Maapallon tärkeimmän ja vaikutusvaltaisimman työpaikan valintaprosessi käynnistyy alle parin kuukauden päästä. Jenkeissä sijaitseva valkoinen talonmörskäle saa uudet asukkaansa ja toisin kuin viime vuosikymmeninä, ei tällä kertaa toivota ns. paremman kandidaatin voittoa vaan vähemmän huonon vaihtoehdon valintaa. Clinton ja Trump ovat kirjoitushetkellä enemmän tai vähemmän tasoissa mitä tulee katugallupeihin ja ennakkokyselyihin joten kilpailusta on tulossa äärimmäisen mielenkiintoinen ja toisen kandidaatin tavat tuntien, erittäin ruma. Miten ihmeessä tämä sitten liittyy PBC:n viikkoblogiin?

Molemmat presidenttiehdokkaat ovat tähdittäneet myös videopelejä. Herra Trump luonnollisesti on ollut osa tähdittämänsä televisiosarjan The Apprenticen (suom. Diili) kamalissa PC-versioinneissa mutta onhan tämä kohtelias herrasmies myös tähdittänyt vastakandidaattinsa kanssa The Political Machine-pelejä. Hillaryllä on toki vyöllään videopeliesiintyminen myös kaukaiselta 90-luvulta mutta tästä lisää myöhemmin. Videopeleissä on vuosien saatossa nähty lukuisia muitakin presidenttejä ja käydäänpä läpi hieman näitä päämiehiä, joita listatessa voi vaan sanoa että voitti tämän syystalven vaalit kumpi tahansa, ei jenkeillä pitäisi olla mitään valitettavaa jos tätä kauhugalleriaa katsoo.
Oikean elämän presidentit

Yhdysvaltain kirkkain kerma(perse) on tähdittänyt pelejä myös ihan oikeilla nimillään ja habituksillaan. Ensimmäinen Call Of Duty Black Ops-saagan peleistä sai tähdikseen NPC-hahmona toimineen presidenttilegenda John F. Kennedyn ja pelaajien pelattavaksi asti pääsi pelin zombie-moodissa puolestaan vanha velmuilija Richard Nixon. Omppupiirakkamaan ensimmäinen hallitsija George Washington oli puolestaan Assassin’s Creed III:n lisärissä pääpahiksen roolissa ja ehkä se kaikkien aikojen rakastetuin presidentti, Abraham Lincoln, on mm. ollut sysipaskan mätkintäpelin päätähtenä Fight Club-lisenssipelissä, pelattavana hahmona Lego Movien peliversioinnissa ja kaiken kruununa johtanut jenkkiläisen folkloren tähtiä Tom Sawyerista, Ihmemaa Ozin leijonan kautta John Henryyn taistelussa ulkoavaruuden valloittajia vastaan 3DS:lle ilmestyneessä Codename S.T.E.A.M.:ssä. Myös vielä tällä hetkellä valtaistuimella istuva presidentti Obama on päässyt peleihin myllyttämään. Mercenaries 2:ssa miehen komeaa habitusta pääsi käyttämään sodassa terroristeja vastaan ja mies edusti myös koriskentällä erään aikamme suosituimman korispelin uusioversiossa.

Oma suosikkini jenkkien presidenteistä (oman tähänastisen elinkaareni ajalta siis) on ehdottomasti William Jefferson Blythe III, kavereiden kesken Bill Clinton. Tämä saksofonin soittamisenkin taitava velmu, tähditti aikoinaan kovan kohun saattelemana NBA Jam-koripallopeliä. Ihan nimiä eivät Iguana Entertainmentin pojat ja tytöt uskaltaneet käyttää mutta Mr.President ja First Lady (Hillary Clinton) dominoivat koriskenttää siihen malliin överiksi vedetyillä statseilla että ei varmasti jäänyt epäselväksi keitä käytettiin hahmojen esikuvina. Dominointi ei Clintonilla jäänyt kuitenkaan vain korisparketeille. Segan kulttimainetta nauttiva nyrkkeilyrellestys Ready 2 Rumble oli täynnä karrikoituja hahmoja suoraan Punch Out-sarjan hylkiöistä ja jatko-osa oli entistä värikkäämpi kun hahmokatraasta löytyi mm. Michael Jackson, oikean elämän vastinettaan isommaksi hirviöksi muuttunut kuuluttajasuuruus Michael Buffer… ja totta kai myös Bill Clinton.
Fiktiiviset presidentit

Pelien maailmassa on armeijan ylipäällikön vaativassa virassa tullut vastaan niin hirmuhallitsijoita kuin hienojen miestenkin kategoriaan meneviä suuria johtajia. Viimeisin erittäin suurta huomiota saanut virtuaalipresidentti oli… pelaajan alter ego itse. Saints Row IV oli peli täynnä hyvää/paskaa huumoria sekä syvällistä poliittista juonenkuljetusta. Pelaajan alter ego valitaan pelin alussa U.S.of motherfucking A:n presidentiksi ja pelaajan tehtävänä on kurmottaa maanrakoon planeetan valtaamista yrittävät avaruusoliot. Homma etenee kieli erittäin syvällä siellä kuuluisassa poskessa ja on täysin pelaajan itsensä älykkyysosamäärästä kiinni pitääkö dubstep-asetta ja muita pelin mukahassutteluja hauskana, joka puolestaan määrittää sen että pelaako peliä puolta tuntia kauempaa. Hyvän huumorin ystäville on sentään pelin loppuvaiheilla luvassa myllyt Keith Davidin ja Roddy Piperin välillä joten leffafanaatikkojen kannattaa kärsiä ainakin sinne asti.

Ulkoavaruuden mörrimöykkyjä vastaan taisteli virkakaudellaan myös presidentti Looney mutta ihan samanlaisiin urotekoihin ei tämä mies yltänyt kuin em. Saints Row IV:n pelaajan alter ego. Looney itse ei pahemmin pistä tikkua ristiin avaruuden valloittajien laittaessa ihmiskuntaa likoon mutta onneksi pelaaja ohjastaa Looneyn käskyjen mukaan Duke Nukemia jolta ei neuvot lopu avaruusörkkien nuijimiseen. Duke Nukem Foreverin kantaaottavin twisti onkin kusipäisen presidentti Looneyn kuolema ja tämän johdosta totta kai Duke itse ilmoittaa pelin lopussa hakevansa virkaan. Tämä jos mikä petaa loistavan hypen jossain päin horisonttia siintävälle jatko-osalle.
Jatketaan pahispresidenteillä. Galbaldian presidenttinä toimiva Vinzer Deling ei ehkä ole Final Fantasy VIII:n pahiksista se kaikkein eniten maailman kohtaloa uhkaava taho (Seifer ja Edea saavat tämän kyseenalaisen kunnian) mutta harvinaisen paskamainen valtion päämies on silti kyseessä. Antagonistin virkaa toimittavat myös kotimaisen pelituotannon kirkkaimman helmen, President Evilin, viholliset jotka muistuttavat ulkoiselta habitukseltaan kovinkin paljon yhtä maamme hienoimmista johtajista.
Myös elokuvamaisella otteellaan pelaajia läpi sukupolvien ihastuttanut Metal Gear Solid-sarja on toiminut estradina planeetan ykköspäättäjälle. Metal Gear Solid 2:n jälkimmäinen osuus on päähahmoksi pelin puolivälissä muuttuneen Raidenin pelastusretki. Pulassa olevan prinsessan sijaan noutoreissu koskee presidentti Johnsonia jonka aika kasuaalisti Revolver Ocelot surmaa kesken pelastusoperaation. Lee Harvey Osvald ja John Wilkes Booth kyllä kuuluvat jokaisen historioitsijan yleistietämykseen mutta Ocelotia ei kukaan muista ikinä mainita. Hyvispresidentti löytyy myös yllättäen kaikkien laatupelien ystävien ylistämästä Shadow The Hedgehogista. Shadow työskentelee siis presidentin nimiin ja pelin mielenkiintoisissa välianimaatioissa käydään myös hienovaraisesti läpi Shadow’n, Sonicin ja jenkkilän presidentin yhteistä taival… okei en pysty enää puhumaan siitä pelistä ja kyseisestä presidentti-juonenkäänteestä. En vain pysty.

Presidenttipeli on jännää aikaa mutta kuten tekstistä voi päätellä, on presidenttejä sisältävät pelit vieläkin jännempiä. Kokeile ihmeessä jokaista tässä blogissa mainituista peleistä ja olen varma että tylsää ei ainakaan tule.