Sataset paukkuu

Pari viikkoa sitten Twitterissä pyöri meemi, jossa udeltiin pelejä joihin kukin vastaaja oli käyttänyt sata tuntia tai enemmän. Tämä sai aikaan sisäisen tilastoniiloni heräämisen, ja totta kai sitä piti itsekin alkaa pohtimaan että mihin peleihin sitä onkaan tuhlannut elämään… tai siis nauttinut niin paljon että minuutit muuttuvat tunneiksi ja ajan käsite katoaa. Lista oli tämän vuosikymmenen peleistä abouttiarallaa seuraavanlainen:

Pokémon X/AlphaSapphire

Splatoon 2

Animal Crossing: New Leaf

FIFA 12

Street Fighter IV eri inkarnaatioineen

Fire Emblem Awakening

Monster Hunter 4 Ultimate/Generations/World

TLoZ: Breath Of The Wild

Stardew Valley

Periaatteessa vain kaksi peliä joiden tunnit on kasattu online-puolen kilpailullisesta moninpelistä (Street Fighter IV on pitkältikin samalta sohvalta pelattu). Football Manageria en laskenut mukaan koska se pyörii aina kun tietokoneeni on joko työ- tai vapaa-ajan käytössä jolloin tuntimäärät on aivan poskettomat. Myöskään en kovin pitkälle menneisyyteen en mennyt sillä Chrono Triggerit, Ocarina Of Timet, Mega Man X:t ynnä muut omat ikisuosikit ovat varmaan toistojen myötä keränneet jopa tuhansia pelitunteja.

Tarkkailtuani myös muiden omia listojaan postanneiden namedroppailuja, aloin pohtimaan että mikä pelissä saa koukuttumaan niin kovin, että sille uhrattu aika menee kolminumeroisiin lukemiin?

Moisiin uhrauksiin on syynä monien asioiden summa, mutta yksi yhtenäinen tekijä kuitenkin oli kaikissa nähdyissä peleissä; laatu. Yleinen laadukkuus takaa totta kai parhaan mahdollisen pelikokemuksen, joka on omiaan ruokkimaan koukuttumista, ja näin ollen kasvattamaan pelituntilukemia. Kukaan täysjärkinen ei tuhlaa yhtään ylimääräistä tuntia peliin joka on kauttaaltaan huono, tai edes huono joiltain tietyiltä osa-alueilta.

Pelin pitää myös olla erittäin laaja ja monipuolinen, jotta se onnistuu kiinnostamaan yli sadan tunnin verran. Lineaarisiin putkijuoksenteluihin ei hirveästi mene ylimääräistä, kun kyseisen ”kuningasgenren” pelit tuppaavat viemään sen kymmenisen tuntia ja siinä se.

Kun peli tarjoaa monipuolisen skaalan pelihupia, joko core-gameplayn tai vaikka vaihtelevien loppuratkaisujen myötä, on pelituntien maksimointi enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Esimerkiksi juurikin Monster Hunter-pelit voivat päällisin puolin näyttää samalta peliltä vaikka kuinka vaihtaisi pelin sisällä asetyyppiä, mutta itse gameplay muuttuu sen verran paljon että koko pelikokemus tuntuu huomattavan erilaiselta, tehden pelistä lähes uuden joka kerta kun pelaaja lähtee kokeilemaan uutta asetyyppiä.

Yksi seikka kuitenkin nousi eniten esiin kun näitä yli sadan pelitunnin listauksia katseli, niin omaa kuin myös muiden postailemia.

Ns. ”word of mouth” on etenkin bisnesympäristössä erittäin paljon käytetty termi. Maailman parhaan ja edullisin markkinointitapa on myös pelipiireissä kultaakin kalliimpi asia, etenkin peleissä joissa eteneminen ja progressio ei lähelläkään lineaarista. Kun olet pelannut päälle 50h Breath Of The Wildia ja saat kanssapelaajien keskusteluiden kautta kuulla jostain pelin aspektista mistä sinulla ei ollut käryäkään ennen, tulee pelitunteja automaattisesti lisää. Kukin taho myös pelaa pelit omalla tavallaan jolloin näistä pelikerroista muodostuu tarinoita, joita vaihdellessa jano pelaamiseen kasvaa aivan varmasti, jolloin luonnollisesti myös peliin käytetty aika saattaa moninkertaistua.

Eri tapoja on siis monia, mutta monipuolinen peli on aina monipuolinen peli. Monipuolinen ja laadukas peli sen sijaan on jo sen verran kovaa kamaa että ne minuutit tosiaan muuttuvat tunneiksi, tunnit muuttuvat päiviksi, päivät viikoiksi jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.