PBC 427: Let’s Get Dready To Rumble!

PBC:n aasit ovat vihdoin kotiutuneet Elokapina-istuskeluistaan ja se tarkoittaa upouutta jaksoa. Ääniaalloilla kuullaan pitkästä aikaa Pelikerho-osio, ja tällä kertaa syväluotauksessa on syksyn yksi odotetuimmista nimikkeistä; Metroid Dread. Jaksossa jutellaan mukavia myös mm. Switch Onlinen Expansion Packin mielekkyydestä, Scarlet Nexusista, Blasphemystä, Animal Crossingista ja monesta muusta hirvittävän mielenkiintoisesta. Kuuntele jakso ja muista osallistua kilpailuun!

01:10:30 Uutiset:
Sony järkkäsi ehkä kaikkien aikojen huonoimman State of Play -lähetyksensä
Pikmin Go!
Autovarkaudet lisääntyvät loppuvuodesta

01:50:40 Pelikerho:
Metroid Dread

02:53:00 Edellinen kahden viikon kysymys:
Mikä on paras Metroid peli?

03:19:39 Bonus:
Metroid Dread spoileriosio

Musiikit:
Panzer Dragoon Zwei – The Unexpected Enemy
Steel Assault – 4th Stage
Golf Story – Cheakybeak Course 1
Psychonauts 2 – Lady Lucktopus
ALF-tunnari
Metroid Dread – Lower Brinstar
Metroid Dread – E.M.M.I
Plok – Beach
AM2R – Credits
Metroid: Samus Returns – SR388

PALKINTOKILPAILU JA KAHDEN VIIKON KYSYMYS:
PBC on päässyt kymmenen vuoden kunnioitettavaan uhmaikään. Kerro paras yksittäinen PBC-muistelo niin saatat voittaa ihan oikean videopelin (fyysinen kappale). Nasevin vastaus palkitaan seuraavassa jaksossa.

11 thoughts on “PBC 427: Let’s Get Dready To Rumble!

  1. Kun minä pienenä poikana vapisevin käsin löysin PBC:n maailman, kuuntelin sitä taukoamatta. Raavaiden miesten ronski huumori puri heti. Lopetin kuitenkin jossain vaiheessa pelimedioiden kuluttamisen kokonaan.
    Nyt kun itse olen raavas mies, ja päätin palata PBC:n pariin (kun töissä oli jo kaikki Tauskin elämäkerrasta lähtien jo kuunneltu), huomasin ettei meininki ole muuttunut mihinkään, toisaalta nauttiessani tästä mietin, että en ehkä minäkään.

  2. Onnittelut kymmenestä vuodesta. Jaksoja on enemmän ulkona mitä millään kotimaisella podcastilla ylipäätään niin se on aika hatun noston arvoinen temppu.

    Parasta antia itselle on ollut vuosien aikana ne jaksot joissa osallistujissa on ne hyvät kombot äänessä ja kuulee läpi sellaisen hyvän flown. Vulpes ja Ose on aina kultaa kun ne on molemmat samassa jaksossa mukana ja sama homma silloin kun NK ja Hazuki_exe on samaan aikaan äänessä tai sitten Hazuki ja Vaihu kun pääsevät oikein kunnolla mehustelemaan jollain ikivanhojen konsolien tai ohjaimien sisälmyksillä.

    Olis voinut tähän valita myös jotain yksittäisiä läppiäkin mutta ne kuulostaa kirjoitettuna vielä hirveämmiltä mitä podcastista kuultuna joten jätän väliin.

  3. Pressicastit on aina olleet parhautta. Niissä tulee aina se ihan oikea suora puhe peleistä mitä teidän sloganissakin luvataan ja mitä myöhempään yöllä homma nauhoitetaan niin sen parempi.

  4. Ylipäätään kaikki vähänkään kontroversiaaliset aiheet joista heitätte läppää vaikka ehkä ei saisi

  5. PBC:ssä riittää paljon ikimuistoisia hetkiä.

    NK:n liukas kieli pääsee täyteen loistoonsa visailujuonnoissa, joissa kysymysten asettelu näyttää välillä olevan yhtä epäloogista kuin pisteiden tai myytyjen Resident Evil -pelien laskeminen. Kuitenkin, kun Xboxin ulkopuolelta tarkastelee, niin aina löytyy nerokas punainen lanka. NK on todellakin PBC:n Keijo Salminen. Hazuki on ”feel good man”, jonka läsnäolo antaa aina toivoa paremmasta huomisesta, ja joka pystyy ottamaan kantaa aiheeseen kuin aiheeseen. Kun rietastelu menee liiallisuuksiin, Ocelot palauttaa maan pinnalle krapulaisella ja elämään kyllästyneellä äänellään. Tootsin pingpong-fps-rekyyli-jutuista ei ota erkkikään selvää, mutta niinhän ne ovat tutkimattomat myös Herran tiet, eikä sitä pidä kyseenalaistaman. Dyna on dynamiittiä ja PBC:n nauhoituksissa Veeti on hiljaa. Cerker ja Vaihu tarjoavat arvoa niille, jotka ovat erilaisia. Aika on kullannut jopa Zalorin musiikkisuositukset ja nyt olen vakuuttunut, että 51 koodia on varmasti ihan hyvä bändi niin kauan, kun sitä ei kuuntele.

    Kun kuitenkin oikein muistinystyröitä kaivelee, niin kahden herran äänehdintä nousee eniten mieleen: mika.hakala ja Lionhead. Lionheadin peli- ja maahanmuuttokritiikki hakee vertaistaan, ja vaikka miten luulisi tietävän herran ajatuskoukerot, niin aina se jaksaa yllättää. Kun Lionhead on kehässä, odota odottamatonta. mika.hakala on taas aivan uskomaton naistenmies ja kultakurkku: Fabio ja Kirka samassa paketissa. Kaikki naiset sekä homomiehet haluavat hänet ja kaikki miehet sekä lesbonaiset haluavat olla kuin hän.

    Ehkä hieman perverssillä ja masokistisella tavalla paras PBC-muistelo on, kun nämä kaksi normaalisti timanttia tykittävät herrat taantuivat puhumaan puoli tuntia Hearthstonesta. Einstein oivalsi, että aika on suhteellista ja hänen on täytynyt saada oivallus vastaavasta kokemuksesta, jossa puolen tunnin keskustelu tuntuu vuosikymmenien kidutukselta. Dialogi oli niin kuivaa, että siihen verrattuna jopa kirjanpitolaki tuntuu märältä yllätykseltä haarovälissä. Tätä kuunnellessani hiukseni harmaantuivat ja muna lakkasi seisomasta. Vitut armeijasta, tämä keskustelu teki minusta miehen. En haikaile enää lihallisten ilojen tai pinnallisuuksien perään, vaan seuraan vakavana politiikkaa ja Yle Puhetta niin kuin aikuisen kouhitun miehen kuuluukin.

  6. Totta kai herra Norsukampa joka melkein yksinään on pitänyt tän maan kauneimman kaupungin nimeä yllä vaikka Oulun juntit ja Hesan hipsterit yrittää aina vaan mollata ja laittaa matalaksi. Jos ihan vakavissaan sanotaan niin paras PBC muisto on se kun teidän podista saa ihan oikeiden ihmisten mielipiteet peleistä ilman mitään markkinavoimien nuoleskeluja tai piilomainoksia. Muut puhukoot joka vuosi niistä samoista call of duteistaan ja far cryistaan niin antaa PBC:n puhua vähemmälle huomiolle jäävistä peleistä, retropeleistä, oudoista japanilaispeleistä ja kaikki vielä ihan ilman minkäänlaista sensuuria. Lissää vaan!

  7. Oon PBC:tä pari vuotta seuraillut ja kymmeniä jaksoja kuunnellut. Jotkut työpäivät on mennytkin pelkkää PBC:n vanhoja jaksoja kuunnellessa 8 tuntia putkeen helposti. Hauska porukka, toimiva formaatti ja hyvä meininki on PBC:n suola. On vaikea valita yhtä ainoaa muistoa, mutta mieleenpainuvimpia ja parhaita muistoja ja nauramista ääneen ovat saaneet aikaan esimerkiksi nämä:

    En muista jakson numeroa, mutta kyseessä oli NK:n pitämä ”hahmovisa” jossa piti siis kysyä kysymyksiä hahmon ulkonäöstä ja NK vastasi joko kyllä tai ei näihin väittämiin. Dyna oli vauhdissa ja ei oikein osunut maaliin kysymällä liian tarkkoja kysymyksiä kun päätyi jotenkin väittämään, että ”Onko hahmolla baretti päässä” ja täydellisen repeämisen sai aikaan hetken hiljaisuus ja NK:n naurahtavalla äänensävyllä ”Mmitä vittua??”

    Työpaikalla kuunnellessa pitää jotenkin yrittää olla nauramatta ääneen, ettei ihmiset luule sinua hulluksi mutta PBC:n takia minulla taitaa jo hullunleima olla. Nimittäin Mika ”piste” Hakalan Tinder stoorit ja repeilyt Hazukin jäätelökone tarinalle on vaan saanut nauramaan kovaan ääneen kuuntelijankin.

    Mutta jotta tästä ei tule mitään äärettömän pitkää tekstipätkää niin mainitaan tässä vielä muutamat hyvät naurut saaneita klippejä ja jaksoja: Visailut yleisesti, varsinkin NK:n Fräntilä visat ja Hazukin supo visat, Best of PBC kamat, Moromopon tarinat ja muut inside läpät kuten Nesin batman.

    Jos kilpailua varten pitäisi valita vain yksi niin kyllä se olisi ”Pukamacast”. Muistan vielä sen työpäivän kun laitoin jakson käyntiin ja ei mennyt kauaakaan kun oli jo naamalla hyvä virne ja lopulta se muuttui nauruksi, joka vaan paheni kun Mika vaan jatkoi ja jatkoi Vulpes ja Ose repeillen täysillä taustalla :D

    Kiitos jokaiselle PBC jäsenelle hyvistä kuunteluhetkistä, toivottavasti jatkatte vielä samaan malliin! En malta oottaa 10v spessujaksoa!

  8. LoL-cast ja sen puhdas sairaus. Sitä paskaa ei voi pyyhkiä ikinä mielestä pois.

    Luin jostain että amerikassa on vankilassa kidutettu vankeja kuunnelluttamalla heille baby shark-kipaletta monta tuntia putkeen. Suomessa samaa voitas kokeilla LoL-castillä, sitä ei tartte montaa kertaa ees pyörittää, syytöksiä rupee sateleen jo ensimmäisen 10 minuutin kohdalla.

    Mutta onnee ny teille si

  9. kaikkkin ne after casit ykkösenä se jossa tootsi meinas tukehtua nauruun ku joku päästi aika kovat mr hankeyt ja tietysti pitää mainita se känninen vastaus jossa mainittiin hanurimunakas

  10. Lisätääns vähän tuota palleille puhaltelua omasta takaa. Kumminkin pidempään on oltu kuulijana kuin castilaisena!

    Castilaisia on tullut ja mennyt mutta omasta puolestani kaikki osalliset ovat kiitoksen ansainneet! Noiden vuosien mittaan PBC:n slogan on pitänyt kutinsa, ja kun kööri koostuu maultaan monipuolisista pelaajista on castia aina kiva odotella, kuunnella, ja nyttemmin myös tehdä! Sillä 2018 tapahtui jotain, ja samassa lirissä ollaan. On aina ollut mukavaa ja antoisaa keskustella kanssanne N-Gagesta.

    Ikimuistoisia hetkiä löytyy pienellä pohdinnalla vähän joka jakoon, aina Obossumin Snes mini-ostosreissusta Tootsi vs Zalor “voiko areenashuutteria pelata muutenkin kuin kilpailullisesti”-“pohdintoihin” sekä .Hakalan libidoon. Myös monien osallistujien ensijaksot, mm. .hakalan, Tootsin ja Lionheadin sekä valitettavasti myös omani ovat jotenkin jääneet vahvasti mieleen. Niissä aina se pihan uusi skidi tulee potkimaan muiden hiekkakakkuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.