Vuoden odotetuin elokuva

Mä tunnen sen jo kasvavan
Hypen sisälläin
Leffateatteriin jonotan
Ja teen sen mielelläin

Avengers… more like Lamengers!!! Tämän vuoden odotetuin elokuvatapaus ei suinkaan ole kuka tietää kuinka mones osa Disneyn supersankariepookkiin. Tämän vuoden odotetuin elokuva on ehdottomasti tapaus, jota on odotettu jo kahden (pelaaja)sukupolven verran. Elokuva joka perustuu peliin, jota ei kovinkaan moni pelannut, mutta kaikki vähänkään videopelien maailmaa seuraavat varmasti tietävät.

Detective Pikachu saa tämän viikon perjantaina ensi-iltansa, ja allekirjoittanut on elokuvasta pelottavan innoissaan yli kolmekymppiseksi mieheksi. Koko perheen kädenlämpöistä tehostehömppää, jonka parissa menee kurkusta alas poppariannos limuineen mukavasti. Juurikin se resepti miksi en itse pitänyt lainkaan juuri MCU-leffoista, joten mikä tekee tästä elokuvasta sitten niin kovinkin odotetun?

Moni videopelaaja on varmasti vuosien saatossa jo luovuttanut toivonsa pelielokuvien suhteen. Super Mario Brosin ja Double Dragonin päivistä ollaan sentään päästy hieman eteenpäin, mutta tuo vertaus on hieman sama kuin olisi tyytyväinen yhden tähden sijaan kahteen tähteen viidestä. Detective Pikachulla on kuitenkin puolellaan huomattavasti paremmat saumat menestyä kuin ehkä millään muulla tähän mennessä julkaistulla pelielokuvalla. Katsotaan hieman motiiveja tälle väittämälle.

Super Mario Bros, tuo aikamme ensimmäinen ison luokan elokuvaversiointi, tunnetusta videopelistä. Hirveä elokuva kaikin puolin, mutta oliko se loppupeleissä elokuvan itsensä syytä? Kyllä ja ei, mutta eipä maailmassa ollut noihin aikoihin kovinkaan montaa ihmismieltä, joka saisi aikaan 90 minuuttia kestävän koko perheen elokuvan Super Mario Bros -pelien laajasta ja monisäkeisestä juoniaihiosta. Olisiko elokuva ollut yhtään sen parempi jos Bob Hoskins olisi ensin juossut kilpikonnien päällä pomppien läpi sinitaivaan värittämän esteradan, pimeän luolaston, uiden läpi mustekalojen ja pallokalojen täyttämän veden… ymmärrätte varmaan mitä tässä haetaan? Entäs sitten Mortal Kombat ja Street Fighter? Pelit joissa itsessään on tavallaan kahdeksan (tai enemmän) pienempää juoniaihiota jokaiselle hahmolle, pitäisikin yhtäkkiä yhdistää yhdeksi elokuvaksi, ottaen huomioon vielä se tosiseikka että kyseessä olevien pelien juonenkuljetus alusta loppuun, käydään 1vs1-tappeluilla. Sitten meillä on tietty myös Paul W.S. Andersonin lähdemateriaalien raiskaamiset Resident Evil -leffojen, sekä tulevan Monster Hunter -painajaisen myötä, jotka perustuvat videopeleihin vain nimeltään.

Detective Pikachun isoin etu on juurikin lähdemateriaalissa. Se ei ole vain pari tuntia kestävä Pokémon-animen jakso, jossa nuori Pokémon-kouluttaja saa ensimmäisen taskuhirviönsä, ja nousee Pokémon-mestariksi. Sen premissi on peräisin point’n’click -seikkailusta, joka on genre, joka on alun alkujaankin tavoitellut tarinallista kerrontaa interaktion voimin. Tarina- ja dialogivetoiset pelit ovat tämän genren juuret ja perusta, joten elokuvasovitus ei vaadi käsikirjoittajilta ylimääräisiä ponnisteluja, ja näin ollen lähdemateriaalille uskollisena pysyminen, tulee olemaan yksi Detective Pikachun suurimpia valttikortteja pelielokuvamarkkinoilla. Olihan meillä toki takavuosina myös Warcraftin ja Final Fantasyn kaltaisia nimikkeitä, joiden lähdemateriaalista olisi saanut paljon irti nimenomaan dramaturgian puolella. Detective Pikachun isoin ero näihin kahteen verrattuna on kuitenkin se, että käsikirjoitus- ja screenwriting-osastolle ollaan palkattu osaavaa porukkaa.

Lähdemateriaali on siis Detective Pikachulla kunnossa tuon 3DS-pelin myötä, mutta myös fan servicen puolella tuntuu tuleva elokuva tekemään asioita oikein. Olemme jo yli parikymmentä vuotta saaneet nauttia taskuhirviöiden pelkistetystä, käsinpiirretystä designista, josta on luonnollisesti takavuosina ollut olemassa myös digitaalinen vastine. Kaikki Pokémonit ovat piirtyneet verkkokalvoillemme juurikin sellaisena, jollaisena ne on meille Creatures Inc. -lafkan suunnittelijoiden toimesta suunniteltu ja toimitettu. Verkossa on toki asiasta kiinnostuneille löytynyt hienoja devian art -teoksia, joissa realistiseen kuosiin piirrettyjä taskuhirviöitä on tuotu ns. tosielämän ympäristöihin, ja nämä kuvat vaihtelevat kivoista aina kauhistuttaviin asti. Näiden samojen osaajien mielikuvitusta on käytetty myös Detective Pikachua tehtäessä, kun Pokémonit tuodaan ensi kertaa isolla rahalla live action -formaattiin. Jokaiselle ysärin lapselle tuli varmasti sydämeen pakahduksenomainen fiilis, kun tämän leffan ensimmäisessä trailerissa Charmanderin ja Dodrion tepastelevan keskellä massiivista ihmisjoukkiota. Trailerin jokaisessa freimissä, oli jonkinlaista easter eggiä tai referenssiä Pokémon-peleihin, ja kun hieman ”kevyemmän luokan” taskuhirviöfanit saavat varmasti kiksejä Psyduckin nähdessään, ottavat ”kovemman luokan” Poké-fanit huumaa leffan päähahmon lapsuudenkodin huoneen seinällä näkyvästä Johto Sport Clubin julisteesta, jossa seuraavan matsi-illan pääottelussa kohtaavat Steelix ja Articuno.

Pokémon on nyt elänyt kaksi isompaa syntyhetkeä. Alkuperäinen buumi ysärin lopulla, ja brändille miljoonia uusia faneja tuonut mobiilihitti Pokémon GO, ovat omilla tavoillaan jakaneet Pokémon-fanit kahteen eri kovuusluokkaan, joista kumpikin tulee olemaan tämän leffan parissa mielissään. Molemmille kuitenkin tärkeintä on nähdä vihdoin ja viimein tutut mörrimöykyt isolla ruudulla ”realistisesti” mallinnettuna. Trailereissa olemme saaneet jo nähdä nimikkosankarin lisäksi isossa roolissa mm. Charizardin, Mr.Mimen ja Jigglypuffin mutta myös muut Pokémon-generaatiot ovat edustettuna. Aipom, Snubbull, Greninja, Pancham ja monet muut tutut naamat, ovat osoitus siitä että tekijöillä on ollut aitoa mielenkiintoa koko Pokémon-pelien mönkijäkirjoa kohtaan. Ja on siellä herran pieksut sentään myös Mewtwo!!

Hyväkään elokuva ei ikinä menesty, jos ei kukaan tiedä sen olemassaolosta, ja tämä ei toden totta ole ongelma Detective Pikachun kohdalla. Leffan trailerit ovat aina ilmestyessään räjäyttäneet internetin atomeiksi, ja elokuvan markkinointiin on selkeästi uponnut rahaa kuin Slakingiin iskuja konsanaan. Nimikkosankarille ääntään lainannut Ryan Reynolds, taisi sittenkin olla nappivalinta Pikachun ääninäyttelijäksi, sillä ei oikein sovi kuvaan että Danny DeVito (mies joka oli useiden toiveena Pikachun ääninäyttelijäksi) tekisi omilla sometileillään ja vapaa-ajallaan yhtä isoa promotyötä, mitä Reynolds on tehnyt.

Detective Pikachu on saanut aikaan videopelielokuvien saralla ennennäkemättömän kovaa kuhinaa ja kohta se selviää, että onko meillä käsissäme ensimmäinen oikeasti hyvä ja lähdemateriaalilleen uskollinen videopelileffa, joka vieläpä menestyy hyvin maailmanlaajuisilla markkinoilla? Pokémon on jo itsessään niin iso brändi että heikompia hirvittää, ja jos se saa vielä jalansijaa live action -leffojen puolelta, on se saavuttanut likimain kaiken mitä viihdemediassa voi enää saavuttaa. Aika hyvin kun otetaan huomioon että kaikki alkoi mustavalkoisesta pelistä, joka oltiin pienellä volyymilla julkaisemassa viittä vaille kuolleelle käsikonsolille vuonna 1996.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.