PBC 299: Hetki lyö!

PBC:n viimeinen jakso (älä vielä innostu) ennen Sparta-lukemiin siirtymistä on nyt kuunneltavissa. Illan isäntänä toimineen Dynan lisäksi linjoille saapui Janneus, Lionhead ja Temathael. Nelikko jutusteli mm. tuoreesta PSVR-yksinoikeudesta Mossista, Civilizationista, Into the Breach -indie-uutuudesta ja PS Plus -palvelun tulevista muutoksista. Pääaiheosiossa käytiin läpi pelejä, joista löytyy tolkuttomasti keräiltävää ja osallistujakaarti pohti onko se vaivan väärti kerätä kaikkea. Kuuntele jakso sataprosenttisesti läpi, niin saat kuvitteellisen platina-trophyn.

00:59:24 Uutiset:
Maaliskuun PlayStation Plus tarjonta
Joukko Xbox 360-pelejä entistä ehostettumpana Xbox One X:n voimalla 
Battlefield V vie pelaajat takaisin toiseen maailmansotaan?
Chrono Trigger käännettiin mobiilista PC:lle

01:21:40 Viikon pääaihe:
Gotta collect ’em all

02:11:20 Edellisen viikon kysymys:
Onko videopelit aiheuttaneet sinulle vihaisia tuntemuksia ja jos on, niin mikä peli ja mihin purit vihasi?

Musiikit:
Yoshi’s Story – Love Is In The Air
Monster Hunter World – Private Suite
Metal Masters – Metal Beat
The Sims Vacation – Music 1
Final Fantasy VII – Flowers Blooming In The Church
Diddy Kong Racing – Crescent Island
Celeste – Confronting Myself
Halo 3 – Ending

Viikon kysymys:
Miksi PBC?

10 vastausta artikkeliin ”PBC 299: Hetki lyö!

  1. Siksi koska PBC tarjoaa mainoslauseensa mukaisesti suorinta puhetta peleistä. Lisäksi peleistä puhutaan tosi laidasta laitaan eikä vain pelkästään niistä isoimmista julkaisuista.

  2. Koska puhujaporukassa on värikkäin, peleistä opettavaisin ja osaavin porukka mitä tämä maa päällään kantaa. Tuntuu että jokaiseen genreen löytyy PBC:ltä joku asioista tietävä ja totta kai tärkeintä on se että ketään tai mitään ei kumarrella. Jos PBC kehuu, tietää että kyseessä on jotain oikeasti hyvää eikä vain fanittamisesta johtuvaa ylifiilistelyä.

  3. Toisinaan oudosta läpänheitosta ja jännistä mielipiteistäkin huolimatta PBC:n jokaviikkoiset tuotokset tarjoilevat kuuloilleen napakkaa asiaa peleistä ja pelimaailmasta.
    Jokainen jakso on myös oma eläimensä kokoonpanon vaihdellessa, eli korviimme kantautuu näkökulmia eri vinkkeleistä, eikä vain sitä yhtä absoluuttista totuutta. Keskustelun punainen lanka pysyy hyvin hallussa, eikä toisinaan siirtyilyt tangentille ole pahemmin haitanneet flow’ta taihi meininkiä.
    Viikottainen julkaisutahti pitää editoijien selät ruoskitun pehmeinä, ja mielen virkeänä, lisäksi Discord-ryhmään liittymällä voi halutessaan altistaa aivonsa PBC:n tajunnanvirralle.

  4. Mieluummin kysyisin että miksi ei PBC?

    – Retroelitistikampa ja nettiräiskintänolife Tootsi saa välillä jutuillaan veren kiehumaan liikaakin
    – Hervottoman mukahauskat viikon kysymykset. Päättäkää pikkuhiljaa että onko ne aina vaan läpällä vai ihan aiheeseen liittyviä kysymyksiä
    – Joo hahahaha vittu kun on hauskaa kehua Duke Nukem Foreveriä ja Knackia

    Silti tätä paskaa tulee viikottain Peltorit päässä pajalla kuunneltua eli kai ne rehelliset eikä suinkaan maahantuojapeppukavereiden maksamat mielipiteet houkuttelee. Voisi sen elämänsä vaikka paskemminkin käyttää kuten kuunnellessa vaikka Tangentin fanipoikien rinkirunkkausta.

  5. Katsahdin iTunesin Podcasts-osioon; lukemat olivat melkoisia. 345 julkaistua jaksoa, spesiaalia ynnä muuta bonuspätkää. Yhteispituus tälle audiosaasteelle, anteeksi, videopeliaiheiselle keskustelulle ylitti 36 vuorokautta. Mutta sukelletaan kerralla muistojen syvään päähän, eli sinne mistä kaikki alkoi. Pitäkää siis kiinni pepuistanne, sillä autismin määrä kasvaa nyt, kun setä alkaa muistella!

    Perjantaina 17.1.2012 klo 14:18 löytyy #KonsoliFIN-kanavan IRC-logista ensimmäinen Pelaajaboardcast-maininta. Totesin silloin näin: ”Hmm, viime lokakuussa on näemmä alkanut Pelaajaboardcast. Siitä löytyy jo toistakymmentä jaksoa iTunesista. Onko tuota kukaan kuunnellut?” Mitään vastausta en saanut.

    Kuitenkin vain neljä päivää myöhemmin eli 21.1.2012 klo 08:23 Gamerin Jarkko kysyi privakeskustelussamme ”Mikä vittu on pelaajaboardcast? luulin jo että pyydettiin pelaajacastiin, mutta ei .. mikä vittu toi on.” Vastasin veli Grönille: ”Pelaajaboardin käyttäjien podcast. 13 jaksoa sitä kuunnellut jo ja alkanut jo vähän tykätäkin. Tavallisia nuoria puhumassa peleistä. Suurin osa iältään 16-20-vuotiaita. Host on muistaakseni 26 v.” Kehen lie viitannut hostina, koska ainakin Demppa oli aloittaessaan ”vasta” 24-vuotias…

    iTunesin tilastoja tutkimalla kävi ilmi, että 13 ensimmäisen jakson yhteispituus on 23 tuntia ja 54 minuuttia. Vajaaseen neljään vuorokauteen olin siis ahminut miltei vuorokauden verran podcastia, jota olin kuvaillut sanoin ”karmea äänenlaatu, amatöörimäisiä teinipoikia puhumassa ujosti, miksi edes kuuntelen tätä”. Jotain merkillistä ja suorastaan elämää mullistavaa oli silti tapahtunut.

    Pelaajaboardcastin täyttäessä vuoden, olin jo raapustanut teille pitkän ja lemmekkään palautemeilin, jonka Demppa lukikin jaksossa #043. (Kehdannen tunnustaa, etten edes muistanut moisen meilin olemassaoloa. Kuitenkin tuossa kun sen äsken läpi luin, oli sen sanoma monin osin edelleen validi. Joten jos lisää kehuja haluatte, kuunnelkaa tuota episodia 43 alkaen ajasta 2:51:11.)

    Joulukuussa 2012 olin jollain keinolla ujuttautunut Pelaajaboard-merkkiseen Facebook-keskusteluryhmäänkin, vaikka NK taisi asiaa vähän vastustellakin. Siellä tuli hengailtua vuosikaudet, kunnes Discord tuli kuvioihin, ja FB-keskustelu hiljalleen kuoli pois. Jaksossa 84. eli 2 vuoden rajapyykin kohdalla tein sitten lyhyen vierailunkin. Siitä ei ole hirveästi kerrottavaa. Luulen, että NK suhtautui meikkuun hieman penseästi tuolloinkin. :P

    Mutta niin, tässä on pian 2 500 merkin edestä vain länkytetty eikä varsinaiseen kysymykseen ole tullut vieläkään kelvollista vastausta. Eikä välttämättä tulekaan, koska ajatus on niin katkonainen, että tänne asti pääsemiseenkin on mennyt kolmatta tuntia.

    Sanotaan nyt sit vaikka, että PBC tarjoaa niin hyvässä kuin pahassakin – mutta enimmäkseen hyvässä – jotain niin erilaista, etteivät muut pelipodcastit pysty siihen vastaamaan. Olkoonpa se sitten pelisivistystä sarjoista tai genreistä, jotka eivät ole koskaan kiinnostaneet tai muuten vaan nyrjähtänyt tapa nähdä pelimaailma ja sen ilmiöt. Ja ehkä tämän puhtoisen julkikuvani alla lurkkii se likainen vanha setä, joka tykkää nauraa törkyjutuillenne…

    Vaan muuttuupa meininki 300. jakson myötä tai ei, niin jatkakaa silti jotakuinkin samaan malliin.

    Rauhallisin ja rakkain terkuin vakiokuuntelijanne Röpe. EIKU!

  6. PBC:ssä parasta on se että aina tietää milloin jaksot ilmestyy, puhujilla on paljon tietoa peleistä ja yleensä peleihin kohdistuvat haukut pitävät ihan paikkansa. Parasta kuitenkin on puhujien tietämys peleistä siten että kuunnellessakin oppii jotain uutta. Etenkin Hazukin, Drifun ja Norsukamman tappelupelikeskustelut on aina erittäin mielenkiintoista kuultavaa.

    Jatkakaa samaan malliin.

  7. koska Pbcn aftercasteista saa päivän naurut joka kerta esim jakso 237 vähiten paska cast esimerkkinä jossa oselot melkein kuoli nauruun assasin creed remasteroinnille

  8. En ole kaikkia jaksoja kuunnellut mut parinkymmenen jakson otannalla pbc siksi että jätkät tuntuu tietävän aika hyvin peleistä ja pelaamisesta ja läppäkin on aika hajottavaa välillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.