Jo aikojen alussa antiikin Roomassa, gladiaattoriareenoilla toisiaan vastaan kansan mylvinnän keskellä taistelivat taidoiltaan eroavat taistelijat. Autotallin oven kokoiset mörssärit heiluttelivat kahden käden moukaria pienempiä ja ketterämpiä kahdella tikarilla varustettuja tekniikkaihmeitä vastaan. Sama varianssi toistuisi vuosisatoja myöhemmin kun kahdeksankulmaiseen häkkiin laitettaisiin judoka ja nyrkkeilijä mättämään toisiaan turpaan (muutamaa vuotta ja brassi-jujutsun lajidominointia myöhemmin touhu tunnettaisiin vapaaotteluna) mutta nämä asiat eivät kiinnosta ketään sillä kaikkia meitä kiinnostaa… mitä jos Mario ja Luigi tappelisivat? Tähän kysymykseen Nintendo antoi meille vastauksen 90-luvun lopulla kun se julkaisi pienenä sivuprojektina alkaneen Super Smash Bros-sarjan ensimmäisen pelin N64:lle. Sarja nousi lopulta globaaliksi ilmiöksi ja se on nykyään Nintendolle lähes Mario Kartin (joka myös sai alkunsa kevyenä sivuproggiksena) tasoinen markkina-ase ja myyntitykki. Kerran konsolisukupolvessa kauppojen hyllyille saapuva pelisarja on nyt saanut uuden osan jonka pelisarja ottaa askeleen tuntemattomaan. Porukkapelaamisen suuri sanansaattaja siirtyy ensimmäistä kertaa yhden henkilön preferenssihyppysiin käsikonsoliosan myötä ja tässä on tulos…
Myllyt sallittava!
Maailmassa on kummallista kyllä olemassa kourallinen ihmisiä joille ei Smash Bros-pelien pelimekaniikka ole tuttua joten pieni kertaus olkoot paikoillaan. Nintendon (ja firman lähimpien kavereiden) ikoniset hahmot ottavat toisistaan mittaa toisistaan suuresti eroavissa, jopa interaktiivisissa, ympäristöissä maksimissaan neljän samanaikaisen pugilistin toimesta. Hommaa värittävät myös kentille tasaisin väliajoin tippuvat esineet ja aseet joissa on myös vahva Nintendon historialataus. Rystystivoli ei ole kuitenkaan aivan perinteistä energiapalkkien tyhjentämistä vaan jokaisesta läpsäisystä vastaanottajan ruudun alareunassa näkyvä vahinkomittari ottaa pykäliä ylemmäs. Mitä isompi numero on (satasen hujakoilla voi alkaa olemaan jo tukalaa), sitä helpommin hahmo lentää vastaanotetuista iskuista horisonttiin joka tarkoittaa pistettä vastustajalle joka hahmon tempaisi ulos areenalta. Hahmot eroavat toisistaan niin liikesarjojensa kuin myös ns. tier-luokkiensa myötä. Kaikille tuttu Mario on jälleen kerran se standardi ottelija jolla ei ole heikkouksia eikä vahvuuksia kun taas puolestaan Pikachu on vikkelä kipittäjä joka hallitsee myös hieman kauempaa aiheutettua vahinkoa sähköisine iskuineen. Metroid-sankaritar Samus Aran on raskastekoinen taistelija(tar) panssareineen mutta hallitsee erilaisien aseidensa myötä etäämmältä käydyt taistelut kuin omat taskunsa kun taas Donkey Kong kykenee ottamaan älyttömän määrän iskuja vastaan ja jakelemaan myös sitä jättimäisen kokonsa vuoksi. Jokainen hahmo on omanlaisensa vahvuuksineen ja heikkouksineen jonka johdosta jokaisella peliä pelaavalla on takuuvarmasti hahmoista omat eroavat mielipiteensä.
Kuten aiemmin tuli tekstissä mainittua, on tämä uutukainen kovan paikan edessä. Pelisarja joka on muodostanut itselleen ikonisen maineen samalta sohvalta porukalla pelattavana loistopelinä, on nyt täysin uudenlaisen haasteen edessä kun sen pitää miellyttää vain yhtä silmäparia pienellä ruudulla. Mainitsin ruudun pienuuden siksi koska jokainen joka on nähnyt Smash Bros-matsin liikkeessä, tietää että peli on täynnä pientä detaljia, ultranopeaa liikettä ja materiaalia joka lähestulkoon vaatii suurta näyttöä osakseen. Jännitys onkin ollut huipussaan kun pelistä on näytetty ennakkomateriaalia ennen sen julkaisua. En varmasti ole ainoa joka on ollut erittäin skeptinen asian suhteen ja epäillyt tämän pelin olevan vain jonkinlainen crowd-pleaser ennen loppuvuodeksi luvattua WiiU-osan julkaisua. Nämä epäilykset osoittautuvat kuitenkin turhiksi sillä peli toimii aivan kuin Smash Bros-pelin pitääkin toimia. Kontrollit vaativat pientä totuttelua sarjan veteraaneilta jotka ovat pelanneet melko varmasti Smashinsa (pl. N64-osa) Gamecube-ohjainta käyttäen mutta totuttelemiseen menevän viiden minuutin jälkeen sarjasta tuttu hauskuus nostaa päätään jokaisella peliminuutilla. Grafiikka on tautisen sulavaa ja se paljon pelätty aspekti 3DS:n näyttöjen suuruuksien riittävyydestä on turhaa. Itse pelaan peliä originaalilla 3DS:llä ja jopa isoimmissa kentissä kameran zoomatessa kaukaisuuteen pitääkseen kaikki neljä hahmoa ruudulla, saa ruudun tapahtumista hyvin selkoa.
Pidä pää ylhääl!
Smash Brosin isoin suola, hahmo- ja tasovalikoima on jälleen kerran nostettu pykälää ylemmäs uuden osan myötä. Ottelijoita on rosterissa lähes Marvel VS Capcom 2-pelin vastaava määrä. Aiemmin namedropattujen nimien lisäksi paria poikkeusta lukuun ottamatta mukana ovat kaikki vanhat tutut ja totta kai pitkin kehityskaarta paljastetut (sekä parit vähän salaisemmat) uudet tulokkaat. Tulokkaista etenkin Punch Out-peleistä tuttu Little Mac osoittautuu täydelliseksi napakympiksi yhdessä Kid Icarus-pelin avainhahmo Palutenan kanssa. Kumpikin hahmoista on täysin uniikkeja mihinkään pelisarjassa nähtyyn hahmoon verrattuna ja tulevat varmasti olemaan kovaa valuuttaa pelin nettimoninpelissä osaavien pelaajien käsissä. Vanhat veteraanihahmot ovat myös jotkut kokeneet pientä hienosäätöä ja jopa ensimmäisestä osasta asti mukana ollut Link kokee yhdellä ainoalla liikkeen lisäämisellä totaalisen pelillisen makeoverin… parempaan suuntaan tietenkin. Kolmansilta osapuolilta kylässä olevat Pac-Man ja Mega Man ovat pienoisia pettymyksiä mutta tässä tapauksessa pettymys tarkoittaa vain sitä että en itse kokenut hahmoja niin toimiviksi kuin olisin toivonut. Mega Manin kaikki hahmon muodot sisältävä Final Smash on totta kai vuoden suurin kulttuuriteko joten hahmo saa sen anteeksi.
Mitä tulee pelin taistelutantereisiin, ei voida puhua aivan niin isosta harppauksesta kuin hahmorosterin tapauksessa. Uudet tasot ovat laatukamaa ja lähes jokaisella hahmolla on luonnollisesti oma nimikkolevelinsä mutta joidenkin hahmojen myötä ollaan menty sieltä mistä aita on matalin ja kierrätetty vain edellisen pelin kenttä. Kierrätys ei ulotu ainoastaan Brawlin kenttiin vaan jopa Meleen 12 vuotta vanhalla haudalla käydään kaivelemassa kenttiä käyttöön parille hahmolle. Toimivia kenttiä ei siinä mitään mutta mieluummin sitä olisi pelannut uusilla kentillä tai edes nähnyt pieniä muokkauksia näihin jo vuosia verkkokalvoillamme viihtyneisiin tasoihin. Kenttien taustalla (ja muuallakin pelissä) pauhaava musiikki on sitä tuttua huippulaatua jota pelisarja on ollut pullollaan jo ensimmäisestä osasta lähtien joten siitä ei luultavasti tarvitse sen enempää puhua.
Sarjan nykyinen vedenjakaja (esineet ja aseet) on myös kokenut pientä mullistusta. Mukana ovat pelisarjan klassikot Poké-palloineen ja sädemiekkoineen kuin myös Brawlissa esitellyt jalkapallot sekä Poké-pallon lailla ulkopuolista apua heittäjälleen tarjoavat Assist Trophyt mutta uudet esineet vievät totta kai kaiken mielenkiinnon. Uusia lyömäaseita on mukana lukuisia kuin myös aseita jotka saavat parhaimmillaan aikaan vastustajan äkkikuoleman vaikka vahinkomittari olisi tyystin nollilla. Poké-palloista tulevia taskuhirviöitä on tuttuun tapaan päivitetty (mukana on nyt myös tolkuttoman vahvoja legendaarisia Pokémoneja sisältävä Master Ball) kuin myös Assist Trophy-valikoimaa joten niistä irtoavat nostalgiaitkut ovat taas iso plussa peliin. Esineet ja niiden käyttö tulee jälleen olemaan iso kiistelyn aihe moninpelin puolella mutta onneksi säätövaraa löytyy niiden käytön suhteen erittäin paljon.
Muita merkittäviä uudistuksia tai epäuudistuksia ovat Brawlissa ilahduttaneen yksinpeliseikkailu-moodin poistaminen ja korvaaminen Smash Run-pelimuodolla. Smash Runissa pelaaja etenee viiden minuutin ajan tuttujen Nintendo-pahisten täyttämillä kentillä keräten power uppeja joilla (se seuraava iso uudistus coming up) pelaaja pystyy muokkaamaan pelihahmoaan. Oli muokattava taistelija sitten joko pelistä jo valmiiksi löytyvä hahmo tai sitten isomman muokkauksen mahdollistava Mii-hahmo (joita siis voi käyttää pelissä ihan taistelijana), pystyy hahmon liikesettiä muokkaamaan liikkeiden ja ulkoasun (vain Miit) osalta enemmän mieleisekseen. Hieno lisäys joka varmasti tuo pelille lisää ikää ihan kuin sitä ei muutenkin jo tarpeeksi tulisi olemaan. Myös aiemmista peleistä tutut Multi Man-taistot sekä hiekkasäkin lennättelyt ovat mukana muutamien uusien minipelien ohella.
Tuu tänne niin saat turpaan!
Smash Bros-sarjan kiistelty pelimekaniikka on kokenut hienosäätöä aina uuden osan myötä ja tämä taskuun menevä uutukainen ei tee poikkeusta. Poissa ovat Brawlissa (pelisarjan kolmas osa) vihastuttaneet satunnaiset hahmojen kompastelut kuin myös hahmojen kevyt rakenne ilmalentojen aikana. Pelinopeus on ottanut askeleen lähemmäs turnauspelaajien suosiossa olevan pelisarjan toisen osan (Super Smash Bros Melee) vastaavaa joten usea Brawlista nillittänyt ”fani” tulee varmasti olemaan tyytyväisempi kuin seitsemän vuotta sitten kun peli ilmestyi. Turnauspelaajia tulee varmasti miellyttämään myös usea muukin uudistus kuten esimerkiksi mahdollisuus muuttaa jokainen pelin taso Final Destination-muotoon joka siis tarkoittaa sitä että tasossa ei ole interaktiivisia vaaroja pelaajien pään menoksi eikä myöskään yhtä tasaista tasannetta lukuun ottamatta minkäänlaisia muita tasanteita. Myös nettipelissä pystyy osoittamaan nahkansa kovuuden pelaamalla ihan vaan huvikseen tai ihan tienaamalla Nintendon moninpeleistä tuttuja verkkopisteitä joilla virtuaaligenitaaleja saa kasvatettua mutta toki myös peliseuran tasoa karsittua pelin ranking-systeemin myötä.
Nettimoninpeli toimii valovuosia paremmin kuin Brawlin katastrofaalisen huono vastaava joten tämäkin ennakkoon huolta herättänyt aspekti voidaan laittaa Busted-merkin alle. Pientä nykimistä aika ajoin tuli vastaan mutta tämä johtuu Nintendon mukaan pelin verkkokoodin varhaisesta versiosta joka tullaan päivittämään pelin perjantaina tapahtuvaan julkaisuun mennessä.
Onko uusi Smash Bros sitten loistava tekele ihan omana pelinään vai molempien Nintendon tämänhetkisten konsolien omistajille pelkkä täyden pelin hintainen välipala ennen WiiU-versiota? Itse olen sitä mieltä että jos haluaa elämältään paljon laadukasta pelattavaa ja ennen kaikkea paljon Smash Brosia, on 3DS-versio ehdottomasti hankinnan arvoinen. Tien päällä pelattuna muutama matsi siellä sun täällä on helvetin laadukasta ja toimivaa käsikonsolipelattavaa ja harva käsikonsolipeli onnistuu tarjoamaan yhtä laajamittaisen pelikokemuksen kuin uusi Smash Bros. Sen on luvattu eroavan sen verran tulevasta kotikonsoliveljestään että sen hankkiminen olisi perusteltua joten vaikka omistaisiktin molemmat versiot, et taatusti tule olemaan ainakaan pettynyt asian suhteen. Se saattaa olla Smash Bros-veteraaneille hieman saman vanhan toistoa ja täysin Nintendon tai ylipäätään videopelien historiasta tietämättömille se ei tarjoa niin paljoa nostalgiaherkkua mutta nämä ovat pikkumiinuksia hemmetin paljon isoja plussia sisältävässä pelissä. Ne joille pelisarja ei ole tuttu, suosittelen kokeilemaan pelistä saatavilla olevaa demoa ja jos sen kokee vähänkään hyväksi, moninkertaista tämä tunne kymmenellä niin olet aika lähellä lopullisen pelin hauskuutta ja laatua.
Miksi hankkia: Lähes loputtomiin ulottuva elinkaari ja huippuluokan laatu tekevät tästä yhden vuoden kovimmista pelijulkaisuista. Pelinostalgikot tulevat tästä saamaan vielä enemmän irti.
Miksi ei hankkia: Jos kaipaat sarjalta jotain aivan uutta ja mullistavaa, ei tämä ole sinua varten. Jos et ole ikinä Smash Bros-peleistä pitänyt tai jos haluat pelata tappelupelisi huolehtimatta käsikonsolin akunkestosta.