Eikö olekin tylsää kun Zelda-sarjaan ei ilmesty pelejä joka vuosi? Harmittaako että Naughty Dog ei ole saanut vieläkään The Last of Us 2:ta valmiiksi vaikka studion viimeisin peli (Uncharted 4:n lisäri) ilmestyi jo pari vuotta sitten. Gears of War 5 ilmestyy samalle konsolille kuin Gears of War 4:kin joten mikä helvetti siinä kestää?
Pelien tekeminen nykypäivinä, on kallista ja aikaa vievää puuhaa. Nykypäivän 4K-spektaakkelit massiivisine pelimaailmoineen ja miljardeine pikseleineen, ovat todellisia epookkeja, joita ei noin vain suunnitella ja testailla julkaisukuntoon vuoden sisään kehityksen aloituksesta. Olit sitten EA, Ubisoft, Nintendo tai vaikka Microsoft, et pysty omillasi ikimaailmassa pitämään kovin tiivistä tahtia peleilläsi, ellei sitten kyseessä ole urheilupelien (tai Assassin’s Creed -sarjasta) tuttu vuosipäivitys, joka ei muuta pelistä kuin muutaman pikkujutun sieltä ja täältä. Massiivisilla julkaisijajättiläisillä, Ubilla ja EA:lla ja vaikka Capcomilla, on nimensä alla useita eri puolella planeettaa sijaitsevia jaostoja, joilla yleensä on omat pelisarjansa hoidettavanaan. Vaikka pelin kannessa lukee pelkkä julkaisijan nimi ja mediassa puhutaan että peli X on julkaisijan Y tekele, on pelin takana kuitenki julkaisijan yksi osasto, yleensä sijaintinsa mukaan nimetty sellainen.
Entäs sitten konsolivalmistajat? Smash Bros, Pokémon, Luigi’s Mansion, Kirby-pelit ja Xenoblade-sarja. Kaikki Nintendon pelejä ja omaisuutta eikö vain? Niin kuin Kummeli Storiesin venekauppias sanoisi, eeeeeiiiiii välttämättä. The Last of Us, Ratchet&Clank, Gran Turismo ja Killzone. Kaikki Sonyn itsensä aikaansaannoksia? Eeeeeeeeiiiiiiii välttämättä.
Smash Bros-sarjan takana on pelitalo nimeltä Sora Ltd. (nykyisin vahvasti Bandai-Namcon avustamana), kun taas Kirby-pelit tekee Smash Brosin alkuperäinen kehittäjä HAL Laboratory. Ei siis Nintendon omat sisäiset studiot. The Last of Us on Naughty Dogin käsialaa, kun taas Gran Turismo on syntymästään asti ollut Polyphony Digitalin lehtolapsi. Sonyn, tai siis SIE:n, kädenjälkeä peleissä ei näy kuin markkinointibudjeteissa ja muissa ei-pelillissä asioissa. Nämä mainitut studiot ovat ns. 1st party -pelistudioita, eli vaikka ne ovat omia ulkoisia yrityksiään, tekevät ne työtä herralleen orjallisesti sopimuksen sitomana. HAL Laboratory toki karkasi hieman mobiilialustojen puolelle Part-time UFO -pelillään mutta ei siitä sen enempää.
Muita listattuja esimerkkejä; Ratchet&Clank on Insomniacin käsialaa ja Game Freak on vastuussa Pokémon-tuotoksista. Insomniac Games on kuitenkin julkaissut myös muille alustoille pelejä, eikä jäänyt vain Sonyn yksinoikeuspelien liukuhihnaksi. Game Freak on myös levittänyt tuotteitaan sellaisille alustoille, joissa ei Nintendon logoa ole kyljessä. Tämänkaltaiset tahot tunnetaan 2nd party -studioina. Nämä tahot tekevät tilaustyötä isoille tahoille, ja omaavat usein erittäin lämpimät välit suurien ruokkijoidensa kanssa.
Näillä tahoilla, on tärkeä rooli konsolivalmistajien pelijatkumoissa. Kun konsolivalmistajat itse saavat valmiiksi nippa nappa yhden AAA-pelin per vuosi, jos sitäkään, on näiden ulkopuolisien tahojen kanssa aikataululeikkejä leikkiessä massiiviset panokset. Oikea aikataulutus ja osaava projektinjohto yhdistettynä partneriushallintaan, takaavat tasaisen pelivirran läpi kalenterivuoden, ja jos sattuu vielä käymään niin että nämä kaikki julkaistavat pelit ovat kaiken kansan sekä median mieleen, on tuloksena paaaaaaaaaaaaaljon rahaa ja mainetta.
Aina ei kuitenkaan hommat mene niin kuin järkevintä olisi. Vaikka Xbox One ei olekaan kovin ruusuista tietä tässä konsolisukupolvessa taivaltanut, oli konsolilla kaksi erittäin kovaa puolivuotista, jolloin se julkaisi isoja AAA-nimikkeitä hyvää tahtia. Kaksi hyvätasoista puolivuotista ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon, kun konsolille iskeytyy kohta kuusi vuotta mittariin. Nintendo oli jo selkeästi luovuttanut floppikonsolinsa Wii U:n suhteen, kun se vuonna 2016 julkaisi vain kaksi ns. isoa peliä talonsa sisältä. Star Fox Zero (jossa Platinum Games oli isona apuna) ja Paper Mario: Color Splash, olivat ainoat julkaistut nimikkeet, kun koko muu Nintendon kehittäjäarmeija (sekä Xenoblade-peleistä tuttu Monolith Soft) työskentelivät Breath Of The Wildin parissa. Kaikki tietävät kuinka loistava peli Zelda-megaeepoksesta lopulta tuli, mutta jos yksi peli lamauttaa Nintendon kokoisen mammuttitekijän käytännössä vuoden ajaksi, olisi ollut ihan helvetin noloa jos peli olisi epäonnistunut. Sony on paukutellut pari viime vuotta hyvällä tahdilla ulos ison luokan yksinoikeushittejä, mutta kuten PS4:n alkuvuodet, sekä meneillään oleva 2019 osoittavat, ei sekään ole hoitanut tasaista pelivirtaa mitenkään mallikkaasti.
Isot pelitalot siis kuunnelkaa. Kun teillä on niin helvetisti näitä 1st party- ja 2nd party -studioita siipienne suojissa, hemmotelkaa meitä pelaajia pitämällä pelivirrat tasaisina, jotta ei kuivia jaksoja tulisi eksklujen suunnalta kovinkaan paljoa. Muistakaa pitää myös huoli että ne ovat parempia kuin joku Knack.