahdollisuudet ovat Nintendolle ominaiseen tyyliin rajattomat ja kuten jo yllä linkitetystä promovideosta näkee, on meno jotain sellaista jota olisi pelaamisen saralla voinut odottaa vain kyseiseltä kiotolaisfirmalta.
Nintendo on erotellut Labon ns. normaalista pelituotannosta kaikessa tekemisessään. Jopa firman omilla nettisivuilla sai iänikuinen, ja varmaankin erittäin vähän trafiikkia osakseen saanut, Wii U-välilehti siirtyä Labo-välilehden tieltä. Laboa markkinoidaan joka tuutista nimenomaan lisävarusteena Switchille mikä on sinänsä hieman outoa sillä mainosmateriaaleista päätellen Nintendo hakee Labolle yleisöä pienistä lapsista jotka eivät osu Switchin pääasialliseen käyttäjäkuntaan. Näin ollen ihannetapaus Nintendolle olisi vielä videopelien maailmaan tutustumaton nuorempi lapsi jolle vanhemmat ostavat konsolin lisäksi myös Labo-tarvikkeet. Katteiden puolesta ei Nintendolla varmasti katsota pahalla jos kaikki maapallon 15 miljoonaa Switchin omistajaa ostaisivat Labot itselleen sillä peruspaketilla on hintaa sellaiset 50-60 taaleria ja kun paketissa on tosiaan noin kahden tai kolmen dollarin kustannuksiltaan maksavat pahvit, tekee yksi peruspaketti jo rahaa valmistajalleen käsittämättömät määrät.
Labo on siis kallis ja sitä ei olla tarkoitettu peruspelaajille. Miten ihmeessä sellainen voisi siis menestyä?
Kun Nintendo aikoinaan julkisti menestystä keränneelle Wii-konsolilleen tasapainolaudan ja sitä hyödyntävän kuntoilupelin, nauroi moni pelaaja itsensä tärviölle. Pelaaminen oli nimenomaan ollut sitä ajanvietettä jossa ei tarvinnut rehkiä ja hikoilla (Rock Bandin ja Guitar Heron rummut saatikka Kinectin kuntoilusoftat eivät olleet vielä tuolloin markkinoilla) joten eihän moinen meininki tulisi koskaan myymään pelaajille jotka mieluummin ottavat hyvän asennon rötväystuolissaan ja keskittyvät headshotteihin kalorien sijaan. Pelaajat eivät kuitenkaan pilkkakirveiden heittelyn lomassa tulleet ajatelleeksi sitä tosiseikkaa että planeetan kokonaisväestöstä, olivat pelaajat kuitenkin isossa vähemmistössä. Nintendo markkinoi Wii Fitiä nimenomaan perinteisen pelaajakunnan ulkopuolelle ja peli tasapainolautoineen möi kuin jätski kesähelteillä ja mikä parasta Nintendon kannalta, pelin ja laudan myötä lensi kauppojen hyllyiltä ostajien mukaan myös kovassa hypessä ollut Wii. Wii teki Nintendolle voittoa jokaisen myydyn konsolin myötä ja yli satasen maksanut tasapainolaudan ja pelin yhteispaketti teki myös reilusti profittia. Ei siis tarvinnut kauaa pohtia että mistä tämä kuuluisa giffi Wiin rahaprintterin asemasta oli lähtöisin.
Labon tapauksessa Nintendolla on kaikki avaimet käsissään toistaa tuo sama temppu jonka se Wii Fitin kanssa teki. Labolla on kaikki tähdet puolellaan sillä se on kaikessa outoudessaan ja kekseliäisyydessään takuuvarmasti Switchin jo omistavien pelaajien silmissä iso kuriositeetti jota on pakko päästä edes kokeilemaan, mahdollisesti myös isosti koukuttumaan. Isoin rahareikä kuitenkin piilee juurikin niissä aiemmin tekstissä mainituissa lapsosissa joilla ei Switchiä vielä ole. Vanhemmat varmasti kuulevat mieluusti hienoja mainoslauseita joissa fiilistellään Labon innovatiivisuudesta ja lapsen mielikuvitushermojen kutittelusta tönkön ja stereotyyppisen yksin pimeässä huoneessa pelaamisen sijaan. Ei ole toki kiellettyä että ihan aikuisetkin ostavat Labo+konsoli-yhteisostosta.
Pahvihärpäkkeet ovat vasta aloittamassa taivaltaan videopelien karussa maailmassa, mutta siitä huolimatta Labolle povataan jo nyt ruusuista ja seikkailuntäyteistä tulevaisuutta. Laboa ollaan liittämässä Nintendon suursarjojen sivujuonteeksi ja se päivä jolloin Labo saa Marioon, Zeldaan, Animal Crossingiin tai mihin tahansa muuhun Nintendon ykköskorin peleihin liittyvää tuotetta osakseen, voidaan olla varmoja siitä että pahvi on virallisesti lyönyt pelien puolella läpi muussakin muodossa kuin pakkausmateriaalina. Missään ei olla kuitenkaan sanottu että Labo olisi Switchin kaltainen megamenestys julkaisuhetkestä lähtien.
Vaikka Labo nauttiikin vielä tällä hetkellä ennen julkaisua kiivasta hypeä ympäri planeettaa, on se vielä kaukana ilmiön, tai edes suositun tuotteen, statuksesta. Kysymysmerkkejä on ilmassa paljon itse tuotteeseen liittyen ja jos yksikin näistä kysymysmerkeistä muuttuu ajan myötä negatiivissävytteiseksi, on Labon taival menestykseen kivikkoinen. Mitkä asiat sitten voivat mennä ketuilleen?
Kestävyys
Labo on pahvia, pahvi ei kestä montaakaan asiaa, pahvi on helppo heittää roskiin. Kun se perheen pieni Taneli (nimi muutettu) käsittelee Laboa hieman liian kovakouraisesti, on tuloksena pahviragequitin myötä tapahtuvat Labon hajoamiset ja etenkin monimutkaisimmissa Labo-viritelmissä, on tuotteen elinehto sen priimakunnossa oleminen. Mikäli tämä ei toteudu, unohtuu Labo aika varmasti nurkkaan keräämään pölyä ja sieltä se on helppo heittää roskiin, oli pahvin iso hintalappu vielä tuoreessa muistissa tai ei.
Oikeanlainen haaste
Kaikki ennakkomateriaali mitä Labosta on ilmaantunut, on ollut ylistävää. Pelimedian koekaniinit ovat ylistäneet tuotetta taivaisiin mutta täytyy muistaa myös että usea pelimedia on käyttänyt testihenkilönä nimenomaan aikuisia. Jos Labo on nuoriso-osastolle suunnattu tuote, tulee sen olla myös sen verran helppokäyttöinen että nekin nuorimmat padawanit joita Anakin ei ole vielä teurastanut, osaavat ja handlaavat tuotteen kanssa leikkimisen sekä rakentelun. Mainoksissa kersoilla on kivaa mutta entä sitten jos sormi meneekin suuhun liian monta kertaa?
Hypen ylläpito
Jos Labo saa hyvän startin, tulee sen noudattaa myös Switchin esimerkkiä nousukiidon ylläpitoasioissa. Julkaisuhetkellä Labo tarjoaa laajan skaalan aina virtuaalilemmikkien kaltaisesta talokyhäelmästä, jo tekstissä mainitun onkimispelin kautta aina useaan muuhun promomateriaaleissa nähtyihin kyhäelmiin. Lisäksi viime kuukausina on alkanut paljastua että pahveilla on myös erään tanskalaispalikkafirman kaltaista uusiokäyttöarvoa kun Labosta pystyy valmistamaan myös ihan omia viritelmiä. Ihan kuitenkaan vuoden loppuun asti ei Labo voi elvistellä julkaisutarjonnallaan vaan sen pitää saada myös uutta sisältöä mitä pidemmälle vuosi etenee joulumarkkinoita kohti.
Hinta
Maailma ei ole enää se sama maailma mihin Nintendo pystyi julkaisemaan yksinkertaisen muovihärpäkkeen liikuntasovelluksen kanssa ja pyytämään paketista kolminumeroisia summia. Ihmisen kitsas mieli näkee taatusti punaista jos pahvia, pelisoftan ja tarroja sisältävästä paketista pyydetään lähemmäs sata euroa, ei väliä vaikka pahvi itsessään parantaisi nälänhädän ja köyhyyden maailmasta. Jos ei planeetan, muutkin siis kuin hieman oudomman ostokäyttäytymisen omaavat japanilaiset, ihmiset koe Labo-pakettien hinnan ja laadun pyhää suhdetta oikeaksi, tyssää homma jo lähtötelineisiin.
Kävi Labolle miten kävi, on sen markkinoille ilmestyminen kuitenkin hieno merkki siitä että ainakin yksi isoista konsolivalmistajista, on kykeneväinen kirjaimelliseen laatikon ulkopuolelta ajatteluun. Olemme nähneet viime vuosina vaikka mitä aina striimipohjaisesta pelien pelaamisesta, konsolipelin pelaamiseen kännykällä. Molemmat ovat kirjoitushetkellä enemmän tai vähemmän ohilaukauksia joita ei muista edes jonnet. Labolla on saumat muuttaa videopelaamisen perustuksia jälleen hieman laajempaan suuntaan. Aloitimme nököttämällä yksin piuhan päässä ollutta ohjainta syleilemällä telkkarin edessä, jatkoimme siitä langattomuuteen ja porukalla pelaamiseen onlinessa ja offlinessa ja olemmepa siinä sivussa alkaneet ohjailemaan pelejä myös kehoamme liikuttamalla. Olemmeko vihdoin valmiit päästämään pelit osaksi myös jokapäiväisten tavaroiden ja materiaalien arkea?