Stage 4 (TMNT 2 The Arcade Game)
Nuorimmat PBC:n joulukalenterin lukijat, olkaa hyvät ja ottakaa tuoli alle sillä nyt tulee juttua joka saattaa kuulostaa oudolta. 90-luvun kovin ja isoin juttu olivat ninjat jotka olivat mutantteja (kilipkonnan ja ihmisen sekoitus) ja kaiken lisäksi vieläpä teini-ikäisiä. I know right, huikeaa tavaraa mutta täysin faktapohjaista. Tuttavallisemmin nimellä Turtles tunnettu tuotemerkki oli aivan kaikkialla. Elokuvat, pelit, sarjikset (tuotenimikkeen alkuperäislähde), lelut, verhot, pastatuotteet, hupparit, rintaliivit… aivan kaikkialla. Sittemmin sarjan suosio on hiipunut ja meno on nykyään enää lähinnä nostalgiaan nojaavaa mutta silti sitä ysärin lapset höristävät korviaan joka kerta kun brändin tiimoilta jotain tehdään… siitäkin huolimatta vaikka kyseessä olisi Michael Bayn tuottama elokuva aiheen tiimoilta. Pelien saralla ”turttelit” elivät 80- ja 90-luvun taitteessa kultakauttaan. SNES:n Turtles In Time on ajaton klassikko ja konsoleille julkaistu ensimmäinen Turtles-peli nauttii myös jonkinlaista kulttisuosiota lähinnä infernaalisen epäreilusta vaikeustasostaan johtuen. Toinen konsoleille, tarkemmin sanoen NES:lle, julkaistu Turtles-peli oli kotikonsolikäännös 80-luvun lopulla kolikkopelinä julkaistusta Turtles-pelistä. Graafisesti peliä jouduttiin karsimaan aika lailla johtuen NES:n vajavaisesta teknologiasta ja mm. suurta glooriaa nauttinut neljän pelaajan moninpeli jouduttiin pilkkomaan ”vain” kahden pelaajan co-opiksi. Tough luck mutta Konami paikkaili hieman tilannetta laittamalla peliin kaksi kenttää joita ei arcadekabinetilla päästy pelaamaan. Toinen näistä kentistä oli talviaiheinen.
Neljäs kenttä NES:n kakkoskilpparipelistä, on siis tosiaan talviaiheinen joka on sinänsä outoa koska peli sijoittuu aiempien (ja tulevien) levelien perusteella selkeästi New Yorkin kesäisiin päiviin. Kyseinen sääilmiö selitetäänkin ovelasti pahisten juonella tuoda ikitalvi New Yorkiin mekaanisella pallolla joka pystyy säätelemään säätiloja (hehheh… säätelemään säätiloja, get it?). Kenttä on lunta tulvillaan mutta talvisää ei tosiaan ole raikas. Harmaa yleisilme ei kovin jouluista tunnelmaa luo mutta onneksi lumiukoiksi naamioidut viholliset saavat hieman joulun tunnelmaa aikaan. Silloin kun eivät siis ammu pelaajaa hakeutuvilla ohjuksilla. Pelaajan pitää myös olla varuillaan tuon tuosta ohi ylinopeutta ajavien aurausajoneuvojen varalta. Kaikin puolin kenttä on komeaa katseltavaa matolaatikon standardilasein läpi katsottuna ja kuten kaikissa onnellisissa lopuissa, (SPOILERS!!!!!!) myös tämän kentän lopussa kevät koittaa taas (SPOILERS!!!!!).
Neloskentän musiikki on todellista audio-orgasmia alusta loppuun ja tämä oli yleinen linja kasibittisten aikakaudella Konamilla ja muutamalla muulla tekijätiimillä (etunenässä Capcom ja Sunsoft). Uhkaavan backbeatin päällä soi näppärän tehokas melodia joka saa aikaan samanlaista adrenaliinia kuin pelin muissakin kentissä kuultavat musiikkikappaleet. Tällaisen tykityksen tahdissa kelpaa jaella hyppypotkuja ja iskuja pahisten nassuun. Biisi on sinänsä myös poikkeus pelin omassa biisikatalogissa sillä se ei sisällä minkäänlaista Turtles-tunnarin käyttöä kuten pelin jokainen muu leveli.
Huomenna sitten aukeaakin jouluaaton kunniaksi PBC:n joulukalenterin vihoviimeinen luukku ja mikä onkaan parempi tapa juhlistaa tätä suurta hetkeä kuin ottaa käsittelyyn kaikkien aikojen joulupeli. Kyseessä ei ole GTA Vice City jos joku ehti sitä jo veikkaamaan…