Varjopalkinnot vuodelle 2018

Myönnetään kaikki nyt yksi tosiseikka yhdessä. Perinteiset gaalat ovat ihan helvetin tylsiä ja ennalta-arvattavia, kun taas kaikki niille tehdyt pienemmät vastineet ovat paljon siistempiä. Kuka jaksaa oikeasti Oscar-gaalan pukuloistoa ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen palkinnon jakamista, kun MTV Movie Awardseissa on tarjolla pilottirotsissa Best Kiss-pystiä jakava Jason Statham? Emma-gaalan levy-yhtiöiden masinoimat palkinnot ei paljoa kiinnosta, kun Femma-gaala tarjoaa ei vain parempaa ja monipuolisempaa musiikkia, kuin myös ansaitsevammat voittajat.

Myös GOTY-asioissa olisi toivottavaa saada enemmänkin vastaavanlaisia instansseja synnytettyä. Geoff Keighleyn ansiokkaasti luotsaama Game Awards, on lähinnä mainostajien selkääntaputtelutilaisuus, kun taas BAFTA vetää ehkä pikkuisen liikaa kotiin sumusaarille päin palkinnoissaan. Olkoot tämä blogiteksti viime vuoden peleille se oma palkintogaalansa, jossa palkinnot ansaitaan ja jossa kategoriat ovat kiinnostavia. Let’s begin ja palataan vielä hetkeksi pelivuoteen 2018!!!

Vuoden 2018 paras flipperimetroidvania

Aivan kuten jo puhkikulutetussa Vuoden Etanakissa-kategoriassakin (vuoden 2017 oli Rain Worldin päähahmo Slugcat), on myös tässä kliseisen perinteisessä kategoriassa taas melkoista ruuhkaa. Tämän huippusuositun genren pelejä ilmestyy kuin sieniä sateella, ja netin striimipalveluissa genren pelejä pelaa melkeinpä jokainen.

Voittajaksi kuitenkin valikoitui kymmenien, ellei jopa satojen, genren pelien joukosta Yoku’s Island Express. Peli onnistui tekemään kaiken oikein, mitä flipperimetroidvaniassa pitääkin tehdä, ja samalla se myös toi genreen pitkästä aikaa uusia innovaatioita.

VOITTAJA: Yoku’s Island Express

Vuoden 2018 paras ”köyhät kyykkyyn”-verkkopalvelutarjoaja

Netissä shoppailu on nykypäivänä petollisen halpaa. Aasialaiset halpispaskaa myyvät nettikaupat, sekä helppoudellaan kaiken vaivattomaksi tehnyt Amazon, ovat ajaneet ihmiskunnan ostokäytöksen turmioon, ja vain marxismi voi enää meidät pelastaa. Oli miten oli, dominoi vanha kunnon Nintendo tänä vuonna tätä genreä oikein huolella. Firma sai vihdoin ja viimein Switchille käynnistettyä maksullisen verkkopalvelunsa, jossa kuluttaja saa kuukausimaksua vastaan pelata pelejä (F2P-pelit toimivat toki ilmankin) verkossa muiden kanssa, tallennettua tavaraa pilvipalveluun, 25-35 vuotta vanhoja pelejä kolme kappaletta kuukaudessa ja totta kai VIP-etuja eShopiin (ei ole näkynyt). Ja mitä kaikkea sieltä eShopista löytääkään!?!? No esimerkiksi sieltä löytyi vielä Wii U:lla uskomattoman kova tasoloikkapeli Donkey Kong Country: Tropical Freeze noin parinkympin sopuhintaan, mutta kun Switch-porttaus kyseisestä pelistä ilmestyi tänä vuonna Switchille täysihintaisena (hinta joka oli siis kalliimpi kuin alkuperäisen, neljä vuotta sitten ilmestyneen Tropical Freezen hinta julkaisussa), voitte vaan arvata miten kävi edullisemman Tropical Freezen. Bisnes on bisnestä mutta c’mon! Ai niin joo, Nintendon verkko-ostoksista tienatuilla kultapisteillä saa nykyään napsittua hintaa pois verkko-ostoksista. Ostamalla noin 50kpl täysihintaisia AAA-pelejä, olet kerryttänyt sen verran että saat käytännössä ilmaisen pelin lunastettua kultapisteilläsi. Tuliko kaupat?

VOITTAJA: Nintendo ja sen nettitouhut

Vuoden 2018 epäcoolein tapa kuunnella loistavaa pelimusiikkia

Oli kyseessä sitten lenkki, tai muuten vaan jalkaisin jonkun välimatkan yksin taivaltaminen, on musiikki aina erinomainen seuralainen. Hyvä pelimusiikki soveltuu kaikenlaiseen liikkumiseen joten ei muuta kuin Spotifysta soimaan joku sen lukuisista videopelimusiikkialbumeista. Ai ei kelpaa vai? No entä viime vuoden laajin ja paras pelisoundtrack (tästä lisää ensi viikon blogipostauksessa)? No nyt alkoi lyyti kirjoittaa, hommassa on vaan pieni mutka.

Sinun pitää kantaa mukanasi Switchiä ja laite ei kaikesta erinomaisuudestaan huolimatta, oikein sovellu taskussa tai repussa sellaisenaan kuljettamiseen joten tarvitset kantolaukun, jonka vetskariaukosta joudut sitten jostain välistä pingottamaan kuulokepiuhan, joka ei ehkä edes kantolaukun jämptiyden takia pysty olemaan paikoillaan kun laite on kantolaukussa. Mutta hei, onneksi sentään akkua ei kulu nimeksikään kun voit kuunnella biisejä sleep modessa.

VOITTAJA: Super Smash Bros Ultimaten sleep modessa musiikin kuuntelu

Vuoden 2018 paras luodinväistelijä

Rockstar on toden totta saanut viime vuosien aikana osansa erilaisista kohuista. Vaikka kahvi on ollut paikka paikoin todella kuumaa ja Jack Thompsonin kaltaiset ihmisulosteet ovat yrittäneet kaikkensa firman kaatamiseen, on jenkkiläisbrittiläinen suurstudio edelleen yksi pelialan isoimmista monoliiteista.

Lieneekö sitten syynä se että ihmiset ovat kyllästyneet taistelemaan tätä massiivista tuulimyllyä vastaan, vai ihan vaan se että peli itsessään oli erinomainen ja osasi perustella tekemisensä, mutta yhtään isompaa kohua ei Red Dead Redemption 2 osakseen saanut. Peli jossa naisten asema on kiljua peloissaan ja näyttää hyvältä porttolassa, peli jossa tummaihoisia kohtaan käytetään ajan hengen mukaisesti aika raakaakin kieltä, peli jossa alkuperäiskansaa kohdellaan… no ihan niin kuin noina aikoina kohdeltiin, peli jossa nyljetään graafisesti eläimiä ja jossa pystyy söpötkin puput ja kissat ampumaan graafisesti syltyksi. Mistään näistä ei kukaan nettiritari saanut aikaan isompaa paskamyrskyä joten toivottavasti ajat ovat vaan muuttumassa.

VOITTAJA: ROCKSTAR & RED DEAD REDEMPTION 2

Vuoden 2018 paras pallonpudottaja

Sonylla oli sanalla sanoen uskomaton vuosi. Pelikonsoliksi melko vanha PS4, rikkoi pitkin vuotta myyntiennätyksiä ja laitteelle julkaistiin eksklupelejä, jotka olivat melkoisen korkealla kaikkien pelimedioiden GOTY-äänestyksissä. Firman pitkäaikainen pelipuolen pääpamppu, Andrew House, oli nähnyt, kokenut, ja tehnyt kaiken joten mies väistyi sopuisasti syrjään. Viestikapulan otti haltuunsa John Kodera, joten jatkossakaan ei Playstationin meno tule hyytymään ainakaan visioiden taikka motivaation puutteeseen. Pelit myy, konsolit myy (tai siis konsoli myy, PSVR ja Vita nyt on aika lailla vaan olemassa) ja palvelut myy. Entä sitten trendikkäät miniretrokonsolit?

Sony julkisti syksyllä Playstation Classic-minikonsolin, jonka tehtävä oli istua sille samalle penkille, jolla Nintendon miniatyyrikokoiset versiot NES:stä ja SNES:stä, ovat jo pidemmän aikaa tähdittäneet. Alku lupasi hyvää kun ensimmäiset viisi peliä julkistettiin ja tykitys oli melkoista. Final Fantasy VII ja Tekken 3 eivät liiemmin esittelyjä kaipaa. Wild ARMs on kulttiklassikko ja Ridge Racer Type 4 yksi laitteen parhaista ajopeleistä. Jumping Flash sen sijaan edustaa sitä klassikkokamaa siinä mielessä, että peli oli yksi vallankumouksellisen konsolin julkaisupelejä. Ainoastaan Dual Shockin puute askarrutti pelaavan kansan mieliä mutta hei, tämä on nimenomaan se klassisin renditio suosikkilaitteesta ja ne pelithän tulisivat kaikki 20 kappaletta olemaan täyttä rautaa. No ei ihan.

Pelivalikoima paljastettiin kokonaisuudessaan alkutalvesta ja vastaanotto oli melkoisen karu kun usea ikoninen PS1-peli loisti lisenssi- ja tekijänoikeussyistä poissaolollaan. Tätä kuhinaa jatkui aina siihen asti että laitetta hypistelemään päässyt pelimedia lyttäsi minikonsolin tekniseltä kantilta täysin ja ihan aiheesta. Sonyn minikonsoli ei ollut samanlaisella rakkaudella tehty kuin Nintendon vastaavat, ja se näkyi niin pelivalikoimassa, kuin tekniikankin puolella. Tarkkoja myyntilukuja ei olla vielä paljastettu missään, mutta kovin ruusuisia lukemia ei ole syytä odottaa, sillä muutenhan Sony olisi itse jo aiheesta varmasti mesonnut. Playstation Classic, ja ennen kaikkea täysin vaille huippuluokan ekskluja jätetty joulusesonki, olivat Sonylta melkoinen kompurointi ja ankea lopetus muuten uskomattoman kovalle kalenterivuodelle.

VOITTAJA: SONY

Vuoden 2018 parhaiten mallinnettu ruoka

Kun peleihin ja pelien kuukausittaisiin verkkopalvelumaksuihin sekä DLC-paketteihin menee kaikki pelaajien rahat, ei tällöin jää jäljelle mitään millä ostaa ruokaa kaupasta. Onneksi nykypäivän videopeleissä alkaa grafiikat ja presentaatio olemaan sitä luokkaa, että peleihin saadaan mallinnettua aivan hel-ve-tin maukkaalta näyttäviä ruoka-annoksia, joten probleema on ns. solved. Aiempien vuosien voittajia ovat mm. MGS 4: Guns of the Patriots maailman realistisimman näköisillä munakkaillaan, Pikmin 3 kuuluisine hedelmineen sekä vaikka Final Fantasy XV ja sen äijämätöt.

Monster Hunter World vie tänä vuonna palkinnon ylivoimaiseen näytöstyyliin. Palico-otusten kokkailut ovat ei vain pelkästään ilo silmälle, mutta myös pelissä elintärkeä elementti massiivisten hirviöiden kynsistä parhaalla mahdollisella tavalla selviytymiseen. Vaikea uskoa että pelin suositusikäraja on niinkin alhainen sillä tätähän voi kutsua jo ruokapornoksi.

VOITTAJA: MONSTER HUNTER WORLD

Vuoden 2018 paras PS Vita-peli

Voittaja oli sama kuin kaikkina konsolin olemassaolon aikaisina vuosina joten katso oheinen video jossa kerrotaan myös aiemmat voittajat.

Vuoden 2018 paras kotimainen pelialan saavutus

Kotimainen peliala jatkaa nousukiitoaan, josta todisteena Zyngan uusimmat miljoonakaupat, Remedyn kova pöhinä omien projektiensa kanssa, Housemarquen tulevat harppaukset uusille metsästysmaille, ja monet muut isot sekä pienet tapahtumat. Suomi on ollut läsnä myös peleissä muutenkin, kun esim. Dead Or Alive 6:ssa tullaan näkemään härmäläistä syntyperää oleva naishahmo.

Kotimainen osaaminen oli kuitenkin vahviten läsnä pelimaailman uusvanhan nousukkaan, Soulja Boyn, upouusissa huippuluokan pelikonsoleissa. Näitä mahtavia uutuuskonsoleita markkinoitiin useassakin eri somekanavassa, ja vieläpä kotimaisella osaamisella. Monessa Souljan pelialaa mullistavassa mainoksessa, näkyi nimittäin kotimaista osaamista Get To The Choppa-pelin muodossa. Voiko olla mitään parempaa promoa pelille? Tulee ihan mieleen ajat kun Transworld Snowboardingia buustattiin kovin ekan Xboxin myyntimateriaaleissa. Kiitos Soulja Boy kaikesta mitä olet videopelien saralla ikinä tehnyt.

VOITTAJA: GET TO THE CHOPPA SOULJA BOYN PELIKONSOLIEN MARKKINOINTIMATSKUISSA

Vuoden 2018 paras pelijournalisti

Pelijournalismi nosti tänä vuonna päätään. Saimme pitkin ja poikin printtiä sekä mediaa, lukea hienolla taustatutkimuksella ja suunnalla kirjoitettuja juttuja, jotka paljastivat kokeneimmallekin pelaajalle uusia näkökulmia ja ajatuksia.

Valinta oli erittäin vaikea mutta esim. uskomattomia skuuppeja pitkin vuotta tykitellyt Kotakun Jason Schreier jäi nyt rannalle uikuttamaan, kun Filip Miucin vie ansaitusti voiton. IGN:n kruununjalokivi kirjoitti etenkin Dead Cells-revikkansa uskomattomalla kekseliäisyydellä, leikitellen sanoilla kuin jonglööri palloillaan ja tarjoten täysin freesiä ja ennenkuulumatonta näkökulmaa tähän vuoden indieyllättäjään. Loistava arvostelu kaikin puolin ja toivottavasti saadaan mieheltä kohta lisää huippuarvosteluita… … ..mitä nyt? Olenko missannut jotain?

VOITTAJA: FILIP MIUCIN (IGN)

Vuoden 2018 ”ai tääkin ilmestyi tänä vuonna” -peli

Suuren suurta hupia pelialalla näin kriittisen kuluttajan silmin, ovat ne pelinimikkeet jotka tuodaan markkinoille hirveällä haloolla tai isolla rahalla, jotka kuitenkin jäävät unholaan alta aikayksikön. Välillä jopa hyvät pelit joutuvat tämän palkintokategorian hampaisiin, joten oli peli sitten ihan vaan ehdolla tai jopa voittaja, ei sitä heti kannata tuomita umpisurkeaksi tekeleeksi.

Ehdokkaita oli jälleen kerran kiva määrä laidasta laitaan, ja kaikkia ehdokkaita yhdistää kaksi kirjainta; E ja A. Visuaalisesti kaunis mutta pelillisesti keskinkertainen Fe, innovatiivinen mutta kaikilta muilta osa-alueiltaan aika tylsä A Way Out, jäävät tällä kertaa nuolemaan näppejään kun länsinaapurista kajahtaa vielä lisää! Unravel 2 oli jatko-osa erittäin sympaattiselle ja mukavan haastavalle indietasoloikinnalle. Pelille odoteltiin ykkösen pelanneiden toimesta jatko-osaa, ja E3:lla sellainen saatiin mitä parhaimpaan Sega Saturn -tyyliin, heti ja tässä ja nyt. Valitettavasti Unravel 2:n kohtalo toi myös mieleen Saturnin vastaavan, eikä ketään oikeastaan kiinnostanut pahimmassa E3-kiimassa alkaa peliä latailemaan, puhumattakaan paria päivää myöhemmin messujen päätyttyä.

Vuoden 2018 kaikki mahdolliset pelialan palkinnot on nyt jaettu (paitsi tietty Pelit-lehden GOTY-valinta) joten voimme rauhassa keskittyä tämän vuoden tykittelyyn. Olkoot se meille yhtä hieno kuin aiempikin vuosi, ja tarjotkoot se meille pelaajille uusia ikimuistoisia hetkiä aina niin huikeiden Call Of Dutyn, Battlefieldin, Fortniten ties monennenko kauden, Maddenin ja monen muun pelin parissa. Ensi viikon blogitekstissä palataan vielä kertaalleen viime pelivuoteen kun kuuntelussa on pelivuoden 2018 parhaat musiikit.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.