Videopelejä, elokuvia, animaatiosarjoja, karamelleja, pehmoleluja, vaateprinttejä, hygieniatuotteita, keräilykortteja… Angry Birds on tosiaan tehnyt ja saavuttanut paljon elinvuosiensa aikana mutta kaikki sen levinneisyys ja menestys on aika lailla paperia jos vertailukohdaksi otetaan kahdenkymmenen vuoden kunnioitettavaan ikään tänä vuonna päässyt Pokémon-tuotenimike. Pienehkön Game Freak-pelitalon pienen budjetin projekti on kasvanut ulos videopeli-statuksesta aina maailmanlaajuiseksi mediatuotenimikkeeksi asti jonka nimellä myydään kaikkea aina mobiilisovelluksista, kalsarien kautta aina pelikortteihin asti. Kaikki alkoi kuitenkin pienestä videopelistä jonka piti olla vain rivijulkaisu muiden pelien joukossa viimeisiään vedelleen käsikonsolin pelikirjastossa, joka kuitenkin yksinään pitkitti tämän käsikonsolin elinkaarta usealla vuodella ja toi Nintendolle ehtymättömän kassavirran tuleviksi vuosiksi ja vuosikymmeniksi.
Pokémon-pelien ns. pääsarjana on aina pidetty Nintendon käsikonsoleille ilmestyviä pelejä jotka on nimetty ties minkä teeman mukaan. Perusväreistä ollaan vuosien aikana päästy jalometallien ja jalokivien kautta jo taivaankappaleisiin asti ja tulevaisuus näyttää että minkä aurinkokuntien nimiin tullaan sarjan pelejä nimeämään (Pokémon Andromeda, kuulit ensimmäisenä täältä). Ironisinta tässä kaikessa on se että pääsarjan osista käytetään nimeä sukupolvi (generation) ja Pokémon on tosiaan viihdyttänyt ihan tosielämässäkin usean sukupolven ajan. Itse kuulun siihen sukupolveen joka aloitti pelisarjan pelaamisen 90-luvun lopulla siitä sarjan ihan ensimmäisestä pelistä asti. Muutaman vuoden ajan pelasin pelisarjan kahta ensimmäistä sukupolvea äärimmäisen intensiivisesti kunnes tipuin kelkasta, vain palatakseni takaisin sarjan nerokkaaseen koukkuun useita vuosia myöhemmin, samalla huomatakseni että uusi pelaajasukupolvi on ottanut pelisarjan syleilyynsä. Pokémon-pelien tämänhetkinen ikähaarukka pelaajiston suhteen on äärimmäisen laaja ja monipuolinen. Sarjan pääpelien pintapuolien yksinkertaisuus on omiaan saamaan niin nuoret kuin sarjaan tutustumattomatkin pelaajat koukkuunsa ja kun tämä koukku on kiinni syvällä pelaajan suupielissä, paljastuu sarjasta äärimmäisen monimutkainen ja kiinnostava metataso jonka syvyyttä mittaamaan ei riitä pelituntien indikointi sadoissa. Tämä evoluutio (Pokémon-viittaus) on ollut omiaan pitämään sarjan alusta asti mukana pysyneet pelaajat varpaillaan näin pelisarjan kolmannellakin vuosikymmenellä ja pitänyt pintapuolin ”aina vaan sitä samaa” tarjoavan pelisarjan relevanttina ja investoinnin arvoisena.

Kahdenkymmenen elinvuotensa aikana Pokémon-pääsarja on käytännössä kulkenut siis samoja polkuja. Pelin alussa pelaaja nimeää alter egonsa, saa ilmaiseksi aloitushirviönsä, tapaa matkalla pahoja aikeita omaavan instituution, kerää seikkailun aikana kahdeksan salimerkkiä, voittaa pahisorganisaation nousten samalla Pokémon-mestariksi. Hommaa on väritetty ja päivitetty vuosien aikana erilaisilla uudistuksilla joista tietenkin näkyvimpänä ovat olleet sarjan nimestäkin löytyvät örkkimönkiäiset joita on tämän tekstin julkaisuhetkellä 802 kappaletta (pl. mystinen Missingno) kuin myös eri julkaisualustojen mahdollistamat audiovisuaaliset parannukset. Mikroskoopin kanssa tarkastelemalla ollaan pelisarjaa uudistettu Pokémonien luonteenpiirteillä, kyvyillä, liikkeiden tyypeillä ja kaikella muulla mikä ei sano mitään sille Pokémon-pelejään pintapuolisesti pelaaville.

20 vuotta on pitkä aika mille tahansa pelisarjalle mutta uudistumiseen on aina tarvetta. En usko että Marion tasoloikat eivät pelkässä 2D-muodossa olisi kaikkia näitä kolmeakymmentä vuotta kiinnostaneet pelaajia sukupolvesta toiseen, puhumattakaan Final Fantasy-peleistä jotka ovat tänä päivänä enää vain kaukainen muisto niistä ajoista jolloin sarja vielä tukeutui JRPG-genren peruspilareihin, samalla kun se loi niitä itse. Pokémon on tuotenimikkeenä tarjonnut faneilleen monenlaista pelattavaa. On ollut flipperiä, kameralla hirviöiden kuvaamista, puzzlepeliä, mikrofonilla komennettavaa virtuaalilemmikkiä, korttipeliä videopelimuodossa, luolastoseikkailua ja viimeisimpänä puhelimella pelattavaa ”oikean elämän Pokémonia”. Pääsarja on kuitenkin aina kulkenut samaa polkua ja nyt tähän kaikkeen on vihdoin tullut muutos. Osuvaa sinänsä sillä onhan meneillään sarjan juhlavuosi.
Uusin Pokémon-sukupolvi tottelee nimiä Sun/Moon sekä Gen VII. Pelialusta on jopa näin Nintendo Switchin julkaisun alla yhä 3DS ja kerättäviä hirviöitä on tuotu uusina mukaan kolminumeroinen määrä. Siinä olikin sitten karkeasti sanoen kaikki sarjan vanhoihin peleihin yhdistävät tekijät sillä Sun/Moon ottaa rohkeasti askeleita pois siitä muotista jossa pääsarjan pelit ovat viihtyneet sarjan alusta asti. Askeleet eivät ole suuria mutta juuri sopivasti sen verran varovaisia että ne eivät karkota pois sarjan uskollisimpia faneja mutta tarjoavat nimenomaan näille uppiniskaisille puristeille freesimpää otetta pelisarjaan. Poissa on monotoninen rakenne kahdeksan salipäällikkönsä kanssa ja tilalla on hieman erilaisempi ote progressiiviseen etenemiseen. Poissa on myös HM-liikkeet ja tilalla on erikseen paikalle kutsuttavat taskuhirviöt jotka hoitavat aiempien pelien HM-liikkeet ns. reaaliajassa. Myös tarinankerronnan puolella ollaan otettu huomattavasti syvällisempää otetta joten siltäkin osin harppauksia ollaan ottamassa pois aiempien pelien nelivuotiaan kynästä lähteneisiin ”tarinoihin”. Graafisella puolella aletaan pikkuhiljaa olemaan myös lähellä sitä fanien jo vuosikymmeniä toivomaa ”kolmiulotteista Pokémon-seikkailua”.

Nämä ovat kaikki pieniä askeleita pois siitä tutusta ja turvallisesta mutta Pokémon-sarja ei voi ottaa radikaalimpia riskejä sen pelaajamäärän ja fanikannan vuoksi. Liian isot riskit voivat karkottaa pois useampiakin pelaajia. Hauskinta tilanteesta tekee se että nimenomaan tänä vuonna on Pokémon-brändi saanut enemmän uusia pelaajia kuin koskaan sarjan historian aikana, kiitos sivutuotteeksi tehdyn mobiilisovelluksen. Tämä mobiilisovellus saattaa olla myös iso osa tuotenimikkeen tulevaisuudennäkymiä.

Pokémon GO on se asia josta vuosi 2016 tullaan muistamaan niin pelaamisen saralla, kuin ihan valtavirtamediassakin. Peli teki ihmeitä monella saralla. Mobiilipelaaminen ja AR mullistuivat aivan täysin tämän softan myötä ja epäsosiaaliseksi joissain piireissä tuomittu pelaajasukupolvi saatiin kirjaimellisesti liikkeelle raikkaaseen ulkoilmaan kaltaistensa keskuuteen. Pokémon GO on tutustuttanut taskuhirviöiden maailmaan kymmeniä miljoonia sarjaan koskaan tutustumattomia jotka ovat Nintendon bisneksille jättimäinen markkinarako. Se on varmaa että jokainen Pokémon GO:n ladannut käyttäjä ei tule Sunia/Moonia konsolin kanssa ostamaan mutta takuuvarmasti hardwaren osalta myyntilukemat tulee kokemaan pienimuotoisen buustin. Pokémon GO on ehkä menettänyt sen kovimman terän mutta kuhina sen ympärillä on kuitenkin verrattavissa pelisarjankin alkutaipaleisiin. GO:n etuna on se että sillä on kuusi ”sukupolvea” lähdemateriaalinaan jolla se kykenee pitämään homman tuoreena, samalla lailla kuin pääsarjakin on pelaajansa pitänyt hereillä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Pokémon-sarjan pääpelienkin tulevaisuus saattaa hyvinkin piillä symbioosissa Pokémon GO:n kanssa sillä Nintendo on vahvistamassa koko ajan enemmän ja enemmän asemaansa mobiilimarkkinoilla ja koska firman seuraava askel konsolibisneksessäkin on kannettavan laitteen ja kotikonsolin hybridi, voidaan ilman sen kummempia kristallipallojakin olettaa että tulevina vuosina tulevat nämä kaksi Pokémon-tuotenimikkeen suurmenestyjää lähentymään.

Ennen näitä tulevaisuuden visioita on kuitenkin aika nauttia uusimmasta Pokémon-jättipotista. Kirjoitushetkellä Sun/Moon on kerännyt Metascorea 86 pisteen verran ja 35:stä arviosta 34 on positiivisuudesta vihreänä ja vain yksi taho (Guardian) on lähtenyt keltaiselle keskitielle arvionsa kanssa. Pelikaksikko on rikkonut Nintendo-pelien ennakkomyyntiennätyksiä ja se tulee mitä varmimmin roikkumaan myyntilistoilla seuraavat puoli vuotta. Kehut ja hypet on tosiaan ansaittu sillä peli on kaikin puolin loistava lisä Pokémon-pääpelien pitkään sarjaan mutta samalla se myös puhaltaa uusia tuulia jo vuosikausia vanhaan kaavaan tavalla joka saa odottamaan tulevia osia erittäin suurella mielenkiinnolla.