Remaken hyödyt

Tässä kaikille mätiä tomaatteja sekä kananmunia joita heitellä, sillä nyt puhutaan remakeista. Remakethan ovat suoraan saatanasta sillä ne ovat vanhojen assetien kierrättämistä vaikka pitäisi tehdä jatkuvasti vain uutta ja innovoivaa. On täysin kehittäjän/julkaisijan laiskuutta julkaista remake tai jopa remasteri, sillä sehän on vaan helpon rahan nyhtämistä pois kuluttajilta. Sillä ei ole tietenkään merkitystä että kaikki näistä asioista valittavat tahot ihan itse sinne kauppaan itsensä siirtävät nuo remaket tai remasterit ostamaan…

Viime aikoina on nähty tukuittain erinomaisia uusioversioita peleistä, joiden syntymävuosi vähemmän yllättäen osuu sinne ysärin jälkimmäiselle puoliskolle. Turtles In Time re-shelled, Blaster Master: Overdrive, Bionic Commando Re-Armed, Castlevania: The Adventure ReBirth yms. Kaikki remakeja 2010-luvun alusta, peleistä joiden syntymäaika ajoittuu sinne kasarin ja ysärin taitteeseen. Aikaan jolloin ensimmäinen ns. pelaajasukupolvi eli lapsuuttaan näiden pelien parissa. Kauppa kävi vaikka pelit heittelivätkin hieman laadultaan. Nyt ollaan nähty remasteria/remakea Resident Evil 2:sta, ensimmäisestä Pokémon-sukupolvesta, Crashista, Spyrosta jne. Peliala selvästikin tavoittelee sitä ensimmäistä pelaajasukupolvea seurannutta sukupolvea, joka hyppäsi kuvioihin mukaan ysärin puolivälin jälkeen, aikana jolloin pelaamisesta tuli coolia.

Onko tämä kaikki kierrättäminen sitten huono asia? Pelaajien hyvinvointia ajatellen, on tietysti paras vaihtoehto se, että julkaistava uusioversio on laadukas. Kukaan meistä ei halua ostaa peliä rakastamansa nimen perusteella, vain todetakseen että nykypäivään tuotu versio onkin hirveää kuraa, joka roiskaisee likaiset roiskeet myös alkuperäistä kohtaan kohdistuvien muistojen päälle. Uusioversion laadulla on myös tärkeä tehtävä pelisarjan tulevaisuuden kannalta, ja tämä on se mielenkiintoisin asia näissä nykypäivän lukuisissa uusioversioissa.

Exhibit A

Crash Bandicoot, tuo yksi pelialan tunnistettavimmista maskoteista, oli vuosikausia telakalla kamalien PS2-peliensä jälkeen. Vuosien saatossa Naughty Dogilta iki-ihanan Activisionin syliin pudonnut nimike, tuotiin takaisin uusioversiotrilogian myötä, joka osoittautui megamenestykseksi. Halvahko kokeilu, joka lopulta löi naulan ainakin siihen arkkuun, että tulevat Crash-pelit (ei CTR:n remake vaan ihan uudet mahdolliset Crash-pelit) tulevat mitä suurimmalla todennäköisyydellä olemaan jälleen ”perinteisempää” pussimäyräilyä, Mind Over Mutantin ja muiden kamaluuksien avoimempien loikintojen sijaan.

Exhibit B

Resident Evil, tuo sarja joka on kuin kahdesti takaisin elämän vipuvarteen kiinni tarttunut rapa-alkoholisti. Kahdesti ollaan sarjalle jo alettu kirjoittamaan muistokirjoituksia, mutta niin vain kuvakulmaa vaihtamalla, Capcom nosti molemmilla kerroilla sarjan ylös suosta takaisin parrasvaloihin. Pääsarjan seitsemännen osan menestyksen vanavedessä, myös pääsarjan toisen osan uusioversio pääsi osaksi pankkien räjäyttelyä. Vaikkakin pelillisesti ”RE2make” oli paluu vanhaan muottiin, on tämä valinta kerännyt sen verran ylistystä ja tuottanut paalua, että eiköhän homma jatku vastaisuudessakin 3rd personina? FPS-kuvakulma tuntui erinomaisessa seitsemännessä osassa, ehkä hieman liian totiselta sarjan B-luokan kauhupläjäyksiä tavoittelevaan tunnelmaan, joten uskon että vastaisuudessakin kamera pysyy Jillin/Chrisin/Clairen/Leonin/tieskenenmuun olkapään takana. Kunhan kuutososan kamaluutta ei jouduta enää kokemaan niin päätös tulee olemaan fiksu.

Exhibit C

Pieni tuntematon UG-nimike Pokémon, siirtyi viime vuonna pitkän tauon jälkeen kotikonsoleille… tai hybridikonsoleille jos ihan tarkkoja ollaan. Päätaskuhirviö Pikachun, sekä epätoivoisesti kakkosmaskotiksi ängettävän Eeveen, lärveillä ja nimillä myydyt Pokémon Let’s Go! -nimikkeet, möivät vähemmän yllättäen tolkuttomia määriä, tarjoten uusille, lähinnä mobiilipelin kautta monstereista innostuneille, ja vanhoille taskuhirviöihmisille hupia ja koukkua. Nintendo toppuutteli kovin jo kaikki Pokémon-pehmolelunsa roviolle heittänyttä HC-fanikuntaa, kertomalla että varsinainen pääsarja tulee jatkumaan normaalisti, Let’s Go! -kaksikon toimiessa vain sivuhaarana, mutta kuten myynneistä ja suosiosta voi päätellä, oli kokeilu sen arvoista. Jatkossa tulemme takuuvarmasti näkemään niin perinteistä Pokémonia pääsarjan muodossa, kuin uudella hirviökaksikolla varusteltua Let’s Go! -meininkiäkin. Näen jo sieluni silmin joulun 2020 Nintendon suursatsauksen Pokémon Let’s Go! Larvitarin ja Pokémon Let’s Go! Snubbullin muodossa.

Remaket eivät ole siis enää näinä päivinä iso ja suuri paha, jossa vain polygonien teräviä kulmia hieman siloitellaan ja värejä tuodaan ruudulle lisää. Uusioversiot toimivat erittäin hienosti myös kokeilualustoina sarjojen tulevaisuudennäkymille ja meillä kuluttajilla on suuri vastuu, että emme osta miljoonittain paskaa jolloin myös pelisarjan jatko tulee sitä samaa tavaraa olemaan. Kun ostamme laatua, tulee jatkossakin ulos laatua. Nyt vaan sitten sormet ristiin että Konami ottaa pään pois perseestään ja tekee ekasta Metal Gear Solidista uuden version Phantom Painin mekaniikoilla.

1 thought on “Remaken hyödyt

  1. Onhan onnistuneita remakeja nähty jo esmes Ressa ykkösen Cubeversion ja Lunar-japsiroolipelien 32-bittisten konsolien versioiden ajoista lähtien.
    Kummassakin tapauksessa jo valmiiksi hyvä ollaan tuotu saataville uudelleen joko nykyaikaistettuna, tai entistä ehompana. Mutta jos aletaan pohtia, millaiset pelitittelit oikeasti tarvitsisivat remakea, nousisivat omassa päässäni esiin sellaiset pelit, missä pelin ideaa/pelimekaniikkaa ei olla voitu toteuttaa kunnolla silloisilla resursseilla ja laitteiston rajoitteilla. Tästä hyvänä esimerkkinä Nesin Boy and his Blob, jonka charmi ja pelattavuus pystyttiin jalostamaan loistavasti Wii:n remakessa(vai remagining mikälie).
    Vastaavaa käsittelyä itse toivoisin Saturnin Burning Rangersille, tämä kun loistaa omaperäisyydellään, mutta raudan ja pelimoottorin pullonkaulat jarruttivat ikävästi pelin potentiaalin täyttä hyödyntämistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.