GaaSua komisario Peppone!

Haaveiletko yhä tänäkin päivänä World Of Warcraft 2:sta? Kutkuttelisiko päästä vihdoin näkemään Rainbow Six: Siegen jatko-osasta screenshotteja? Odotteletko kuumeisesti tulevia Nintendo Directejä ihan vaan Splatoon 3-hypen vuoksi? Ota tuoli alle sillä nyt on luvassa hirveääkin hirveämpi shokkipaljastus…:

Ei tule tapahtumaan!

Kyllä, näin on näreet. World Of Warcraft on 14 vuotta vanha ja porskuttaa yhä kuin pahainenkin vast’ikään ilmestynyt hittipeli, eikä Blizzardilla ole mitään järkeä alkaa tekemään jatkoa pelille, kun muutaman vuoden välein julkaistut maksulliset laajennusosat ajavat täysin saman asian. Rahaa tulee sisään tasaisena virtana ja devaajapoloisia ei tarvitse rääkätä sen koommin, kunhan vaan saadaan hieman eri väripaletilla tehtyjä alueita lisättyä peliin. Sama homma pätee myös mikromaksuista eläviin peleihin. Miksi ihmeessä tehdä isoa overhaulia jo olemassa olevaan tuotteeseen, kun rahavirta on kuluttajien puolelta jatkuvaa mikromaksujen myötä?

Onko tällainen toimintamalli, kavereiden kesken GaaS (Games as a service), sitten moninpelattavien pelien tulevaisuutta? Vähenevätkö jatko-osat tulevaisuudessa merkittävästi?

Tällä hetkellä pelimaailma kohisee Nintendon pukumiehen möläytyksestä Mario Kart 8 Deluxea koskien. Switchillä aivan tajuttomia määriä myyvän Wii U-porttauksen tiimoille on lausunnon mukaan suunnitteilla mahdollisesti lisää ladattavaa lisäsisältöä, joka puolestaan kielii siitä että uutta Mario Kart-peliä, ei ihan lähikuukausina ole julkaisusuunnitelmissa. Kun tämän seikan yhdistää niihin tosiseikkoihin että peli tosiaan myy edelleen kuin jätski helteellä, ja Nintendon konsoleille ei olla historian saatossa tehty ikinä kuin yksi Mario Kart per laite.

Koska kyseessä on Nintendo ja sen fanit, on hommaa lähestytty lähinnä talikoin ja soihduin. Kun hommaa tarkastelee hieman tasaisemman pulssin kanssa, on kuitenkin tässä ideassa kaikkea sitä mitä pelaajat toivovat uudelta Mario Kartilta. Uusia ratoja, uusia hahmoja, mahdollisesti myös uusia musiikkeja ja kaikkea siltä väliltä. Graafisesti meno ei enää voi kovin paljoa paremmaksi sarjassa mennä, joten miksi ei vain ladella lisää täytteitä jo erinomaisen hyväksi havaittuun pohjaan? Mutta entäs sitten kun nämä pienet lisäilyt emopeliin alkavatkin maksamaan?

Yleisin malli tämän päivän DLC-paketeille on abouttiarallaa kaksi kertaa pääpelin alkuperäinen myyntihinta. Kuudenkympin peliin tiputellaan 20€ hintalapulla varusteltuja karttapaketteja, tai sitten ne myydään jo etukäteen siten että pelin, ja paketista löytyvän muovijätteen, hinta nousee lähelle satasta. Pelien tekeminen on tänä päivänä sen verran tyyris bisnes että sadan euron (osissa tai suoraan) pelit ovat menestyessään omiaan pitämään pelitalot hengissä. Paljonko sitten pelitalot tekevät turskaa jos verrataan näitä kahta toimintamallia?

Pelitaloille on GaaS-mallissa ehkä jopa enemmän työllistävää vaikutusta kuin vuosi vuodelta projektityöluontoiseksi muuttuvassa ”normimallissa”. Ensin pitää rakentaa valmiiksi itse peli ja myydä se kuluttajille joko hintalapulla tai ilman. Tämän jälkeen alkaakin sitten sen lisäsisällön tekeminen, jota ensin lahjoitetaan pelaajille ilmaiseksi, ja kun Rapala on kunnolla kiinni pelaajan leukaperissä, onkin sitten isomman ja maksullisen lisäsisällön aika. Työkuorma on siis käytännössä jatkuvaa aina devausprosessin alkusekunneista aina sinne pelin julkaisuun, ja sen jälkeiseen aikaan saakka.

Ns. normaalissa mallissa pelin ja sen tulevan lisäsisällön tekeminen (älä turhaan esitä yllättynyttä siitä että pelitalot tekevät DLC:n valmiiksi jo ennen pelin julkaisua) aloitetaan ja pistetään pakettiin kun homma on valmis. Tämän jälkeen työntekijät joko jatkavat firman palveluksessa, tai siirtyvät crunchista kettuuntuneena toisen pelitalon palveluksiin… vastaanottamaan sitä seuraavaa crunchia.

On siis erittäin hankala laskea että kumpi on loppupeleissä enemmän debittiä pelitaloille tuottava malli mutta äkkiseltään voisi kuvitella että mikäli GaaS-mallin emopeli menestyy, ja sille julkaistava väistämätön maksullinen DLC menestyy, voisi se viedä tässä tienaamiskilpailussa voiton? Jatkossa siis ei olisi mikään ihme kun GaaS-malli yleistyy.

Tulevaisuus ei kuitenkaan ole pelkästään GaaS-pilven sisällä, sillä tietyt peligenret eivät sovi laisinkaan vastaavaan muottiin. Viime vuosina profiiliaan nostaneet massiiviset yksinpeliseikkailut eivät oikein kyseisestä palvelusta hyödy, ja niiden tapauksessa meno on vielä vanhaa kunnon ladattavaa lisäsisältöä. Breath Of The Wild sai osakseen pienen määrän lisäseikkailua 20€ hintaan, ja Uncharted 4 sai kokonaisen stand-alone-lisärin joka kertoi kokonaan uuden tarinan. Vastaavia tapauksia tullaan näkemään myös jatkossa tässä genressä.

Palataan vielä lopuksi blogitekstin alkuun… hämmentävä lause. Kumpi sitten onkaan kuluttajan kannalta mukavampi juttu? Peli ja sille paljon uusia juttuja sisältävä jatko-osa noin viiden vuoden sisään, vai peli ja sille tasaisen tappavaan tahtiin pienempää ilmaista lisäsisältöä ja sitten välillä pikkurahalla jotain vähän isompaa? Oikeaa vastausta ei tähän ole vielä sillä kyseessä on aika lailla makuasia. On kuitenkin selvää että iso ja paha kapitalismi tulee tulevaisuudessa muokkaamaan tähän kysymykseen ”oikean” vastauksen. Sitä odotellessa…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *