PBC 240: Lust Guardian

Vuoden toiseksi viimeinen PBC-jakso on tässä! Jos sellaiset termit kuin ovat tuttuja kuin esim. ”Last Guardian”, ”Mark of Kri”, ”Pokémon GO” tai jos pelien lemmikkiapurit ovat lähellä sydäntäsi, on tämä räätälöity juuri sinulle. Kuuntele niin olo helpottuu!

01:14:21 Uutiset
Pokémon GO päivittää itsensä
Ei verkkoyhteyttä, ei Super Mario Runia

01:36:06 Viikon pääaihe:
Pelien lemmikkiapurit

02:09:30 Edellisen viikon kysymys:
Mikä on vähiten hyvä Nintendo Wii-peli?

Musiikit:
Yoshi’s Woolly World – Knitty-Knotty Windmill Hill
The Last Guardian – Forest
Mega Man X6 – Commander Yammark
Nintendogs – Shopping Theme
Monster Hunter Generations – Pokke Village
Double Dragon III – Italy
Wii – Weather Channel
Night Trap – Theme Song

Viikon kysymys:
Mikä/kuka on paras peleissä esiintyvä sidekick/apuri?

7 thoughts on “PBC 240: Lust Guardian

  1. Kyllä kolmas henkilö on aika pakollinen näihin podcasteihin kun kahestaan tulee vähän gringe olo kun homma on vaan tollasta myötäilyä ja nyökkäilyä toisen puhujan juttuihin. Paras lemmikkiapuri peleissä mitä ei jaksossakaan sanottu, on tietty Okamin turkissa koko pelin hengaileva kirppujumala Issun.

  2. Itsekin sanoisin että Fablen koira on se lemmikeistä avuliain. Mielipide varmaan muuttuu kunhan saan Last Guardiania pelattua.

  3. Vaihtoehtoja on tasan kaksi. Joko Mega Manin koirakamu Rush tai sitten Eazy-E:n ulkonäöstä inspiraationsa saanut GTA San Andreaksen Ryder. Jälkimmäinen sattui olemaan pahisten puolella (spoiler alert) mutta ison osan pelistä oli silti sidekickin roolissa.

  4. Paras sidekick on meitsin top 1 pelistä eli Grim Fandagosta. Manny Calaveran demoni autokuski Glottis. Suorasanainen ja lapsellinen joka on vastakohta Mannyn kuivalle huumorille.

  5. Alyx Vance on hyvä lemmikki. Skyrimin Lydia tulee toisena kun sitä saa vähän käskyttääkkin.

  6. Vastataan totta kai kaikkien pelaajien suosikit eli Navi ja cousin Roman. Yhtä hyödyllisiä kuin selfiekeppi perseessä ja molempien läsnäolo peleissään on kyllä meditointiin verrattavissa oleva rauhallisen euforinen kokemus.

  7. Videopeleissä päähahmot ovat turhan usein hiljaisia ja tylsiä örmyjä, jotka saavat jopa Petteri Orvon vaikuttamaan karismaattiselta ja mielenkiintoiselta persoonalta. Onneksi meidän pelaajien iloksi pelit vilisevät kaikenmaailman Luigeja, joiden ansiosta emme tarvitse edes oikeita ystäviä! Näistä hassunhauskoista apureista on haastavaa valita parasta. Suosikeistani löytyy niin Tootsin äidinkorvike ja ensimmäinen erektio eli Cortana, sekä Uncharted-sarjan karvaperse Sully, jonka viikset jokainen Tontzan kaltainen Playstation-fanboy haluaisi tuntea kutittelemassa navanalustaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parhaat kumppanit niin irl kuin peleistä löytyvät roolipelien saralla. Parasta on tietysti yhdistää nämä kaksi asiaa keskenään. Mmmm Elizabeth, anna minun kairata DeWittusi ;))))….

    RPG:t ovat sivuhahmojen riemunjuhlaa. Koska genren peleissä päähenkilö on yleensä enemmän tai vähemmän tyhjä kangas, niin juurikin NPC:t tuovat maailman eloon. Tähän vielä lisätään se, että roolipeleissä pelaajan on mahdollista dialogivaihtoehtojen avulla “kommunikoida” muiden hahmojen kanssa, joten näihin suhtautuu parhaimillaan muutenkin kuin staattisina koristeina. Oli kyse sitten Mass Effect -sarjan moninaisista lonkeropornoystävistä tai vaikka Witcher-sarjan tissivelhoista, niin laadukkaan roolipelin tärkein ominaisuus on pelattavuuden ja valinnanvapauden lisäksi hyvät sivuhahmot. Biowarea arvostetaan yleisesti tällä saralla, vaikkakin vanhana fanipoikana joudun myöntämään että puolalaiset CD Projectissa ovat ajaneet kanadalaisyrityksen ohi Noiturien myötä. Siitä huolimatta suosikkisidekickini löytyy Biowaren kakkossarjan ja hyvän kioskifantasian ruumiillistuman eli Dragon Agen kavalkadista.

    Keskinkertaisen ja keskeneräisen Dragon Age II:n suurin valopilkku oli tarinankerronta ja sen keskiössä ollut kääpiö Varric Tethras. Pelin edetessä tästä pienestä vekkulista viipeltäjästä ja karismaattisesta kertojahahmosta muodostuu joko päähahmon paras ystävä tai… No paras ystävä, pelaat peliä väärin jos siitä ei tule parasta ystävää!
    Vaikka on hahmo on lähtökohtaisesti hieman kliseinen velikulta (vittu on rasittava sana), niin kiitos hyvin kirjoitetun dialogin ja korvia hellivän ääninäyttelyn hahmosta löytyy yllättävänkin paljon syvyyttä. Varric on loistava kaverihahmo, jonka kemiasta päähenkilön kanssa tulee mieleen parhaat buddy cop-leffat. Ja kuka muka ei pidä buddy cop-leffoista?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *