Resident Evil-sarja täytti viime vuonna videopelimaailmassa äärimmäisen kunnioitettavat 20 vuotta. Capcom otti mallia maanmieheltään Konamilta eikä pahemmin noteerannut kyseistä merkkipaalua muulla tavalla kuin julkistamalla kesän E3-messuilla upouuden osan sarjan numeraaliseen päätarinaan. Resident Evil 7: Biohazard on jo muutaman päivän päästä kauppojen hyllyillä ja se tulee uudistamaan sarjaa taas kerran tarjoamalla pelaajalle kauhuilua ensimmäisen persoonan yltiöpelottavasta ja toivon mukaan myös yltiöpelattavasta kuvakulmasta. Temppu ei ole Resident Evil-nimikkeelle mitenkään uusi sillä kaikki varmasti muistelevat sydämellisellä lämmöllä Resident Evil – Survivor-pelejä jotka tunnetaan aikamme huonoimpina valopistoolipeleinä mutta ei niistä sen enempää, lukijoiden mielenterveyttä ajatellen. Seitsemännen Resident Evilin uudistukset tuovat ehkä jopa tietämättään myös pientä painetta sarjalle ja ehkä myös koko peliteollisuudelle.
Vuonna 1996 valmistunut Resident Evil tarjosi valtavirralle jotain uutta ja uskomatonta. Alone In The Dark oli tosiaan samanlaisen pelityypin esitellyt jo aikoja sitten mutta Resident Evilin myötä myös mainstream sai huomata että pelihahmo ei olekaan supersankarimainen seinillä hyppijä ja vihollisia ei voikaan ammuskella seulaksi Doomin ja muiden räiskintäpelien tyyliin sillä aseiden ammukset olivat säästötavaraa pelin edetessä myöhemmin vastaan tulevia kauheuksia varten. Pelaaja oli tosiaan kerrankin alivoimalla ja tämän vuoksi genre sai nimekseen survival horror, selviytymiskauhu näin tuttavallisemmin. Resident Evil laittoi niin kriitikot kuin pelaajatkin kumartamaan kohti Capcomin toimistoa ja ei ole varmaan hirveän vaikea arvata että sarja tulisi saamaan jatkoa ja myös synnyttämään lukuisia kopioita tähän uuteen ja innovatiiviseen genreen. Japanin peli-ihmeet Konami ja Squaresoft liitelivät apajille omilla Resident Evilin tärkeimpiä palikoita lainanneilla pelisarjoillaan (Parasite Eve ja Silent Hill) ja jenkkiläinen pelistudio Kronos Digital Entertainmentkin ryhtyi mukaan kilpaan tyylikkäillä Fear Effect-peleillään. Jopa Capcom itse laittoi lisää puita selviytymiskauhukokkoon loistavalla Dino Crisis-sarjal… pelikaksikollaan (unohtakaa se Dino Crisis 3:n olemassaolo). 90-luvun loppu oli todellakin selviytymiskauhun kulta-aikaa.
Kuten nappiverkkarien, Pog-pahvikiekkojen, virtuaalilemmikkien ja muiden muotivillitysten kanssa kävi, alkoi selviytymiskauhupelitkin pursuamaan ulos pelaajien kaikista mahdollisista vartalon koloista. Myös Resident Evil-sarja itsessään oli jo 2000-luvun alussa pitkään laahannut paikallaan synnyttäen sivuosia ja tuoden pääsarjaan mukaan myös sarjan kaanonia täydentäviä epäsuoria jatko-osia. Sarja kaipasi pientä piristysruisketta ja Capcomin viralliseksi Resident Evil-mieheksi sarjan suursuosion myötä noussut Shinji Mikami päättikin ottaa härkää sarvista ja viedä sarjan uusille urille. Resident Evil 4 oli jo pitkään ollut Capcomilla työn alla mutta Mikami päätti siirtää nämä ideat syrjään (näistä ideoista muodostuisi myöhemmin ensimmäinen Devil May Cry) ja aloittaa tekniseltä kantilta katsoen tyhjältä pöydältä. Taakse saisivat jäädä pelisarjalle ja genrelle ominaiset kiinteät kamerakulmat ja homma vietäisiin entistä lähemmäs pelaajan takaa esitettyyn kuvakulmaan joka toisi kauhut lähemmäs ohjain kädessä telkkarin edessä kauhistelevaa pelaajaraukkaa. Ampuminen ei kuitenkaan voinut toimia samalla lailla kuin 3rd person-kuvakulmaa hyödyntävissä räiskintäpeleissä sillä näissä pelihahmon liike ilmaa lyijymyrkyttäessä oli yleensä aivan liian ketterää ja nopeaa joka ei Resident Evilin selviytymiskauhuun oikein sopisi. Kun valmis mekaniikka sittemmin löytyi, oli Capcom jälleen iskenyt kultasuoneen. Ns. over the shoulder-tähtäysmekaniikka oli yksi Resident Evil 4:n lukuisista ylistystä saaneista asioista ja kyseinen pelimekaniikka tulisi olemaan jatkossa pelialan standardi mitä räiskintäpeleihin tulee. Gears Of War-sarja voisi olla aika erilainen jos ei kuvakulma olisi Gamecuben liipaisinta painamalla olisi liukunut Leonin olan taakse näyttäen vapaasti tatilla liikuteltavan tähtäimen.
Over the shoulder-ampumismekaniikan ”keksimisessä” oli jälleen mukana ensimmäisestä Resident Evilistä tuttua nostalgista ironiaa. Kun ensimmäisen pelin maailmanmenestyksestä iso kiitos voidaan osoittaa ensimmäisen Alone In The Dark-pelin suuntaan, voidaan Resident Evil 4:n innovaattoripalkinnot ohjata suoraan sellaisten ysärillä ilmestyneiden pelinimikkeiden kuten Fade To Black tai vaikka Shadows Of The Empire suuntaan. Kyseisissä peleissä käytettiin enemmän tai vähemmän samanlaista ideaa mutta tarvittiin jällen kerran Resident Evilin apua jotta kyseinen mekaniikka saataisiin breikkaamaan valtavirrassa.