Parin päivän ajan, on koko pelaava maailma ottanut osaa Nintendon pääjohtajan, Satoru Iwatan, poismenon johdosta. Vastaavanlaista tunnevyöryä aniharvoin on pelimaailmassa nähty vaikka alan suurmiehiä on sosiaalisen median aikana niin lopettanut alalla kuin myös päättänyt maallisen taivalluksensa ja jopa tavalliset tallaajat joille herra Iwata ei ollut kovin tuttu, ovat ottaneet osaa tämän pelialan suurmiehen poismenosta.

Satoru Iwatan tie pelialalle ei ole ehkä niin useaan otteeseen kerrottu tarina kuin esimerkiksi miehen johtaman firman tunnetuimman sunnittelijan, Shigeru Miyamoton, vastaava mutta miehen tarinan itse alalla tuntevat lähes kaikki. Mies eli todellisen malliesimerkin uraputkesta nousemalla vuosien saatossa rivikoodarista maailman suurimman ja tunnetuimman videopeliyhtiön korkeimpaan johtoon ja vieläpä paikalle, jota tämän yli satavuotisen yhtiön historiassa oli pitänyt ennen tätä hallussaan vain kolme henkilöä. Kun aiemmat yhtiön johtajat olivat pääasiassa ns. virallisia teitä yhtiön johtoon nousseita (mm. yhtiön perustaja ja liike-elämässä aiemmin kannuksensa hankkinut pukumies), oli Iwatan palkkaaminen tehtävään aikoinaan pienimuotoinen hämmästyksen aihe sillä miehen bisnestaustaa ei kovinkaan kaksisena pidetty. Vaikka Nintendo ei ole mitään virallista tiedotetta asian tiimoilta koskaan julkisuuteen antanut, palkattiin Iwata tehtävään kuitenkin nimenomaan siitä syystä että mies oli sydämeltään aivan kuin kuka tahansa meistä, pelaaja. Tämä oli myös seikka joka erotti Iwatan muiden peliyhtiöiden norsunluutornien valtaistuimilla istuvista pukumiehistä ja ehkäpä juuri sen vuoksi miehen ennenaikaisen kuoleman ovat niin monet raskaasti ottaneet?

Satoru Iwata ei koskaan peitellyt sitä tosiseikkaa että mies piti pelaamisesta jopa leipätyötään enemmän. Miehen saavutukset totta kai ovat kiistattomat DS:n, 3DS:n ja Wiin menestyksen myötä mutta julkisuudessa mies esiintyi aina hymy kasvoillaan ja peleistä puhuen. Kuka voisi ikinä kuvitella Kaz Hiraita tanssimassa videopelibiitin tahtiin tai vaikka EA:n Larry Probstia typerä Mario-hattu päässään puhumassa into herkässä tulevasta Mario Kartista, puhumattakaan itsensä totaalisesta nolaamisesta uuden konsolin kömpelöllä unboxing-videolla… silkkihansikkaat kädessä totta kai. Iwata oli tosiaan ”vain” innokas videopelien ystävä joka sattui olemaan töissä alan tärkeimmän ja isoimman nimen johdossa ja tätä tosiseikkaa mies ei ikinä häpeillyt näyttää asemastaan tai statuksesta huolimatta. Iwata leppoisasta persoonastaan huolimatta myös rautainen ammattilainen työssään. Kun aikoinaan Gamecuben ”console defining”-peliksi noussut Super Smash Bros Melee jatkoi jatkuvaa myöhästelyään julkaisuikkunasta, lähti tuolloin Nintendon tuotantosuunnittelijana toiminut Iwata rinkka selässään peliä kehittäneen HAL Laboratoriesin tiloihin kolmeksi viikoksi vain antaakseen tiimille ylimääräisen käsiparin työnteon auttamiseksi. Myös yhtiön johdossa jo työssä ollut Iwata halusi aikoinaan ehdottomasti tarjota pelaajille ympäri maailman hieman behind the scenes-materiaalia pelien kehityksen kiehtovasta maailmasta sillä mies tunsi että kehittäjien tärkeimmille asiakkaille, pelaajille, ei tarjottu tarpeeksi informaatiota taustojen takaisesta toiminnasta. Näin syntyi IwataAsks-nettisarja jossa mies henkilökohtaisesti käy haastattelemassa Nintendolle tuotteita kehittäviä tahoja ja mikä parasta, jutut eivät ole perinteistä talousproosaa vaan joskus useampi alasivu voi olla rentoa jutustelua arkisista aiheista (tietty pääaihetta hieman sivuten) joita meidän kaikkien ns. tavallisten tallaajien on mukava lukea ja kuulla.

Iwatalle oli myös erityisen tärkeää päästä itse osaksi toimittajien ja pelaajien innostusta alaa kohtaan. Mies oli ennen sairastumistaan tuttu näky E3-messujen messukäytävillä kokeilemassa muiden konsolivalmistajien pelejä ja mies tahtoi aina olla läsnä kun toimittajat pääsivät tekemään ensimmäisiä hands-on-kokeiluja uusien tuotteiden parissa. Gametrailers-nokkamies Geoff Kieghley kertoi hauskan jutun jossa mies oli keltanokkatoimittajana kokeilemassa vuoden 2006 E3-messuilla ensi kertaa Wii-konsolia. Mies oli haltioissaan uudesta ja innovatiivisesta ohjaustavasta ja Kieghleyn vieressä testisessiossa seissyt Iwata oli antanut kameralle kuvatun haastattelun epätyypillisen virallisesti japaniksi tulkin avulla. Kun kamerat lakkasivat nauhoittamasta, oli Iwata vaihtanut kielensä miehelle ominaiseen hellyyttävästi takeltelevaan englantiin ja kertonut kuinka pitää Kieghleystä sillä miehestä huokui samanlaista pelaajan intoa (toimittajan roolin sijaan) jollaista hänelläkin on. Juttutuokion päätteeksi Iwata oli kysynyt Kieghleyltä että mitä hänen mielestään Wiin ohjain muistuttaa johon mies ei osannut antaa kuin sen perinteisen vastauksen television kaukosäätimestä. Iwata oli tämän jälkeen antanut Kieghleylle uudestaan Wiimoten käteen, kääntänyt sen poikittain siihen asentoon jolloin se muistuttaa Nintendon ikonista NES-ohjainta ja jolla suurinta osaa Wiin Virtual Consolen retropelejä pelataan, iskenyt silmää ja poistunut paikalta. Tämä siis tapahtui ennen kuin Virtual Console-palvelusta oli ollut puhettakaan julkisuudessa.

Satoru Iwata teki myös erittäin lyhyen yhtiön johdossa olonsa aikana päätöksiä jotka muuttivat pelimaailmaa ja karkeasti sanoen pelastivat Nintendon tulevaisuuden. Yhtiö oli kotikonsolipuolella hävinnyt markkinakilpailun kovalla marginaalilla jo kahdesti peräkkäin ja pelaava väestö alkoi pikkuhiljaa omaksumaan kilpailijoiden laitteet omiksi ykköskonsoleikseen. Myös teknologia oli menossa eteenpäin kovaa vauhtia ja pelikonsoleiden eroja alettaisiin vuosi vuodelta mittaamaan enemmissä määrin tehoissa pelien ja innovaatioiden sijaan. Kosketusnäytöllä varusteltu kaksiruutuinen DS sekä liikkeentunnistuskontrolleja pääohjausmetodinaan hyödyntävä Wii olivat kilpailijoitaan huomattavasti vähemmän graafista loistetta tarjoavia edullisimpia laitteita mutta nämä kaksi laitetta nousivat sellaiseen megamenestykseen että oksat pois. Nämä kaksi tuotetta tarjosivat monipuolisia ja loistavia pelejä kautta linjan sekä toivat jotain uutta pelaamiseen joka ennen tätä oli ollut karrikoidusti kuvailtuna sitä ohjain kädessä istumista ja ruudun tuijottamista. Joku voi nenäkkäästi sanoa että Iwata nyt sattui olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan mutta miehen päätös se oli loppupeleissä päästää nämä laitteet markkinoille sen sijaan että kilpailuun oltaisiin lähdetty tehojen ja raudan ehdoilla. Kyseiset laitteet toivat ei vain taloudellisen turvan vuosikausiksi Nintendolle mutta myös miljoonia peleihin koskaan koskeneita ihmisiä videopelaamisen pariin.

Wiistä ja sen jättämästä perinnöstä voivat pelaajat olla montaa mieltä mutta koruton fakta on se että se teki pelialalle erittäin paljon hyvää myös ihan bisneksen valtavirtaimagoa ajatellen. Nämä mainitut laitteet myös tarjosivat loistavine, hauskoine ja ennen kaikkea massasta poikkeavine peleineen meille kaikille sitä mistä Satoru Iwata tuli meille kaikille tunnetuksi ja mihin lauseeseen miehen esiintyminen Game Developer Conferencessa vuonna 2005 rinnastetaan tähän päivään asti ja joka näin nettivihan ja valittamisen kulta-aikana meidän kaikkien olisi syytä muistaa:

”Video games are meant to be just one thing. Fun. Fun for everyone!”

Suuri hatunnosto, you know, sellainen Directeistä (myös yksi Iwatan keksinnöistä) tuttu iso Mario-hattu siis Satoru Iwatalle, miehelle joka poistui keskuudestamme aivan liian aikaisin mutta jonka kädenjälkeä tulemme vielä ikuisuuksia ihastelemaan.

”On my business card, I am a corporate president. In my mind, I am a game developer. But in my heart, I am a gamer.”