Oletko aina pohtinut kaupassa FIFA:n tai PES:in välillä? Joudutko alati ikuisen ”PS3 vai Xbox 360”-väännön väliin? Kysytäänkö sinulta jatkuvasti että oletko east coastin vai west coastin räppäri? Nyt tähän kaikkeen on luvassa lääke!

PBC tulee tarjoamaan joka toinen lauantai universaalit totuudet asioihin uudessa ”PARAS”-tekstisarjassaan. Luvassa on siis virtuaalipilliin puhaltamisia kun pelimaailman ikuisuuskysymyksiin annetaan vastaukset ja kerrotaan tavallisille kuolevaisille että mikä onkaan aina kunkin aiheen… paras.

Ensimmäisen väännön aiheena on moniosainen pelisarja joka on ilahduttanut pelaajia jo viidentoista vuoden ajan. Tämä murrosikäinen pioneeri on näytellyt isoa osaa konsolipelaamisessa ja ilman sen tekemiä urotekoja, ei konsoleilla varmasti tänä päivänäkään pelattaisi yhtä suosituimmista peligenreistä lähellekään niin paljon kuin numerot antavat olettaa. Ottakaa hetki paikallanne happea (toisin sanoen ladatkaa regeneroituvat energiakilpenne) ja ottakaa hologrammivosunne mukaan kun PBC:n avaruusmariinit kertovat mikä onkaan se PARAS Halo-peli.

Oselotin paras Halo-peli

Oih Halot kultaiset, ken teistä on rakkain? Combat Evolved on ansaitusti suuri klassikko ja minullekin rakas tekele. Halo 2 sisältää ehkäpä minulle rakkaimman kampanjan mutta valintani on silti Bungien joutsenlaulu sarjalle eli Halo: Reach.

Reachin kampanja oli yksin kuin myös neljän pelaajan kanssa todella maukasta viihdettä jonka useaan kertaan olen jaksanut läpäistä. Monet Halo-kirjoja lukeneet fanit itkivät tarinan takia mutta itse kun en osaa lukea, eivät tämänkaltaiset pikkuseikat haitanneet tippaakaan.

Parempaa kuin Halo(o) Helsinki-yhtyeen musiikki

Pelin isoin vahvuus oli tietenkin moninpeli. Sinänsä vasta Reach sai minut todella innostumaan Halon nettipelistä kuin myös itse sarjasta. Halo 3 oli kauttaaltaan ihan kiva peli mutta CoD4 ja Gears of Warit tehosivat tuolloin paremmin verkkosotatantereilla omaan makuun. Reachin kova pelattavuus ja pelimuotojen jättimäinen valikoima koukuttivat heti ensimmäisen kosketuksen jälkeen. Pariin vuoteen en sitten netissä pahemmin muita pelejä hakannutkaan ja tästä iso kiitos kuuluu Bungien suurelle panostukselle lisätä pelimuotoja ja julkaista päivityksiä tiuhaan tahtiin. Jo näillä eväillä Reach olisi minulle sarjansa suosikki, mutta Halo:Anniversaryn tullessa ulos peliin saatiin vielä jättimäinen lisäosa joka lisäsi pelattavaa järisyttävästi.

Andzerxin paras Halo-peli

En pidä Haloa erityisen mullistavana pelisarjana, mutta pelit tarjoavat siitä huolimatta erinomaista räiskintää yksin- ja moninpelinkin saralla. Mielestäni pelisarjan kruununjalokivenä toimii Bungie-pelistudion viimeiseksi sarjan peliksi jäänyt Halo Reach. Yksinpelikampanjan juoni on alkuasetelmiltaan mielenkiintoinen. Pelaajat tietävät sarjan aikaisempia osia pelanneena, että Reach-planeettaa uhkaa varma tuho Covenant-liittoutuman käsissä ja edessä on toivoton taistelu jonka loppu ei tule olemaan kovin onnellinen. Nelihenkisen Spartan tiimin viimeinen taistelu ihmiskunnan puolesta jättää kylmiä väreitä eeppisillä taisteluillaan, kuin myös muulla fan-servicellään. Reachin moninpelistä minulla ei ole älyttömästi kokemuksia, mutta käsittääkseni se tarjoaa perusvarmaa viihdettä Halo-pelisarjan veteraaneille.

Parempaa kuin Halo(nhakkuu) kesämökillä

Tootsin paras Halo-peli

Halo-sarja saavutti huippunsa Halo 2:n myötä vuonna 2004. Bungie hioi Combat Evolvedin kaavaa ja loi sen pohjalta mestariteoksen jota jaksaa pelata vielä tänäkin päivänä, yli kymmenen vuotta alkuperäisen julkaisuajankohdan jälkeenkin. Kampanja on entistä monipuolisempi vaihtuvien maisemien ja vihollisten takia ja tarinankerronta on parempaa kuin missään muussa sarjan pelissä, vaikka loppu onkin kuuluisa keskeneräisyydestään ja pettymystä aiheuttaneesta cliffhangerista.

Kampanja ei kuitenkaan ole se syy miksi Halo 2 on se paras Halo. Halo 2:n 4v4 moninpeli on paras tiimipohjainen räiskintä mitä ikinä on tehty. Battle Rifle toimii taitavan pelaajan työkaluna tilanteesta riippumatta ja ohi ammutut laukaukset ovat aina pelaajan vika, jotain mitä sarjan myöhemmät osat unohtivat. Moninpelikartat ovat kakkosessa omalla tasollaan, Midship, Lockout, Ivory Tower ja monet muut on hyvistä syistä tehty uudestaan ja uudestaan sarjan historiassa. Asebalanssista löytyy pelin suurimmat viat varsinkin konepistoolien ja plasmapistoolin kanssa, mutta se ei pääse haittaamaan kokonaisuutta. Spartanit liikkuvat sopivan nopeasti ja taitava pelaaja voi liikkua karttojen halki sulavasti ja ampua samalla vapaasti. Halo 2:n moninpeli on lähimpänä Halo-kaavan täydellisyyden saavuttamista ja valitettavasti sarjan myöhemmät osat yrittivät rakentaa sen päälle erilaisilla gimmickeillä eivätkä keskittyneet hiomaan niitä muutamia pieniä vikoja joita Halo 2:ssa on.

Parempaa kuin Halo(o)-lehti (nuorimmat lukijat älkää googlettako!)

Norsukamman paras Halo-peli

En ole koskaan liiemmin housujani kastellut muiden pelaajien lailla Halo-sarjasta. Putkimaista ja persoonatonta tieteisräiskintää, vaikkakin aivan helvetin laadukkaalla toteutuksella höystettynä yhdellä pelihistorian kovimmista soundtrackeista. Tästä syystä voisin heittää perseilyksi ja sanoa parhaan Halon olevan Beyoncén loistava voimabiisi Halo mutta ehkä vaan on parempi että pysytään niissä peleissä.

Halojen merkitystä pelihistoriaan ei voi kiistää. Ykkönen loi Goldeneyen ja Perfect Darkin jälkeen uudet standardit konsolipuolen FPS-peleille kun taas kakkonen oli ensimmäinen konsoleille julkaistu moninpeli joka pääsi samoille laatulukemille PC-puolen vastaavien kanssa. Halo Wars on ehkä yksi parhaimmista konsoleille tehdyistä RTS-peleistä ja Halo 3 oli aikoinaan ensimmäisiä pelejä jotka vetivät ennakkomarkkinoinnin suhteen nupit sinne kuuluisaan yhdenteentoista pykälään asti. Paljon siis kunniaa on sarjalle annettava.

Isoin kunnia menee omalta osaltani kuitenkin Halo Reachille joka on Halo-sarjasta se jonka pelaamisesta olen eniten nauttinut. Ehdottomasti sarjan paras ja selkein juoni sekä kiinnostavimmat hahmot antavat hyvät puitteet huikealle avaruusdraamalle josta nauttii vaikka pelaisi sarjan pelejä ensimmäistä kertaa. Moninpeliin en Haloissa ole koskaan liiemmin jaksanut panostaa mutta Reachin moninpeliä jaksoin pelata jopa yli viisi tuntia joka on viisinkertainen määrä mitä olen muihin sarjan verkkomoninpeleihin kallisarvoista aikaani tuhlannut.

Parempaa kuin Halo(sen) Tarjan presidenttikausi

Hazuki_exen paras Halo-peli

En ole koskaan liiemmin välittänyt Halo -pelisarjasta ja se onkin tuntunut vain yhdeltä ”mies ja pyssy in space” linjan vetäjältä muiden vastaavien joukossa. Näin ollen sarjan pelit eivät ole oikein koskaan tehneet minuun mitään suurempaa vaikutusta ja vaikka toki ymmärränkin miksi tietyt jutut joitakin ihmisiä näissä peleissä kutkuttavat, niin en ole valitettavasti kyennyt/päässyt samalla aaltopituudelle näiden pelisarjan fanien kanssa.

Halo-pelien paljon kehuttu moninpelikään ei ole itseeni iskostunut mutta niiden co-op pelimuodot ovat aina olleet sydäntäni läsnä. Tämän vuoksi olenkin tahkonut kaikki sarjan FPS-osat läpi ja nauttinut niistä hieman vaihtelevasti. Näistä kun sitten pitäisi paras valita, niin tohdin reilusti antaa tittelin sarjan uusimmalle osalle, Halo 5: Guardiansille. Sen juonen seuraamiseen ei tarvinnut Halo-wikisivuston apua, sen pelattavuus oli toimivaa sekä hauskaa ja se jätti ylipäätänsä poikkeuksellisen hyvän fiiliksen, jota sarjan muut osat eivät ole saaneet itsessäni aikaan.

Parempaa kuin Halo(ng) Baylla Vietnamissa lomailu

Näin ollaan jaettu viisautta kansalle täältä norsunluutornin päältä. Jos sinulla rakas lukija on eriävä mielipide niin ole hyvä ja kirjoita siitä ihmeessä lisää kommenttikenttään. Voimasanat ovat sallittuja jos satut olemaan jostain syystä täysin eri mieltä jostain faktasta jota uljaat soturimme ylempänä laukoivat.

Ensi kerralla PBC:n PARAS-sarja kertoo teille mikä onkaan paras osa pelisarjasta joka on käytännössä ollut samaa tavaraa alusta (vuodesta 1986) alkaen. Joka pelissä on miekkaa heilutteleva vihreänuttuinen päähahmo ja maailmanpelastusta. Miten tällaista jaksaa usean pelin ajan?