Kaikki me hyvien elokuvien ystävät tiedämme Resident Evil-leffasaagan (odota että lukijat virkoavat pyörtymisen jäljiltä…) mutta satuitko hei tietämään että kyseinen loistavia elokuvia pullollaan oleva sarja perustuu löyhästi samaa nimeä tottelevaan videopelisarjaan?!? Tämä taisi tulla yllätyksenä mutta paras on vasta luvassa, jatkat vaan lukemista.

Resident Evil-sarja täytti viime vuonna videopelimaailmassa äärimmäisen kunnioitettavat 20 vuotta. Capcom otti mallia maanmieheltään Konamilta eikä pahemmin noteerannut kyseistä merkkipaalua muulla tavalla kuin julkistamalla kesän E3-messuilla upouuden osan sarjan numeraaliseen päätarinaan. Resident Evil 7: Biohazard on jo muutaman päivän päästä kauppojen hyllyillä ja se tulee uudistamaan sarjaa taas kerran tarjoamalla pelaajalle kauhuilua ensimmäisen persoonan yltiöpelottavasta ja toivon mukaan myös yltiöpelattavasta kuvakulmasta. Temppu ei ole Resident Evil-nimikkeelle mitenkään uusi sillä kaikki varmasti muistelevat sydämellisellä lämmöllä Resident Evil – Survivor-pelejä jotka tunnetaan aikamme huonoimpina valopistoolipeleinä mutta ei niistä sen enempää, lukijoiden mielenterveyttä ajatellen. Seitsemännen Resident Evilin uudistukset tuovat ehkä jopa tietämättään myös pientä painetta sarjalle ja ehkä myös koko peliteollisuudelle.
Resident Evil-sarja sai alkunsa virallisesti vuonna 1996 ilmestyneen nimikkopelin myötä mutta sarjan historia ulottuu teoriassa huomattavasti pidemmälle, aina kultaiselle 80-luvulle asti. Capcomin 1989 julkaistu Sweet Home-kauhupeli haluttiin yhtiön toimesta tuoda takaisin 90-luvun puolivälin tienoilla ja projektia johti kokenut Capcom-veteraani Tokuro Fujiwara ja miehen rooli oli valvoa useissa aiempien vuosien Capcom-hiteissä hyvää työjälkeä esittänyttä Shinji Mikamia. Ihmeitä kauhupeleille visuaalisesti tehnyt Alone In The Dark otettiin projektin edetessä tulevan pelin tekniseksi aihioksi ja Sweet Home-teemakin sai kehityskuukausien aikana jäädä unholaan uuden käsikirjoituksen ja uusien hahmojen astuttua kuvaan.
Vuonna 1996 valmistunut Resident Evil tarjosi valtavirralle jotain uutta ja uskomatonta. Alone In The Dark oli tosiaan samanlaisen pelityypin esitellyt jo aikoja sitten mutta Resident Evilin myötä myös mainstream sai huomata että pelihahmo ei olekaan supersankarimainen seinillä hyppijä ja vihollisia ei voikaan ammuskella seulaksi Doomin ja muiden räiskintäpelien tyyliin sillä aseiden ammukset olivat säästötavaraa pelin edetessä myöhemmin vastaan tulevia kauheuksia varten. Pelaaja oli tosiaan kerrankin alivoimalla ja tämän vuoksi genre sai nimekseen survival horror, selviytymiskauhu näin tuttavallisemmin. Resident Evil laittoi niin kriitikot kuin pelaajatkin kumartamaan kohti Capcomin toimistoa ja ei ole varmaan hirveän vaikea arvata että sarja tulisi saamaan jatkoa ja myös synnyttämään lukuisia kopioita tähän uuteen ja innovatiiviseen genreen. Japanin peli-ihmeet Konami ja Squaresoft liitelivät apajille omilla Resident Evilin tärkeimpiä palikoita lainanneilla pelisarjoillaan (Parasite Eve ja Silent Hill) ja jenkkiläinen pelistudio Kronos Digital Entertainmentkin ryhtyi mukaan kilpaan tyylikkäillä Fear Effect-peleillään. Jopa Capcom itse laittoi lisää puita selviytymiskauhukokkoon loistavalla Dino Crisis-sarjal… pelikaksikollaan (unohtakaa se Dino Crisis 3:n olemassaolo). 90-luvun loppu oli todellakin selviytymiskauhun kulta-aikaa.

Kuten nappiverkkarien, Pog-pahvikiekkojen, virtuaalilemmikkien ja muiden muotivillitysten kanssa kävi, alkoi selviytymiskauhupelitkin pursuamaan ulos pelaajien kaikista mahdollisista vartalon koloista. Myös Resident Evil-sarja itsessään oli jo 2000-luvun alussa pitkään laahannut paikallaan synnyttäen sivuosia ja tuoden pääsarjaan mukaan myös sarjan kaanonia täydentäviä epäsuoria jatko-osia. Sarja kaipasi pientä piristysruisketta ja Capcomin viralliseksi Resident Evil-mieheksi sarjan suursuosion myötä noussut Shinji Mikami päättikin ottaa härkää sarvista ja viedä sarjan uusille urille. Resident Evil 4 oli jo pitkään ollut Capcomilla työn alla mutta Mikami päätti siirtää nämä ideat syrjään (näistä ideoista muodostuisi myöhemmin ensimmäinen Devil May Cry) ja aloittaa tekniseltä kantilta katsoen tyhjältä pöydältä. Taakse saisivat jäädä pelisarjalle ja genrelle ominaiset kiinteät kamerakulmat ja homma vietäisiin entistä lähemmäs pelaajan takaa esitettyyn kuvakulmaan joka toisi kauhut lähemmäs ohjain kädessä telkkarin edessä kauhistelevaa pelaajaraukkaa. Ampuminen ei kuitenkaan voinut toimia samalla lailla kuin 3rd person-kuvakulmaa hyödyntävissä räiskintäpeleissä sillä näissä pelihahmon liike ilmaa lyijymyrkyttäessä oli yleensä aivan liian ketterää ja nopeaa joka ei Resident Evilin selviytymiskauhuun oikein sopisi. Kun valmis mekaniikka sittemmin löytyi, oli Capcom jälleen iskenyt kultasuoneen. Ns. over the shoulder-tähtäysmekaniikka oli yksi Resident Evil 4:n lukuisista ylistystä saaneista asioista ja kyseinen pelimekaniikka tulisi olemaan jatkossa pelialan standardi mitä räiskintäpeleihin tulee. Gears Of War-sarja voisi olla aika erilainen jos ei kuvakulma olisi Gamecuben liipaisinta painamalla olisi liukunut Leonin olan taakse näyttäen vapaasti tatilla liikuteltavan tähtäimen.

Over the shoulder-ampumismekaniikan ”keksimisessä” oli jälleen mukana ensimmäisestä Resident Evilistä tuttua nostalgista ironiaa. Kun ensimmäisen pelin maailmanmenestyksestä iso kiitos voidaan osoittaa ensimmäisen Alone In The Dark-pelin suuntaan, voidaan Resident Evil 4:n innovaattoripalkinnot ohjata suoraan sellaisten ysärillä ilmestyneiden pelinimikkeiden kuten Fade To Black tai vaikka Shadows Of The Empire suuntaan. Kyseisissä peleissä käytettiin enemmän tai vähemmän samanlaista ideaa mutta tarvittiin jällen kerran Resident Evilin apua jotta kyseinen mekaniikka saataisiin breikkaamaan valtavirrassa.
Vuodet vierivät ja jälleen Resident Evil-sarja oli päätynyt siihen tilanteeseen jossa sen pitäisi alkaa luomaan nahkaansa uudelleen. Äärimmäisen heikko kuutososa, sysipaskat nettimoninpeliviritelmät ja myyntilistojen häntäpäätä tähdittäneet sivupelit saivat Capcomin kaivamaan esiin sarjan takavuosina pelastaneen kikan, täydellisen uudistumisen. Muihin projekteihin siirtynyt Shinji Mikami ei ole enää mukana mutta silti tuntuu vahvasti siltä että Capcomilla on jonkinlainen idea ja näkemys siitä menestysreseptistä millä sarja ollaan jo kertaalleen saatu haudan partaalta takaisin parrasvaloihin ja mikä hauskinta, jälleen ollaan jalostamassa muiden aiemmin käyttämiä ideoita.
FPS-kauhu on etenkin PC-pelaajien keskuudessa jo hieman jopa väljähtänyt termi kaiken maailman Amnesioiden ja muiden säikyttelypelien myötä mutta näissä peleissä aseiden käyttö vihollisia vastaan on vedetty mahdollisimman minimiin ja koko touhu perustuu enemmänkin pakenemiseen ja välttelemiseen. Tuleva Resident Evil tulee nojaamaan pitkälti näihin pienemmän kokoluokan säikyttelyteoksiin mutta mukana on huomattavasti enemmän väkivaltaista interaktiota pelihahmon silmien edessä seisovien epäonnekkaiden sielujen kanssa ja viimeksi moista toiminnan ja kauhun yhdistelmää hyödynsi erittäinkin mallikkaasti peli nimeltä Alien Isolation. Jos seitsemäs Resident Evil tulee menestymään ja keräämään arvioihinsa ”peli yhdistää ennennäkemättömällä tavalla kauhua ja toimintaa”-lauseita niin jälleen kerran tulevat pelaajat taatusti tietämään että mistä kaikki alkoi… ja Capcom totutusti keräämään vain kaiken kunnian.
Joku voisi sanoa että Resident Evil 7 kantaa pienimuotoista painetta niskassaan. Se tulee olemaan sarjalle äärettömän tärkeä suunnannäyttäjä uudella designillaan mutta se tulee myös määrittämään genren ja mahdollisesti myös VR-pelaamisen (nimenomaan oikean VR-pelaamisen eikä tekniikkademojen kanssa huitomisen) tulevaisuudennäkymiä. Toivokaamme parasta ja pelätkäämme pahinta… pelin omien pelottelujen lisäksi siis tietenkin.