PBC:n viikkoblogi tarjoaa viikottain keveällä otteella pohdiskelua ja havaintoja videopelien maailmasta. Joskus on kuitenkin aika vakavoitua hetkeksi ja puhua rakkaasta aiheesta hieman totisemmin ja pyytää myös rahvaalta kansalta vaikeita aiheita joita käsitellä. Viime syksynä yleisön valitsemana syntyi pitkän ja analyyttisen pohdinnan jälkeen palkittu blogi videopelien pieruista ja tällä kertaa syväjournalismi sukeltaa enemmistön valinnan jälkeen videopelitissien synkkään ja vakavaan historiaan.

Dead Or Alive ja japsiropet. Meijerien historia peleissä kiteytyy isossa kuvassa noihin kahteen asiaan mutta seurustelulihasten erilainen käyttö on videopelien maailmassa paljon laajempi kuin mitä pintapuoli antaa olettaakaan. Eritoten naisten rintavarustusta on käytetty halpana markkinointi- ja kohautuskeinona lähes kaikissa kuviteltavissa olevissa genreissä läpi vuosien ja mikäs sen tehokkaampaa kun videopelien pääasiallinen käyttäjäkunta kuitenkin on koostunut aikojen alusta asti miespuolisista etumuksien ystävistä ikähaarukalla 14-65.

Jos ei legendaarisen kenraali Custerin kuuluisia videopeliedesottamuksia lasketa, on ensimmäisiä kirjaimellisesti härskeimpiä videopelien tissirahastuksia ehdottomasti 80-luvun laululintusen, Samantha Foxin, ympärille tehty strategiapeliklassikko Samantha Fox Strip Poker. Pelin taatusti syvällistä ja monisäkeistä juonta en lähde tässä spoilaamaan mutta kiinnostuneille kerrottakoot että pelissä oli perinteisen räsypokan lailla tarkoituksena saada nti.Fox (ei sukua McCloudille tai Tekkenin Stevelle) vähentämään niukkaa vaatetustaan. Korttijumalien ollessa suotuisia, olikin lopputulemana sitten Commodoren ruudulla yläosaton Samantha Fox joka näytti suttuisammalta kuin Game Boy Cameralla napsitut kuvat joten paljoakaan ei kovinkaan teini-iän ”miesten vaivoista” kärsinyt nörtti saanut pelistä irti. Hieman enemmän haastetta virtuaalimeloniensa eteen kaipaaville oli näihin aikoihin olemassa myös erilaisia puzzleiluvariaatioita joissa korkeilla pistemäärillä saatiin tippuvien palikoiden takaa paljastuva naikkonen jättibosineen esiin.

90-luvulla pelaaminen yleistyi ja sitä myöten myös tarvittiin pelialalla totta kai parempaa kohdemarkkinointia ja hieman palstatilaa peliaiheisissa uutisissa joten mikäpä olisi parempi keino toteuttaa molemmat kuin vanhat kunnon melonit ja niiden oikeaoppinen käyttö. Doomin ja Wolfensteinin kaltaiset räiskintäikonit toivat hurmeen ja väkivallan kukkahattutätien painajaisiin mutta 2D-seikkailujensa jälkeen rääväsuiseksi machoksi muuttunut Duke Nukem veti homman vielä toiseen potenssiin tuomalla peliin tissejä. Potenssi… tissit… eikö ollutkin ovelaa sanailua? Duke Nukem 3D:ssä pelaajan päästessä herrasmiesten klubille, pystyi näppiksen takana istunut viaton nörttimme interaktion ja virtuaalisetelien voimalla kehoittaa ruudulla kolmen freimin animoinnilla liikkuvaa eksoottista tanssijaa vilauttamaan amberssoninsa ja nämähän tekivät työtä käskettyä. On varmaan myös syytä muistuttaa että peli itsessään oli aivan helvetin laadukas FPS-räiskyttely joten ihan sikailuksi ei homma kuitenkaan mennyt.

Duken peleissä nähtiin jatkossakin naiskauneutta nimenomaan kaulan alapuolelta ja kyseisen herrasmiehen viimeisimmässä ison luokan räiskintäpelissä, Duke Nukem Foreverissa, oli jopa yksi pelialue täynnä maitorauhasta ja pelin eräs pomotaistokin toteutti kaikkien oman elämänsä Total Recall-leffan Bennyjen suurimman haaveen; triplat

Naisten rintavarustuksesta puhuttaessa, liittyy keskusteluun myös yleensä niiden luonnollinen kasvu joka on osa ihmisen fyysistä kasvuprosessia. Pelialalla ollaan totta kai myös tässäkin tisseihin liittyvässä asiassa oltu erittäin tietoisia ja totta kai pyritty tuomaan sitä myös peleihin ikään kuin realismin nimissä. Harmi vaan että lopputulos on enemmänkin kuolaavia teinipoikia kosiskeleva kuin ihan oikeasti nuorten naisten kehon kehittymiseen liittyvä.

Halo-sarjassa pelaajan ohjastamaa Master Chiefiä tiukoissa tilanteissa avittava ja neuvova Cortana-tekoäly aloitti aikoinaan sarjassa naispuolisena hologrammina. Hieman jopa Perfect Darkin päähahmoa, Joanna Darkia, muistuttanut apurihahmo koki vuosien saatossa hieman ”ulkoisia parannuksia” joilla mielenkiintoisesta ja dramaturgista kasvupotentiaalia omaavasta hahmosta saatiin näppärästi teinipoikien märkien päiväunien ja likaisten fan fictioneiden pääkohde. Syytä tähän ei olla Bungielta kerrottu mutta varmaan vihainen palaute Cortanan esittämisestä ihan normaalina naishahmona osui sen verran kovin firman päättäjien hermoon että muutoksia oli vain pakko tehdä.

Kasvukivuista on eturintamalla kärsinyt vuosien saatossa myös Soul Calibur-tappelupelisarjan Ivy. Luonnollisesti tappelupelien ystävät odottavat aina uutta Soul Calibur-peliä mahdollisten mekaniikkauudistusten ja tier-listoja muuttavien uusien hahmojen takia mutta olemassa on myös huhujen mukaan ihmisryhmä joka odottaa uutta Soul Calibur-peliä ihan Ivyn jälleen kerran aiemmasta pelistä kasvaneen rintavarustuksen takia. Meistä on tosiaan moneksi…

Tappelupelien hinkeistä puhuttaessa ei tietenkään voida olla mainitsematta jo tekstin alussakin mainittua Dead Or Alivea. Vaikkakaan peli ei vastoin yleistä tietämystä keksinyt videopelien surullisenkuuluisia ”tissifysiikoita” (Fatal Fury 2 oli pioneeri ja edelläkävijä), oli se ensimmäinen peli joka motor boatingin lailla tunki kyseistä asiaa pelaajan naamavärkkiä vasten. Dead Or Alive-pelejä on sittemmin ilmestynyt lukuisia ja vaikka ne ryntäät ovatkin aina se ensimmäinen asia mikä peleistä mainitaan, on Team Ninjan tappelupelisarja ihan varteenotettava vaihtoehto genressään. Samaa ylistystä ei sitten voikaan jakaa enää sarjan spinoffeille jotka alkoivat rantalentopalloilusta ja ovat nykyään infernaalinen mikromaksutirkistelyhelvetti joka on varmasti ajanut useankin peräkammarin pojan ja miehen vararikkoon.

Vuosien saatossa ovat videopelit myös ”aikuistuneet” teemojensa puolesta ja kun ennen muinoin riitti että putkimiehen pitää pelastaa prinsessa juoksemalla vasemmalta oikealle, pitää tänä päivänä olla Hitchcock-tasoista käsikirjoitusta ja veitsenterävää grafiikkaa antamaan peleille aihiot nautinnolliseen pelikokemukseen. Tämä ilmiö on tuonut myös vakavat lollot pelaajien pällisteltäviksi. Heavy Rainin aivan ehdottoman pakollinen ja ihan tismalleen sopivan pitkäksi venytetty suihkukohtaus tarjosi satavarmasti pelin vain tämän kohtauksen vuoksi lunastaneille läähättäjille koko pelin hinnan edestä hupia ja housupyykkiä. Usealle muulle peliä pelanneille koko kohahduttava kohta oli vain myötähäpeää pelin kehittänyttä David Cagea kohtaan joka yritti varmaan tällä käsikirjoituksen kannalta äärimmäisen tärkeällä kohtauksella peitellä omaa heikkoa käsikirjoitusosaamistaan. Tarvitseeko pelin interaktiivista QTE-seksikohtausta edes mainita?

Myös avaruusversiointi Kauniit&Rohkeat-sarjasta, Mass Effect, on luottanut munkkien voimaan äärimmäisen tärkeissä seksikohtauksissaan. Jos olet jo kuolannut leukapielesi vereslihalle ihmismäisiä tykkejä ihastellen niin ei muuta kuin alienittarien hinkkejä tuijottamaan. Jos ei tieteisromantiikka maitorauhasineen tyydytä… joo, kai tuota termiä voi käyttää… kannattaa suunnata katse muinaisiin aikoihin ja God Of War-saagaan jossa pelaaja pääsee täyttämään virtuaalitissifantasioidensa lisäksi myös elinvoima- ja manamittarinsa kunhan on ensin yläosattomien antiikkivosujen kanssa QTE-minipelin myötä pelehtinyt. Puolan oma kansallissankari, Geralt of Rivia, ei myöskään ole koskaan vierastanut naiskauneutta ja jotta Witcher-pelien rytmitys ei olisi muutenkin jo mustekalan lailla lukuisaan eri suuntaan haarautuva, ei tietenkään eeppisen fantasioinnin keskellä ole ikinä pahitteeksi jörniä äärimmäisen tuskallista katsottavaa tarjoavissa seksikohtauksissa. Voisiko Umbra tai joku muu ohjelmointitaho luoda jatkossa videopelien seksikohtauksista hieman realistisempia ja näin ollen luonnollisempia ja vähemmän kiusallisia katsoa?

Ihan kuin Mario tai vaikka Pac-Man, ovat myös videopelien tissit kulkeneet pitkän taipaleen. Alkuaikojen provokaatiosta on taivallettu pitkä matka ”oleelliseksi osaksi” tarinaan nojaavia pelejä ja tulevaisuus on pelien saralla yhä avoin näille vauvojen syöttövälineille. Jäämme odottamaan mielenkiinnolla mikä on tissien seuraava evoluution aste videopeleissä? Yltävätkö ne koskaan jopa ihan päähahmoksi asti?

Ai niin joo se joku naisarkeologi jolla oli ne hyvät hinkit. Oliko se joku videopelikin muka?