PBC 441: Tarinatuokio

MM-kiekkohuuma on vaan kulissia, sillä koko Suomi seuraa tällä hetkellä uutta PBC-jaksoa. Tämä uusin tuotos sisältää tuttuun tapaan keväisen levotonta juttua peleistä ja pelaamisesta. Juttua irtoaa mm. AC Valhallasta, MLB The Show 22:sta, Triangle Strategysta, PC-pelaamisen onnesta ja autuudesta, DLC-paketin aloittamisen vaikeudesta sekä monesta muusta tajunnanräjäyttävästä asiasta. Pääosiossa keskustellaan kunkin löpisijän kolmesta parhaasta pelitarinakokemuksesta, ja tätä varten mukaan otetaan myös ihkaoikea pelikäsikirjoittaja! Mitä on tämä noituus? Kuuntele jakso niin tiedät.

Ota Twitterissä Niko Nikkilä seurantaan niin pysyt perillä vieraamme tekemisistä: https://twitter.com/CoconutmilkF

00:50:09 Uutiset:
Metal Gear Solidin remakesta “uutta tietoa”
Red Ring of servers
Ruotsalaiset tilasivat crystal methiä, saivatkin Crystal Dynamicsin

01:08:03 TOP 3:
Pelitarinakokemukset

02:34:41 Edellinen kahden viikon kysymys:
Mikä oli vuoden 1999 paras peli?

Musiikit:
Mr.Gimmick – Long Tomorrow
Demo One theme
Shroom Ridge – Mario Kart 8 Deluxe DLC
Final Fantasy X – Grand Maester Mika
Oz
Bugsnax – Main Theme
Splatoon 2: Octo Expansion – Crush
Mario Strikers Charged – Road To Striker Cup
Sonic CD – Ending

Kahden viikon kysymys:
Missä pelissä on paskin juoni/tarina?

6 thoughts on “PBC 441: Tarinatuokio

  1. Missä tahansa MGS-pelissä tai jos haluaa niputtaa vaikka koko sarjan yhteen paskan juonen vyyhtiin niin siitä sitten

  2. re4 on loistava peli mutta tarinalliesti aika huono sinun tehtäväsi on pelastaa presidentin tytär ja kun saat pelastettua hänet ensimmäisen kerran hänet kaapataan useasti uudelleen eikä ashley osaa edes ilman erilliiskäskyä osaa piiloutua Lisäksi hänet kaapataan heti kun leon on saanut hänet turvaan 5 minuutin päästäjättisirkka kaappaa hänet taas heti ja vie saarelle ja aina kun ashley on aina leonin kanssa ganadot onnistuvat nappaaman hänet ja elllet pelasta häntä peli päättyy kun hänet kannetaan pois mitä crapcom silloin ajatteli 4 osan jälkeen sarja rupesi menemään alas 7 palauttti sarjan perinteiseen kauhuun toiminnan sijasta

  3. En muista edes enää pelin nimeä mutta siinä David Cagen Heavy Rainin jälkeen tulleessa pelissä oli kyllä aivan hemmetin surkea tarina ja koko peli oli muutenkin kasa lämmintä ja höyryävää.

  4. Jos ei lasketa juonellisesti aivan yksinkertaisimpia pelejä, kuten Horace Goes Skiing tai Custer’s Revenge, niin tämä kyseenalainen palkinto menee Death Strandingille.

    Odotin hyvin kiinnostuneena, mitä Kojima saa aikaiseksi Metal Gearien jälkeen. Uhka vai mahdollisuus? Korkea riski, joskin myös korkea tuotto-odotus. Noh, riski realisoitui ja Kojima ilman rajoja ei ollutkaan yhtä hyvä juttu kuin Lääkärit Ilman Rajoja. Ennemminkin kansallisvaltio ilman rajoja.

    On sanottava, että Metal Gearin hapokkaimmat kuviot menevät minultakin yli, mutta pahimmillaankin Metal Gearin yhdistelmä reaalimaailmaa ja happoa on ollut vähintään kiinnostavaa. Vaikka Death Stranding sijoittuu apokalyptiseen Yhdysvaltoihin, niin tätä yhteyttä reaalimaailmaan ei käytännössä ole, joten jäljelle jäi vain happoa.

    Happo pitääkin sitten sisällään kombinaatiota erilaisista mytologioista, liikaa kerroksia, uusia toistaan puuduttavampia konsepteja ja ilman muuta lyhenteitä, kuten BT tai BB, jotta sekavan juonen seuraaminen olisi… vieläkin sekavampaa?

    Ehkä eniten tässä kokonaisuudessa raivoa herättää aivan ilmiselvä kuuluisien näyttelijöiden palvonta. On lähikuvaa ja ylipäätään viivyttelevää kameratyötä, koska kuuluisan näyttelijän mallinnettu naama. Tulisen chilihampurilaisen jälkeen niin minä, NK kuin Mads Kikkelsenkin raivopaskomme sitä aivan saamaa laavaripulia, joten miksi helvetissä tästä kolmikosta Madsia pitää palvoa, kun haju on kaikilla kuitenkin yhtä karmiva? Voisi samaan hengenvetoon kysyä, miksi NK:ta halveksutaan ja minut jätetään unholaan, kun kaikilla kuitenkin välillä pääsee haisevia vahinkoja? No miten nämä kakkajutut taas liittyvät aiheeseen? No aivan samalla tavalla kuin Death Strandingin juoni liittyy yhtään vittu mihinkään!

  5. Kyllä se PBC:n mieslapsilauman järkevin jäsen, Lionhead, on tässä asiassa ihan oikeassa eli peleissä ei pitäisi olla tarinaa ollenkaan. Paraskin videopelin tarina on esikouluikäisen kakaran hiekkalaatikkoleikkien tasoinen draamankaareltaan ja kerronnaltaan joten vastataan tähän kaikki ne pelit jotka yrittää kertoa jotain diipimpää tai syvällisempää tarinaa jota sitten vain Marvel-leffoja katsoja kaulaparrat ylistää kuorossa maailman parhaaksi tarinaksi.

  6. Ilman liiallisia pohdintoja migreenin välttämiseksi, voisin näin lonkalta valita kaikki 2000-luvun Sonic-pelit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.