PBC 241: Henkilökohtainen exceli

Vuoden viimeinen PBC-jakso on nyt täällä ja sen sisältö on niin tiukkaa ja räjähtävää dynamiittia, että parin viikon hengähdystauko tekee niin puhujille kuin myös kuuntelijoille ihan hyvää. Hazuki kutsui paikalle Tootsin, Andzerxin kuin myös Zalorin ja keskustelut kävivät taas varsin jännillä aalloilla.
Kunniansa sai kuulla mm. vuoden 2016 videopelipettymykset, Etelä-Korean lainsäädäntö, Excel-taulukot kuin myös erinäiset pelijulkaisutahot.

01:51:00 Uutiset
Pokemon GO -pelin uusi generaatio onkin aivan jotain muuta
Etele-Korea tekee pelien käyttöehtojen rikkomisesta laitonta
Yooka Layleen julkaisu huhtikuussa
Sega julkaisee Valkyria Revolution -pelin myös lännessä

02:21:49 Viikon pääaihe:
Vuoden pahimmat pettymykset

03:03:48 Edellisen viikon kysymys:
Mikä/kuka on paras peleissä esiintyvä sidekick/apuri?

Musiikit:
Project X Zone 2 – Opening Stage (Mega Man X3)
Donkey Kong Barrel Blast – Cosmic Highway
Rare Replay – Main Theme
Mighty Morphin’ Power Rangers The Movie – Frozen Mountains
Metal Gear Solid – Theme of Tara
Virtua Fighter 5 Final Showdown – Statues
Sonic & Knuckles – Lava Reef Act 1
Christmas NiGHTS – Dream Bells

Viikon kysymys:
Mikä oli sinun vuoden 2016 pahin videopeliaiheinen pettymys?

10 thoughts on “PBC 241: Henkilökohtainen exceli

  1. Pahinta videopelipettymystä saa miettiä ihan vakavissaan, olihan koko pelivuosi niin helvetillistä jöötiä että ei tule mieleen vastaavaa. Kaikki No Man’s Skyt, Mirrors Edget, Star Fox Zerot ja ReCoret olivat aivan paperia (tässä tapauksessa sunnuntaiaamun krapulapaskalla käytettyä vessapaperia) siihen asiaan verrattuna että tulevien vuosien kiinnostavin peli, Thimbleweed Park, siirtyi ensi vuoden puolelle. Kun tämä huhu osoittautui kesällä todeksi, oli olo kuin vaimo olisi ostanut sinulle joululahjaksi PS4 Pron sen sijaan että olisi käyttänyt rahat vaikka hyviin peleihin.

  2. Mafia 3 oli sen tason mahalasku että sitä ei voi olla ”palkitsematta” vuoden pahimpana pettymyksenä. Ykkösosa on klassikko, kakkonen hyvä ja näköjään sitten alas tultiin sellaisella ryminällä että ei hyvää päivää. Kunniamaininnat PSVR:lle ja Paper Mario Color Splashille.

  3. Mighty No.9 oli meitsin kaltaiselle Mega Man-superfanille jättiläismäinen pettymys vaikka pitäisi aina muistaa että oli peli kuinka paska tahansa, it’s better than nothing.

    Hyvää joulua PBC:n väelle. Jopa Tootsille ja NK:lle.

  4. Pettymyksiä ei lopulta omalle kohdalle osunut kovin paljon, mutta asia joka on jäänyt vaivaamaan on LEGO-pelien hajuttomuus. Avengers ja uusi Star Wars olivat varsin keskinkertaisia tekeleitä ja mieluusti näkisi jotain uudistusta. Alkaa muistuttamaan vahvasti liukuhihnatyötä, teemat vain muuttuvat. Sentään tietokoneella LEGO Worlds koittaa tehdä jotain erilaista, vaikka sekin lähinnä matkii Minecraftia. Missä innovaatiot peleistä? Hemmetin pukumiehet. Liian turvallista. Pitänee pysyttäytyä jossain indie-tauhkassa. Ihan heti kunhan nyt saa seuraavan 100 tuntia kulutettua Civilizationin parissa….joka muuten uudistui mallikkaasti!

    Niin juu ja oikein hyvää uutta vuotta! Lätkähtää 8.1. 30 vuotta tauluun niin voi lähettää onnitteluja. Ei oo halpaa kun Link pitäis lahjaksi saada tatuoitua triforcen kanssa käteen. 450€. Rahalahjoituksia tatuointikassaan vastaanotetaan tilille…

  5. Suurin pettymys: uusi Call of Doody julkaistiin tänäkin vuonna ja suurella todennäköisyydellä se on/oli jälleen kerran myydyin tuotos/jätös. Menkää fps-jonnet kaatopaikalle.

  6. Eiköhän koko 2016 tulla muistamaan No Man’s Skyn superfloppaamisesta. En lyö enempää lyötyä joten vastaan omaksi isoimmaksi pettymyksekseni Mirror’s Edgen odotetun jatko-osan joka olikin vain 1.5-versio alkuperäisestä.

  7. Vuoden 2016 ehdottomasti suurin videopeliaiheinen pettymys olin minä itse. Kun ei kertakaikkiaan vaan riitä aika keskittyä peleihin, hupenevat vähäisetkin pelitunnit lyhyiden indiepelien parissa, ja isot nimikkeet yksi toisensa perään jäävät tuoreeltaan kokematta.

    Tässä tulee melkein 90-luvun loppuvuodet mieleen. Silloinkin AAA-pelit jäivät useamman vuoden ajalta käytännössä kokonaan väliin, kun pelit julkaisiin CD:llä – tai jopa useammalla – ja rupiset CD-ripit eivät hirveästi lämmittäneet.

    Kuihtunut peliaika näkyy myös Trophy-tilastoissa; viimeksi vuonna 2011 on tullut vuoden aikana saatua yhtä vähän noita v-penispalkintoja. Toisaalta kesällä taloon tullut Xbox One nosti Xbox Live -saavutuksien määrää parin aneemisen vuoden jälkeen.

    Kaikkinensa oma antini ja aikaansaannokseni pelien parissa on ollut niin surkeaa, että ”voittajaa” tässä kategoriassa ei tarvinnut kaukaa hakea. Nyt menenkin tästä avantoon. Heippa.

  8. Miksi Zalor aina väkisin jauhaa musiikista, vaikka Dynalla on selvästi parempi maku? Entä miksi Drifu ei hostaa Klaffivirhettä, vaikka katsoo Twitterin perusteella selvästi parempia leffoja kuin muut castilaiset? Onko jokaisen velvollisuus puhua sellaisesta aiheesta, josta tietää mahdollisimman vähän? Star Wars -jakso on toki legendaarinen, mutta ei sitä temppua tarvitse uudestaan toistaa.

    Vuoden videopeliaiheinen pettymys oli ehdottomasti Nintendo kaikkine sekoiluineen NES Classic Ministä aina Super Mario Runiin. Firma alkaa muistuttaa tässä vaiheessa elävästi sitä ala-asteen lihavaa poikaa, jota yritti parhaansa mukaan kannustaa futiskentän laidalla. Juuri kun näyttää siltä, että kaveri on vihdoin saamassa jotain aikaseksi, niin tämä kompuroi, taittaa nilkkansa, paskoo housuun ja onnistuu jotenkin samalla vielä ampumaan pallon suoraan omaan maaliin. No, onneksi vuosi 2017 on Nintendolle lopullinen näytön paikka, eikä mikään voi mennä pieleen!

  9. Tootsin Mutsin Pienet Pikkuhousut (no ei ne ees ollut niin pienet) sanoi:

    Vuoden 2016 suurin pettymys oli Mafia III. Ei sen takia että pelin päähenkilö oli aaveita metsästävä redguard, vaan siksi, että peli oli yksinkertaisesti paska (huom. tällä en siis mitenkään viittaa siihen, että paska on ruskeaa). Ennen julkaisua peli sai osakseen kritiikkiä tietyiltä rasistisilta tahoilta, sillä ilmeisesti tummahipiäisten kuvaaminen väkivaltaisina rikollisina on jonkinasteista ”suvakkipropagandaa”. Itseäni ei tällainen haitannut, sillä olen näin pienimunaisena albiinona aina halunnut kuvitella itseni lihaksikkaan afrikkalaisen adoniksen housuihin. Valitettavasti voimafantasioistani ei tullut mitään, sillä peli oli pelattavuudeltaan kömpelö ja ominaisuuksiltaan riisuttu (kuten minä tällä hetkellä). Pelin afroamerikkalainen tarina kuulemma on ihan okei, mutta tuskin sentään Deadly Premonition tasoa (tosin mustat miehet ja DP on aina 5/5).

    PS. Vaikka olenkin tällainen suvaitsevaisuuden perikuva, niin Bäfä ykkösen neekereitä en hyväksy. Pilalla, ihan pilalla.

    • Ainiin. Kuka ikinä tän lukee joutuu sanomaan olevansa pienimunainen albiino. XD vitun homot!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *