PBC 379: Vuosikymmenen paras podcast

Vuosikymmenen viimeinen PBC-jakso on tässä, ja mikä olisikaan parempi tapa jättää
hyvästit menneelle kymmenluvulle, kuin niputtaa yhteen ne videopeleistä parhaimmat ja
hienoimmat.
Luvassa on siis pelkkää timangia ja laatua, kun koko jakso on täynnä puhetta vain
niistä parhaista, ja ehkä jakson lopussa saatetaan saada yhteinen päätös siitä mikä onkaan 2010-luvun paras peli?

00:02:20 2010-2012

01:17:06 2013-2015

02:27:01 2016-2019

03:51:45 Edellinen kahden viikon kysymys:
Mikä on menneen vuosikymmenen paras videopeli?

Musiikit:
Super Mario Galaxy 2 – Cosmic Cove Galaxy
Journey – Main Theme
Rayman Legends – Castle Invaded
Donkey Kong Country: Tropical Freeze – Windmill Hills
Ducktales Remastered – Moon Theme
Pokémon Go – Walking Theme
The Legend of Zelda: Breath of the Wild – Stables
Monster Hunter World – Astera (day)
Super Mario Odyssey – Main Theme/Staff Roll

Kahden viikon kysymys:
Mikä on vuoden 2019 paras videopeli?

HUOM!
Nasevin/osuvin/kiehtovin vastaus voittaa itselleen vapaavalintaisen pelin vuodelta 2019 joten mieti tarkkaan mitä vastaat.

8 thoughts on “PBC 379: Vuosikymmenen paras podcast

  1. RE2 remake hienon klassikon modernisointi toimii tosihyvin Seuraavaaksi ensi ensi vuonna RE3 Dino Kriisiä kaksin kappalein ja capcom tekee lisenssin suomiklassikosta ei niistä agressiivista punatulkuista vaan kari mannerlan afrikan tähdestä Terkkuja afrikan tähti pelisarjan fanille respect

    P.S sekiro steamista ois kiva

  2. Resident Evil 2 on minulle yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä, jolla on oma spesiaali paikkansa sydämessäni. Vuonna 2019 tälle messiaspelille saatiin lähes täydellinen remake, joka oli yhden unelman täyttymys. Peli tarjoaa balsamia nostalgiahaavoihin ja pelin pariin jaksaa palata yhä uudelleen, mikä on nykypeleissä harvinaista. Niinpä olisikin outoa, jos GOTY-valintani ei menisi Ressulle. Mutta kun ei mene.

    Vuoden ehtoopuolella puskista saapui todellinen yllättäjä, joka ei ehkä iskenyt nostalgiasuoneen, mutta sen sijaan ruiskutti suoneen ihan uusia aineita. Kyseessä on tietenkin Disco Elysium, jota voisi kutsua myös Oselot-simulaattoriksi.

    Peli alkaa päähenkilön infernaalisesta krapulasta: muisti on mennyt lähes totaalisesti ja käden ojentaminen ylös meinaa aiheuttaa slaagin. Peilikuvan takaa paljastuu keski-ikäinen ihmisraunio, jonka turvonneet kasvot hehkuvat punaisena. Ei kuitenkaan punaisena kuin saunaraikas neito kiimassa, vaan punaisena kuin huulipuna vanhan pubiruusun ryppyisillä, riettailla, huulilla. Dialogia käydään pään sisäisten äänien kanssa vähintään yhtä paljon kuin oikeiden ihmishahmojen kanssa. Päähenkilö ei ole kuitenkaan täydellinen ihmisperse, vaan hänellä on erityisen hyvät ongelmanratkaisutaidot, aivan kuten Oselotillakin Portalin puzzleja vaivattomasti ratkoessa.

    Pelin maailma on juuri sopivan kokoinen. Ei suuri maailma, jota yritetään tehdä mielenkiintoiseksi tarjoamalla erilaisia visuaalisia ärsykkeitä, vaan syvällinen maailma, joka avautuu kerroksittain sipulin lailla. Lähes kaikki pelissä olevat hahmot ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja juuri kukaan ei ole täysin viaton. Peli laittaa pelaajan ehdottoman poliittiseen ympäristöön, jossa viittauksia tulee paljon etenkin oikeisto-vasemmisto-akselilla, mutta myös rasisti-suvakki-akselilla. On kuitenkin pelaajan täysin päätettävissä, minkä puolen näissä valitsee, meneekö niissä äärimmilleen vai valitseeko mitään puolta ollenkaan.

    Disco Elysiumin ongelma on siinä, että sen jälkeen monen muun pelin tarina ja hahmot saattavat tuntua mitäänsanomattomilta. Peli tarjoaa koruttoman maailman, jonka hahmot ja konseptit ovat moniulotteisia, ja jossa ei ehkä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ole selkeää hyvää ja pahaa. Absurdiudestaan huolimatta tämä tekee pelistä erityisen uskottavan. Ja mikäs pelin paremmin kruunaisi, kun suomalainen kirosana siellä täällä. Disco Elysium GOTY 2019, kyttä vittu!

  3. Nolo vastaus olisi Yoshi’s Crafted World josta tykkäsin aivan liikaa sen laatuun nähden. Onneksi kuitenkin Resident Evil 2 onnistui olemaan laadukkaampi peli kaikin puolin ja sen vuoksi valitsen sen vuoden parhaaksi peliksi.

  4. Komppaan Kanelia Yoshin suhteen, joten vastataan Yoshis Crafted World. Kovaa kamppailua käytiin Diablo 3 Switch version kanssa, mutta voiton vei lopulta Yoshi ihan vaan sillä että Diablo ilmestyi jo 2012. Ei siinä on sitä Yoshia ihan kiva pelata vaimon kanssa vaikka vaikeus taso ja kaikken maailman älinä hokemat ottaakin päähän. Leppoisaa pikku puuhastelua.

    En kerennyt vastaamaan edelliseen kysymykseen joten vastataan nyt ja se on Witcher 3. Vaikka Witcher 2 olisi eheämpi ja kompaktimpi paketti ei kolmannen osan vaikutusta muihin peleihin voi kiistellä. Minkälainen esim Assassins Creedit olisi nykypäivänä ilman Witcherin överi suurta karttaa liian monella kysymysmerkillä? Okei kyllähän ubilta paljon on tullut avoimen maailman pelejä, mutta näen että Witcher on AC sarjaan vaikuttanut hyvinkin paljon, niin hyvässä että pahassa.

  5. Tom Clancy’s Ghost Recon: Breakpoint

    Peli, jossa on kaikki ominaisuudet jota mestariteos tarvitsee:
    Monta eri versiota pelistä, joissa niitä ei-rahvaiden-versioita pääsi pelaamaan jo monta päivää ennen julkasupäivää.
    Road map ja Year 1 -kausipässi, jossa lisäkontenttia on tulossa mutta alle 30 minuuttia googlaamista ei riitä siihen että tiedät mitä erikoisversiot sisältävät, mitä on year 1 – kausipässissä ja miten road map kuvaa pitäisi ajaa ja mitä se käytännössä sisältää.
    Iso kartta ilman mitään sisältöä ja joka on täynnä tyhjyyttä. Pelissä ei ole minkäänlaista radiota, joten matkaa saa tehdä täydessä hiljaisuudessa.
    Always online live service, joka tuttuun Bugisoft tapaan kaatuilee pelin ja/tai servujen kaaduttua tallentamatta ennen sitä, joten saa ilokseen pelata saman tehtävän alusta asti uudestaan.
    Tylsyyttä täynnä olevat tehtävät jotka alkavat puhumalla henkilölle A, matkustamalla paikkaa B, joka on ainakin 150:n kilometrin päässä, jossa pitää skannata tietokone, tappaa vihollinen yms. Välillä myös 150:n kilometrin päässä oleva henkilö, jolle pitäisi puhua ei reagoi mitenkään tehtävään vaikka sen kanssa pitäisi aloittaa keskustelu koska tämä on kolmen A:n peli.
    Tehtävien keskusteluissa olevat vastausvaihtoehdot johtavat kaikki samaan lopputulokseen jonka bugisoft on jo itse päätänyt peliä tehdessään.
    Co-op yhteys katkeaa kesken välivideoiden ja jos toinen co-op pelaaja kuolee tai peli kaatuu kesken pelailun on hänen spawni vähintään 100 kilometrin päässä toisesta pelaajasta. Omassa kuvassa co-op kaveri näyttää välillä kantavan koko inventoriaan sylissään normaalin aseen sijasta, koska… öö…
    Yksi ammus päähän tappaa viholliset ja koska AI on enemmän A kun I on naurettavan helppoa tappaa koko tukikohdan viholliset samaan oviaukkoon. Välillä myös AI:ta ei kiinnosta vaikka niiden vierestä ja näkökentästä kuolee niiden taistelutoveri.
    Peli on koodattu niin että kun autoa ampuu, jossa on vihollisia, kaikki autossa olevat viholliset hyppäävät ulos autosta. Tämä ominaisuus tekee ”suojele autoa kun olet sen kyydissä kun ajat pakoon paikasta A samalla kun viholliset jahtaavat sinua autoilla” -tehtävistä parhaita takaa-ajo tehtäviä pitkään aikaan. Ammut autoa kerran joten auto pysähtyy ja kaikki viholliset hyppäävät autosta ulos samalla kun itse ajat autolla pois tilanteesta.
    Normaalin avoimen maailman tapaan pelissä on paljon bugeja, ympäristöön jää jumiin, sen läpi voi tippua, moottoripyörällä voi esim kiivetä vuorien huipulle tai ajaa niiden sisään jumiin, AI juoksee seiniä pöytiä yms päin tai pyörii ympyrää.
    Pelissä on myös lisäksi mikromaksuja kaikesta mahollisesta mitä peli sisältää. Voit käyttää oikeeta rahaa saadaksesi digitaalista leikkirahaa jolla voi ostaa aseita, ase skinejä, craftaus materiaaleja, skilli pisteitä, hattuja, varusteita, tyhmiä emote tansseja, puiden lehtien muotoja, autojen pakoputkien sisäpinnan värejä, hahmon tatuointeja (jotka ovat aina vaatteiden alla eikä niitä näe), lisää hiljaisuutta pitkille matkoille tehtävien aikana ja kaikkea muuta mitä pelistä löytyy.
    Tärkein mikromaksu homma on kuitenkin time savers jolla voi esim ostaa xp yms boostereita jotta sinä voit pelata vähemmän ja maksaa enemmän, voit ostaa myös time saverin jolla saat suoritettua kaikki tehtävät tekemättä niistä ainuttakaan, tai sellasen jolla saat maksimi levelisen hahmon ja kaikki sen leveliset aseet, voit myös ostaa time saverin jolla saat suoraan avattua platinum trophyn (tai kaikki xboxliiga achievementit) tai vaikka 100% läpipeluun.
    Parhaan kokemuksen pelistä sai hommaamalla vähintään Ultimate editionin ja pelaamalla sitä julkaisupäivänä yksin ja ostaen kaiken mahdollisen mikromaksu storesta.
    Metacritic:n 2.3 user score ei voi antaa väärää kuvaa kun puhutaan tämän vuoden (2019) parhaasta pelistä. Ite annan sille 15.7 / 10.
    Yritän pitää vastauksen lyhyenä joten loppuun vielä tapahtumaketju Ghost Recon: Breakpointin pressistä:
    ”Ghost Recon: Breakpoint will be live for years to come.”
    *awkward 2 seconds of silence*
    ”We got your back.”
    *awkward 3 seconds of silence*
    *someone as a part of Bugisoft and/or Ghost Recon team forces an awkward clapping*

  6. Muutaman vuoden tauon jälkeen Hideo Kojima julkaisi uuden videopelin, ja taas osui GOTY-valintani miehen teokseen. Perusteluita on turha esittää, koska ne ovat varmasti vain tyhmiä ja vääriä, ja selittyvät keravalaisuuteni ohella ainoastaan sillä, etten ole muita vuoden 2019 AAA-nimikkeitä pelannut. Mutta aivan kuten Hideo Kojima ja Sam Porter Bridges, kuljen omia polkujani ja en kuse toisten mielipiteiden päälle, vaan helpotan rakkoani vain yhteisen hyvän nimissä.

    Eli rautalangasta vielä vääntäen: vuoden 2019 paras videopeli ja hideopeli oli Death Stranding. Heittaajat heittaa ja koirat haukkuu, mutta paketit kulkevat perille varmasti kuin se, tällä kommentilla ei mitään palkintoja voiteta. Mutta en mie sitä Resident Evil 2:ta olisi halunnutkaan.

    • PS. Jätin vastauksesta tahallani yhden sanan pois, jotta lukijalla menisi sanat ja pasmat sekaisin. Tai sitten vain kiroan sitä, kun näitä kommentteja ei voi editoida.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *