Serpentiinit ja ilmapallot… täyttä hevonkakkaa. Vappu on työväen ja sosialistien vuoden ainoa päivä, jolloin nämä yhteiskunnan oravanpyörää pyörittävät tykinruoat saavat edes hieman ääntään kuuluviin.

Työ kättemme se hengenkin
On ylevää työtä
Työ tehty kourin jäntevin
Voi poistaa hengen yötä

Näin lauletaan ikonisessa työväen marssilaulussa, ja sikälimikäli et halua vapun kunniaksi nousta barrikadeille ja kivittää palasiksi porvarien leasing-autoja, voit tehdä työtä peleissä. Kyllä, kuulit oikein. Pelit eivät ole vain prinsessojen pelastamisia ja vihollisarmeijoiden lahtaamista huonoin one-linerein väritettynä, ei suinkaan. Pelit voivat olla myös raakaa, päivittäistä, toistuvaa työtä, eikä tämä suinkaan tarkoita sitä että peli olisi huono.

Harvest Moon, on meille monelle ensimmäinen kosketus videopelien ”työteliäisempään puoleen”. Videopelit olivat tähän mennessä aina tarjonneet interaktiivista eskapismia tai hi-scoren tavoittelua, mutta Harvest Moon tarjosi ilmestyessään (vuonna 1996 alun alkujaan) jotain ihan uutta. Pelissä ei nimittäin ollut paljolti mitään muuta tekemistä kuin oman maatilan ylläpito, ja elämän eläminen. Kuulostaa varmasti tylsältä, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Oman farmin päivittäinen hoitaminen kävi toden totta työstä, ja siinä samalla piti myös hoitaa sosiaalisia suhteita kaupunkilaisten, ja ennen kaikkea vastakkaisen sukupuolen kanssa lisääntymisen toivossa.

Harvest Moon on sittemmin kokenut melkoisia myllerryksiä kulisseissa, ja pääsarjan nimi ei edes nykypäivänä ole enää Harvest Moon, vaikka Harvest Moon -nimeä tottelevia pelejä kauppoihin tasaista tahtia ilmestyykin. Story Of Seasons on nykypäivän Harvest Moon, mutta jos todella haluat turboahdetun ja kaikin puolin ylivertaisemman version pelistä, käynnistä Stardew Valley, joka kertoo ja toteuttaa Harvest Moon -pelien peruskaavan paljon paremmin sekä monipuolisemmin. Loppuu se helvetin laserpyssyillä avaruusmörköjen ampuminen ja on aika aloittaa työt jolla on tarkoitus!

The Sims on peli joka ei esittelyjä kaipaa. Will Wrightin virtuaalinen nukkekoti oli yksi isoimmista ilmiöistä 2000-luvun taitteessa, ja etenkin piratismin painaessa PC-puolen myyntejä alas maailmassa jossa Steamia ei vielä oltu keksitty, oli Simsillä tärkeä rooli. Simsin yksi hauskimmista aspekteista on rakennella pelin työkaluilla itselleen unelmien elämä, mutta parhaimmillaan Sims on kuitenkin totisena elämäsimulaationa. Hiiteen kaikki rahakoodit ja muut tukiaiset, pelatkaa Simsiä siten kuin sitä kuuluu pelata! Ohjeet alla.

1. Aloita peli rakentamalla itsellesi 4×4 huone jossa on yksi ikkuna ja ovi.
2. Ala käymään töissä jotta saat vuokran maksettua, hankittua ehkä joskus jotain lisää pieneen itsemurhakuutioosi ja mahdollisesti löytää joskus hamassa tulevaisuudessa elämänkumppanin jonka kanssa perustaa perhe, jonka jälkeen menosi ovat isommat kuin tulosi.

Näin sitä Simsiä pelataan oikein.

Animal Crossing on kaikin puolin petollinen pelisarja. Se ei suostu paljastamaan uusimman pelin julkaisuajankohtaansa vaikka fanit kärsivät jo unettomia öitä. Se on myöskin ihan helvetin koukuttavaa pelattavaa. Pahin synti kaikista on kuitenkin sen söpön ulkokuoren alla piilevä pahuus ja sorto. Peli antaa kuvan että se olisi vain sööttien eläinhahmojen kanssa juttelua ja lahjojen vaihtelua, mutta totuus on jotain aivan muuta. Se on realistinen kuvaus elämän raakamaisesta puolesta, jossa vain tauottomalla työnteolla on merkitystä, vain jotta saat ikinä elämässäsi mitään omaa ja pysyvää. Ystäviksi luulemasi henkilöt, ovat ystäviäsi vain niin kauan kuin vastaat heidän kysymyksiinsä heidän haluamallaan tavalla, puhumattakaan palveluksista joita joudut heille jatkuvasti tekemään. Asuntolainaa peritään päivittäin takaisin passiivisaggressiivisella vihjailulla väkivaltaisesta perinnästä. Kaupassa sinua kusetetaan jatkuvasti, olit sitten ostamassa, vaihtamassa tai myymässä. Ainoat ajanvietteesi, kalastus ja hyönteisten pyydystäminen, viedään hauskuusalueeltasi pois kun sinun pitäisi itsesi ilahduttamisen sijaan lahjoittaa kaikki löytämäsi kaupungin museoon. Ei kuulosta hirveän houkuttelevalta.

Sarjan uusimmassa pelissä pelaaja houkutellaan luulemaan, että kaikki vuosien työ oltaisiin vihdoin palkittu kovapalkkaisella pormestarin huippuviralla. Kaikki tämä on kuitenkin vain silmänlumetta, sillä sama oravanpyörä jatkuu jatkumistaan, oli titteli mikä tahansa kaupungin päällystössä. Animal Crossing on raakaa työtä ja kivulias kuvaus tosielämästä.

Jos Harvest Moonissa ja Stardew Valleyssa, työnteko perustui perinnöksi saadun maatilan ehostamiseen, tarjoaa uunituore My Time At Portia hieman pienempää skaalaa. Hehtaarien kokoisen rahasyöpön sijaan perittävänä kohteena toimii isäpapan työpaja, mutta ei saa antaa pienemmän sydämen asian hämätä, sillä MTAP laittaa päivittäiseen työtehtävälistaan sen verran tavaraa, että joku Stardew Valley alkaa tuntumaan rentouttavalta lomalta. Aika Portiassa on jo siltäkin osin masentavaa, että toisin kuin veikeät Harvest Moonit ja Animal Crossingit, sijoittuu MTAP post-apokalyptiseen maailmaan, täynnä hirviöitä ja kieroutuneita ihmismieliä. Kaiken tämän Mad Max -larppaamisen ohessa pitäisi sitten korjailla perintötyöpajaa ja sitä ympäröiviä tiluksia, ja samalla ylläpitää välejä niihin harvoihin hyviin ihmisiin. Ei todellakaan mikään helppo duuni.

Duunia tosiaan My Time At Portiassa riittää, mutta kaikella sillä on tosielämän työn lailla tarkoitus, vai onko? Tämä kysymys on erittäin isosti tapetilla kaikissa näissä tämän blogitekstin peleissä, joissa aniharva on koskaan nähnyt pelien lopputekstejä. Ne ovat jokainen päivittäistä paneutumista vaativia, lähes askareiksi luokiteltavia hengähdystaukoja tosielämän oravanpyörästä, ja siksi ne ovat jokainen niin kiehtovia. Heivaa sinäkin hetkeksi sivuun ne 4K-grafiikat ja headshotit, ja pelaa pelejä joissa tehdään oikeita hommia jonkin saavuttamattoman hyvän eteen.