Snowpeak Ruins (Legend of Zelda – Twilight Princess
Zelda-sarja on yksi pelimaailman arvostetuimpia pelisarjoja ja vaikka kyseisen tuotenimikkeen alle tehdyt pelit eivät edustakaan tasoloikkaa, ovat pelisarjan pelien miljööt jokaisessa pelissä noudattaneet tasoloikkapelien teemamuottia. On vehreitä metsiä, laavavirtojen täyttämiä tulivuoria ja totta kai lumisia jäätiköitä. Twilight Princess ei tee tässä tapauksessa poikkeusta ja samalla tämä jollain oudolla tavalla aliarvostettu timantti sisältää yhden Zelda-pelien parhaista ja persoonallisimmista lumimaisemista, joka on vieläpä harvinaisen taidokkaasti nivottu yhteen pelin juonikuvioiden kanssa.
Matka itse Snowpeak Ruinsille käy Snowpeakin kautta taattuun ysärityyliin eli lumilautaillen (ensimmäinen kerta Zelda-peleissä by the way) ja kun pelaaja vihdoin dumppaa luontoäidin tarvikkeista rakennetun luomuburtoninsa, aukeaa eteen ylväs näky suuresta kartanosta jossa juonen kannalta tärkeät lumimies Yeto ja tämän viehättävä vaimo, luminainen Yeta, asustelevat. Yeta on muutaman päivän potenut hieman huonoa oloa joka korjaantuu vain kurpitsakeitolla jonka ainesosia pelaajan pitää etsiskellä ympäri ämpäri tätä suurta kartanoa ja viimeistään ensimmäiset avaimet arkuista löydettyään, ymmärtää pelaaja että kyseessähän on perinteinen Zelda-dungeon mutta ovelasti naamioitu sellainen. Jos eivät vielä Zelda-dungeoneille tyypilliset lukitut ovet, löydetyt kompassit ja kartat sekä arkuista löydetyt avaimet paljasta paikkaa dungeoniksi, pelin vaikeimmat viholliset tekevät sen varmasti. Kukin meistä elää tyylillään mutta lumimiespariskunnan puolesta ei ainakaan puhu se fakta että huusholli on täynnä Freezardeja, Wolvoseja ynnä muita saatanallisen vaikeita vihollisia jotka antavat varmasti pelaajalle… wait for it… kylmää kyytiä.
Snowpeak Ruins sisältää myös perinteiseen Zelda-pelien jääteemaisten dungeonien tapaan hampaiden kiilteen poistavia puzzleja. Jäätemppelit ovat Zelda-peleissä usein sisältäneet jääpinnoitteella liukuvien palikoiden liikuttelua ja Twilight Princess ei tee poikkeusta tässä asiassa. Kamalin asia näissä puzzleissa on se että niiden ratkaisut ovat yleensä erittäinkin selkeitä ja loogisia, mutta silti niiden parissa saa aikaa kulutettua useitakin tunteja. Legendat kertovat erään PBC:n jäsenen kahden päivän jumituksesta yhdessä näistä puzzleista joten joko puzzlet ovat erittäin haastavia tai sitten tämän mainitun PBC-janarin ÄO pyörii jossain kengännumeron lukemissa, veikkaus menee vahvasti jälkimmäiseen. Dungeonin lopussa totta kai odottaa jäisen vastaanoton (tämä oli jo huono, pahoittelut) tarjoava pomovastus joka esitellään pienen twistin kera. Matsi on haastava kuin perkele joten varoituksen sana kaikille jotka ovat peliä pitäneet liian helppona tähän asti.
Audiovisuaalisesti Snowpeak Ruins on sitä itseään. Jäisiä pintoja ja lumihankia minne ikinä pelaaja kamerakulmaa kääntääkään. Peli on saamassa HD-uusiojulkaisun ensi vuoden alussa joten jännityksellä jäämme odottamaan paraneeko myös Snowpeak Ruinsin ulkoasu siinä samalla. Snowpeak Ruinsin musiikillinen anti osuu myös maaliinsa. Hämyinen ja hyinen tunnelma välittyy pelaajan korvakäytäviin toistoon nojaavalla musiikkikappaleella josta saa erittäin hyvin fiiliksen että nyt ollaan kylmässä kartanossa keskellä lumisia vuoria ja kaikki ei todellakaan ole kohdallaan. Pienet nyanssit musiikissa basson lisäyksien ja modulaatioiden kanssa pitävät homman tuoreena ja vaikka biisi itsessään ei nousekaan Zelda-klassikkojen joukkoon, onnistuu se silti teemoittamaan Snowpeak Ruinsin kokonaisuuden hyvin.
Huomisessa joulukalenterin luukussa ei sitten paljoa säästellä kun kehiin hyppää yksi maailman tunnetuimmista supersankareista. Mistä pelistä ja mistä lumiaiheisesta kentästä on kyse? Se selviää huomenna samalla Bat-kanavalla, tähän samaan Bat-aikaan.