Taas ollaan jännän äärellä kun PBCn ääniaalloille kampeutuvat kellareiden kasvatit Ose, Rotten sekä Hazuki_exe.
Jakson aikana kuullaan paljon painavaa asiaa hyvän elämän rahatilanteesta, parhaista pomovastuksista, rusinoista, Hazuki-majan kommervenkeista sekä sodan jumalan taipaleesta taas monenkin pelin osalta.
Joten ota jakso kuunteluun ja koita pysyä kasassa.
HUOM. Nyt voit kuunnella jakson myös Youtuben puolelta halutessasi.
HUOM nro 2: Ekan osion aivan lopussa spoilataan Infinity War leffan loppu (joka toisaalta ei ole niin iso spoileri mutta spoileri kuitenkin)
(00:58:05) Uutiset:
RDR 2 esittäytyy jälleen
God of War myy kuin häkä ja tulee saamaan jatkoa useamman osan verran
Sweryn uusi teos tulee tapahtumaan
(01:34:19) Top 3:
Pomovastukset
(02:16:50) Edellisen viikon kysymys:
Sima, rusinoilla vai ilman?
Musiikit:
Steamworld Dig 2 – The Oasis
El Shaddai: Ascension of The Metatron – TRAGIC SCREAM
Trauma Team – Cool Beauty
Tokyo Highway Battle / Shutokou Battle – Midnight Junction
Jade Cocoon – Area of Space Time Part One
Into the Breach – Red Sands
Virtua Cop 2 – Big Chase
Rayman 3 – Windmill Hills
Last Ninja 3 – Outro
Viikon kysymys:
Mikä on sun lemppari pomotaistelu ja miksi?
Podcast: Play in new window | Download (Duration: 2:39:35 — 91.3MB)
Normisti vastaisin tähän Snake Eateristä The Endin tai Phantom Painista Quietin mutta kas kummaa kun sieltä yllättävimmästä suunnasta tuli haastaja joka on ihan hemmetin kova ja ehkä se mieleenpainuvin pomotaistelu. Kirby Star Alliesin lopputaistelut Hynessin ja Void Terminan kanssa ovat suhteellisen tuore tapaus pelien maailmassa mutta meno on eeppistä isolla E:llä. Taistelu alkaa perusbossina, joskin pelin vaikeimpana sellaisena, mutta kohta sitä taistellaankin jo Majoras Mask-kopiota vastaan avaruudessa parhaimpaan Star Fox-tyyliin. Meno jatkuu massiivisena kunnes taas siirrytään perinteiseen bossitaistoon Kirbyn kasvot omaavaa pahuutta vastaan tasoloikkabullethellissä. Aivan mahtavaa kamaa ja perinteiseen Kirby-tyyliin jätetään kaikki söpöilyt lopussa roskakoriin ja meno on kuin animelopputaisteluissa konsanaan.
Tulipa hajoiltua oikein ääneen Hazukin naapuritarinoille. Jatkoa tähän saagaan kiitos ja mielellään nopeasti.
Viikon kysymykseen vastaus totta kai Ash (tai mikä lie Red olikaan?) Pokémonin kakkosgenistä. Endgamen jälkeinen peli oli siisteintä ikinä ja kun lopuksi vielä pääsi kurittamaan sitä hahmoa vastaan jona pelasi monta vuotta sitten kymmeniä tunteja, oli tunnelma katossa. Ne musat ja ne ekan genin startterit. Huh mitä muistoja.
Suosikki bossini on mario & luigi superstar sagassa se popple niminen hyypiö joka on kuin eric cartmanin ja repe sorsan risteytys käytös muistuttaa heitä todella paljon ja hän jopa onnistuu saaman ekassa mario & luigi pelissä liittolaisekseen mustinsa menettäneen
bowserin. lisäksi hän liittoutuu lyhyeksi aikaa mario & luigin kanssa wiggleriä vastaan dream team bros pelissä mutta hänestä ei ole mitään apua koska hän suututtaaa wigglerin ja lisää hänen attack poweriaan ja hänen teemamusiiikkinsa superstarsagassa on todellla hieno
Super Paper Marion nörtti Francis on valintani. Ettenkö sanoisi että pomotaisto on erittäinkin hahmon näköinen.
Lemppari pomotaisteluni on Wiin Punch-Out!!:in puolustavana mestarina pelatessa kohdattu viimeinen mittelö. Pelkkä vastustajan näkeminen nostatti sellaisen virneen kasvoille, ettei matsista tullut mitään. Haastetta tappelussa riittää muutenkin ja voittoa sai yrittää useaan kertaan, ennen onnistumista, mikä on tyypillistä tälle hienolle pelisarjalle.
Paras pomovastus on MGS3:n ikäloppu tarkka-ampuja The End. Olen aika casual, joten ensimmäisellä pelikerralla sniper-väijyttelyä meni yhtä soittoa varmaan noin 1,5 tuntia ja jatkuvasti ripulit housussa. Missään muussa pomovastuksessa ei ole yhtä paljon hermostuneisuutta herättänyt se, kun mitään ei tapahdu. Viidakon äänet, kylmä hiki otsalla ja vastustajan paikantaminen erilaisin keinoin, kuitenkin omaa selusta koko ajan silmällä pitäen. Tästä on huikea pomotappelu tehty.
Toki tässäkin ikonisessa MGS-pomossa voi rikkoa neljännen seinän: siirrä konsolin kelloa pari vuotta eteenpäin ja The End kuolee vanhuuteen.
Ehdottomasti Crayk Phantom Hourglassista. Konseptiltaan pomotaistelu oli nerokas ja jälleen yksi osoitus siitä miksi PH on yksi aliarvostetuimmista Zeldoista ikinä.
Vaikea sanoa kyllä jotain yhtä tiettyä, mutta heitän tähän Asura’s Wrathin todellisen lopun vihoviimeisen pomomastuksen, Chakravartin the Creator.
Asuran pitkä ja raivontäytteinen tie kostaa vaimonsa kuolema ja pelastaa tyttärensä on johtanut taisteluun itse kaiken luojaa vastaan.
Tässä vihoviimeisessä mätössä Asura on niin perusmuodossa kuin olla ja voi, raastettu kaikilta ekstrakäsiltään ja -muodoiltaan, mutta silti hän puskee itse jumalan päälle. Lisätään vielä seesteinen tyhjyys, jossa taistelu käydään, tiukat QTEt, hienot koreografiat ja vallan tyydyttävä lopetus, jonka aikana Asura sanoo kaikkea syvällistä, mutta kokee sen toisarvoisena tyttärensä surulle, jonka Asura tahtoo kostaa.
Yleisesti kyllä Asura’s Wrath on hienojen pomovastusten alttari, kunhan pelaa oikeaa versiota. PS3-versio kun sisältää screen tearingia ja frame droppeja, Xbox 360-version pitäessään ne minimissä.
Ja nyt rupesin himoamaan Asura’s Wrath remasteria nykyisille konsoleille, 60fps ja kaikki.