Blogin kirjoitushetken aamuna rysähti kotimaisen median saralla jytkyyn verrattavissa oleva pommi kun HS:n Nyt-liitteen kommentointiosio otettiin pariksi viikoksi pois käytöstä. Pari viikkoa nyt on ihmisen elinajasta vain pieni murto-osa mutta vakituisen nettikommentoijan näkökulmasta se on kuin ikuisuus. Minne nyt mennä purkamaan nimettömänä pahaa oloaan ja sanomaan asioita joita ei koskaan uskaltaisi omalla nimellä ja naamalla sanoa toiselle ihmiselle saatikka julkisesti? Otteet tosiaan kovenevat sananvapauden maailmassa ja siitä saavat kiittää ihmiset aivan itseään sillä HS:n uutispäällikkö Juuso Pullinen perusteli kommentointivaihtoehdon poistoa juuri sillä verukkeella joka on varmasti käynyt meille jokaiselle näkökyvyn ja lukutaidon omaavalle käynyt selväksi; valitettavan iso osa ihmisistä on aivan helvetillisen typerää porukkaa.

Ihmisten idioottimaisuus on tuttua myös pelaamisen maailmassa ja jos vain mahdollista, vielä useammassa kontekstissa kuin ”pelkässä” uutiskommentoinnissa. Kuolasuiset huutelijat ovat räiskintäpelin verkkomoninpelin aikana ties kuinka monta kertaa sanallisesti häpäisseet äitiäni, siskoani (jota siis minulla ei perheen ainoana lapsena edes ole) ja isoäitiäni ja lähes yhtä monta kertaa olen saanut likimain tappouhkauksia artikkelien kommenttikenttään ollessani eri mieltä jostain peleihin liittyvästä asiasta. Itsekään en ole mikään parven puhtain pulmunen ja olen myös antanut joskus palaa oikein kunnolla mutta koskaan en ole mennyt sellaisiin henkilökohtaisuuksiin joita en omalla nimelläni pystyisi myös sanomaan. Pelialalla on nähty viime vuosina useita ylilyöntejä liittyen sananvapauteen ja helppolevikkiseen kommunikaatioon joten olisiko Nyt-liitteen kaltainen jäähy myös paikallaan pelialalla?

Viime vuosina kun erinäiset sosiaalisen median kanavat ovat tarjonneet ihmisille (vast’edes käytän termiä ”pelaaja”) mahdollisuuden osallistua keskusteluihin entistä enemmän reaaliajassa, on pelaajien kannanotto ja keskinäinen vuorovaikutus noussut aivan uusiin sfääreihin. Kun vanhoina hyvinä aikoina sitä lueskeli idolisoimansa pelikehittäjän haastattelua kerran vuodessa alan lehdestä, ei nykyään ole mitenkään erikoista vaihdella kommentteja tämän samaisen pelikehittäjän kanssa päivittäin Twitterissä. Päivittäin saamme myös nähdä erilaisia pelin X kehityksen behind the scenes-matskuun keskittyviä videoita eri nettisaiteilta jonka johdosta saamme lähestulkoon aitiopaikat pelien kehitykseen ja taustatoimintaan ja kaikkea tätä meillä on mahdollisuus kommentoida reaaliajassa ja joko omalla nimellä tai ilman. Pelaajat eivät ole enää nykyään vain se pieni murto-osa silmälasipäisiä ylipainoisia poikalapsia jotka risti-istunnassa pelaavat sitä Super Mariota siellä omassa huoneessaan television ruudulta välittyvän valon toimiessa huoneen ainoana valaistuksena. Pelaaminen on satojen miljoonien ihmisten päivittäinen harrastus ja kymmenien miljoonien ihmisten elämäntapa joka otetaan melko vakavissaan. Tämä näkyy myös pelaavan kansan nettikäytöksessä joka saattaa välillä mennä hyvän maun rajoille ja sen ylitse ja tämän on saanut kokea valitettavan moni taho, niin pieni kuin suurikin.

Kuuluisin esimerkki lähivuosilta on varmasti Phil Fish ja miehen henkilökohtainen taistelu kiukuttelevia pelaajia kohtaan. Fish oli mies Fez-nimisen pelin, yhden vuoden 2012 parhaista, takana ja kaikki Indie Game: The Movien nähneet ovat tietoisia millaisen henkilökohtaisen helvetin mies kävi läpi peliä kehittäessään. Tuskaisat työtunnit kuitenkin maksoivat itsensä takaisin kun peli valmistuessaan sai varauksetonta ja ansaittua ylistystä ympäri planeettaa niin pelaajilta kuin kriitikoiltakin. Mies ilmoitti pelin saavan kaivattua jatkoa ja ennen kuin kehitystyö pääsi kunnolla vauhtiin, kävi mies avautumassa sosiaalisessa mediassa hieman pelialan nykytilasta. Alalla vuosia työskennellyt Marcus Beer kävi Fishin kanssa pitkän debaatin ja normaalitilanteessa tämä koko homma olisi ollut kahden pelialalla palkkaansa tienaavan kaverin väittelytuokio mutta avoin foorumi mahdollisti myös sivullisten (lue: alalle vieraiden) mahdollisuuden veren haistamiselle. Juttu paisui aivan uskomattomiin sfääreihin ja Fish päätti itkupotkuraivarien jälkeen pakata kapsäkkinsä ja poistua pelialalta takavasemmalle, peruuttaen siinä sivussa myös yhden odotetuimmista jatko-osista sitten Beyond Good&Evil 2:n. Miehen ratkaisua voidaan pitää hieman ehkä pelkurimaisena mutta kun on päässyt näkemään niitä uhkauksia ja solvauksia joita miehelle avoimien foorumien kautta, anonyymisti totta kai, läheteltiin, itsekin olisin toiminut samoin.

Peliala menetti siis yhden lupaavimmista talenteistaan ja iso kiitos siitä kuuluu vapaalle ja avoimelle kommentoinnille ja yhteydenpitoportaalille jossa seurauksia mietitään vasta sanomisien jälkeen. Uskon vakaasti että jos Fishin ja Beerin verbaalibiiffi olisi käyty herrojen itsensä välillä ilman kenenkään sivustaseuraajan osallistumista, ei koko farssi olisi koskaan levinnyt niihin mittasuhteisiin mihin se lopulta levisi. Samaa kohtelua ovat pelaajilta saaneet myös muut tahot aina Tim Schaeferista John Carmackiin. Miksi ihmeessä sitten pelaajat ryhtyvät moisiin typeryyksiin vaikka tietävät että se loppupeleissä tekee vain hallaa heidän rakkaalle harrastukselleen? Asiaa pitäisi juurta jaksain alkaa tutkimaan psykologian kantilta aloittaen aina yksilön laumakäyttäytymisestä jatkaen johonkin tunnesemaattisen aivolohkon impulssikäytökseen. Isona kuvana voidaan kuitenkin surutta sanoa että Twitterin, Facebookin ja uutisten vapaan ja likimain moderoimattoman kommentointimahdollisuuksien myötä on peliala muuttunut paljon vihaisemmaksi ja alakuloisemmaksi.

Mitäpä siis tapahtuisi jos koko peliala tekisi edes sen kahden viikon ajaksi kuten HS:n Nyt-liitteen sivutkin ja sulkisi itsensä tyystin kuoreensa, tuottaen vain sisältöä ilman mahdollisuutta ulkopuolisten itkuihin tai parkuihin? Kuvitelkaapa kun saisitte lukea PS4-yksinoikeutta koskevaa uutista ja nauttia vain kiinnostavista screenshoteista, skuupin sisällöstä ja vaikka videokuvasta ilman että joutuisimme lukemaan pari senttimetriä alempana kuinka joku asiaan täysin liittymätön peli on niin paljon parempi ja kuinka PS4 on paskin pelikonsoli ikinä? Kuvittelepa Let’s Play-video Youtubessa jossa ei videon alla olisi yhtään mainintaa pelaajan mahdollisesta seksuaalisesta suuntautumisesta tai raivoa tämän pelitaidoista (jotka ovat siis 99% tapauksista paremmat kuin kommentoijalla)? Olisihan se aivan tajuttoman siistiä mutta kuten joku aikoinaan sanoi, one can dream.

Aiheellinen ja perusteltu kritiikki on tervettä ja keskustelun aikaansaamiseksi myös tervetullutta mutta valitettavan harvoin tällaiseen törmää etenkään videopelien saralla. Uutiskommenteissa satut mainitsemaan että kyseinen artikkelin peli ei itseä miellytä, tulee vastaukseksi yhdeksän kertaa kymmenestä haukkuja ja solvauksia ilman sen mainittavampaa vasta-argumenttia. Sama pätee myös verkkopelaamiseen. Olit sitten ns. liian hyvä tai hieman mediaania heikompi pelaamassasi pelissä, on rakentava palaute yhtä harvinaista kuin Hale Bopp-komeetan näkyminen ihmissilmällä yöllisellä taivaalla, kerran about 2000-3000 vuodessa siis.

Nettipeleissä käytyä kanssakäymistä ei kyetä livetilanteessa tapahtuvassa audiomuodossa moderoimaan millään lailla joten ei toivoa että ne ainaiset ”I will f*ck your mother in her earit” ja ”I will come there to your house and rap* your catit” häviäisivät mihinkään mutta mitäpä jos rajoittaisi audiopuolen pelkästään local- tai semi-local-multiplayeriin? Itse olen urheilupeleissä pärjännyt tähän asti tyystin ilman mukavaa rupattelua toisella puolella maailmaa elävien kanssapelaajien kanssa ja jopa tiimipohjaiset räiskyttelyt ovat sujuneet ilman keskustelua toisella puolella maailmaa elävän oman elämänsä John Gacyn kanssa. Splatoon on ehkä hieman eri kaliiberin (pun intended… koska toisessa pelissä on kaliiberipohjaisia aseita ja toisessa mustetta… selitinkö vitsin pilalle… niin taisin tehdä joo) kuin vaikkapa täyden 64 pelaajan Battlefield mutta fraasi ”great minds think alike” pätee molempiin nimikkeisiin ja pärjäämiseen niitä pelatessa ja vaikka ei sitä uskoisi, pärjää myös näiden mainittujen pelien rajatuilla elekielellä hyvinkin pitkälle.

Itse toivon hartaasti että peliala tulee tulevaisuudessa tekemään jotain rajoitteita tälle ns. sananvapaudelle joka tekee päivittäin hallaa tälle hienolle viihdemuodolle. Radikaaleihin ratkaisuihin ei tarvitse mennä mutta jonkinlainen toimiva kaava pitäisi löytää jotta välttyisimme jatkossa uusilta Gamer Gateilta ja Phil Fishin via dolorosan kaltaisilta katastrofeilta. Peliala voisi sulkea itsensä entisen kaltaiseen asemaan jossa se olisi tuottajan roolissa vailla välitöntä vastausvelvollisuutta asiakkaalleen, ellei kyse olisi sitten jostain oikeasti merkittävästä palautteesta. Myös peliaiheisten nettisivustojen valvontaa ja anonymiteettiä pitäisi säätää. Omalla nimellään kun ihmiset joutuvat/saavat palautettaan antaa, tulee yleensä mietittyä myös hieman millaista roskaa alkaa sinne tekstikenttään suoltamaan. Maailmassa on toki aina ne muutamat sankarit ja ylämäkeen luistelijat (Blade-referenssi) jotka tarkoitusperäisesti haluavat aiheuttaa mielipahaa ja hallaa kanssaeläjilleen mutta mitä vähemmän näitä urpoja on liikkeellä, sitä parempaa ja mukavampaa meillä tulee tämän rakkaan harrastuksen, joillekin myös työn, parissa olemaan tulevaisuudessa.

Rauhaa ja rakkautta ja HS:n toimitukselle propsit rohkeasta ratkaisusta.

Terv. Norsukampa eli näin epäanonyymisti Miicca Lehtonen