PBC 188: Ehtoopäivän ratto

PBC:n uusi ja kuumaakin kuumempi tuleminen on nyt täällä.
Jakso nauhoitettiin jo perinteeksi muodostuneella kolmen kimpalla ja aiheet kävivät taas niin syvissä vesissä, ettei paluuta normiin ole toviin nähtävissä. Väsynyt Hazuki sai siis mukaansa krapulaisen Andzerxin sekä housuttoman hakalan ja lopputulos on juuri odotetunlainen. Keskustelua videopeleistä, aikuisviihdesivustoista sekä sensuurista.
Mikä voisi siis mennä vikaan?

01:14:43 Uutiset:
Electronic Arts työstää omaa Assassin’s Creediaan
Deus Ex: Mankind Divided myöhästyy usealla kuukaudella
Jo osittain sensuroidusta Xenobladesta väännetään vieläkin perheystävällisempää

01:44:49 Boardit
Nintendo NX

02:08:24 Edellisen viikon kysymys:
Oletko koskaan käynyt aikuisviihdesivustoilla?

Musiikit:
Life Is Strange  – Main Menu Theme
Jewel Master – Jewel Master
Chrono Trigger Resurrection – Corridors of Time
Lost Odyssey – Escape
Final Fantasy Crisis Core – Under the Apple Tree
Super Mario 3D World – World Bowser 8 Bit
Final Fantasy X – Path of Repentance / Via Purifico
Thunder Force VI – Good Ending

Viikon kysymys:
Paljonko pelaat keskimäärin viikossa?

8 thoughts on “PBC 188: Ehtoopäivän ratto

  1. Ekan kerran vastaan näihin, jeejee! Peliaika riippuu paljon siitä että millaista pelattavaa on tarjolla. Jos ilmestyy joku superhypeä kehityksensä ajan nauttinut pelijulkaisu (tämän vuoden puolelta esimerkkeinä MGSV ja Fallout 4), saattaa pelikoneen äärellä mennä työpäivien jälkeen aamun pikkutunneille asti. Normaalissa elämäntilanteessa määrä on about tunnin tai pari per päivä.

    Hyvä podcasti by the way. Oikein asiantuntevaa rupattelua oikealla suhdanteella hyvää huumoria.

  2. Koska skidinä tuli sen verran kovat traumat kahden pelitunnin päivärajoituksesta (ei paljoo naurata kun pitäisi Final Fantasy kymppiä yrittää grindailla ja läpäistä) niin nykyään sitä menee aivan tolkuttomasti liikaa aikaa pelaamiseen jos joku superpeli sattuu kohdalle. Esim. Arkham City meni läpi kahdessa kymmenen tunnin sessiossa ja platinatrophy kolahti kassaan kun kolmantena päivänä laitettiin vielä yksi kymmentuntinen päälle. Sama homma pätee moninpeleihin. Smash Brosia tuli viime joulukuussa hakattua Wii U:lla melkein useamman yön läpi.

  3. Tulee tähän typerään harrastukseen laitettua ihan liikaakin aikaa. Vielä idiootimpaa olisi kuunnella jotain helvetin no-lifeja tekemässä podcastia videopeleihin liittyen.

  4. Aikaa kuluu tunnista kymmeneen tuntiin ihan siitä riippuen minkälaista uutta pelailua sitä kaapista löytyy. Tällä hetkellä kyllä ollaan lähemäpä sitä alapäätä, eli sanotaanko tässä noin 3 tuntia. Eikä tässä sen enempää mutta uuden MGS:n julkaisun aikaan pelitunnit olivat kyllä tämän vuoden pisimmät viikossa.

    ps. Mitkäs on tunnelmat PBC:n toimituksessa noin niinkuin nyt?

  5. Jos nyt keskimäärin katotaan niin pelaamiselle itse annan noin 15-20h viikossa jos siis pelirintamalla on edes jotain etäisesti kiinnostavaa, mutta heti kun vähääkään isompi ja odotetumpi teos ilmestyy kohdalle saattaa tunnit muuttua lähemmäksi 40-50h. Nykyisin ”töissä” käyvänä ihmisenä on kyllä kauhean vaikea löytää tarpeeksi aikaa rakkaalle harrastukselle.

    Vastaus Airukselle:
    PBC toimituksessa on hieman hiljaista kun kaikki ovat vähän omilla teillään tekemässä omia juttujaan. Tai no siis pelaamassa Falloutia, mutta ymmärrät varmaan.

  6. Aikaa menee yleensä sen 40 tuntia viikossa. Riippuu hieman peleistä ja CS-turnausten määrästä

  7. Sellaisen viiden tunnin päiväkeskiarvolla. Vapaapäivinä saattaa mennä pidempi sessio kun taas joinain päivinä sitä ei vaan ehdi ja kykene.

  8. Nuorena sinkkumiehenä sitä saattoi pelata vaikka kymmenenkin tuntia päivässä, mutta parisuhteen ja erityisen perheen myötä peliaika on kutistunut kuin se pyy maailmanlopun edellä. (Mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Onko joku nähnyt jo maailmanlopun, ja miksi se vaikuttaa tuolla tavalla pyihin? Taipuuko se edes noin?!? Outoja otuksia joka tapauksessa!)

    Kokonaispeliaika viikossa on nykyään ehkä kymmenen tunnin luokkaa, mutta oleellisempaa on oikeasti se, miten ne tunnit jakautuvat. Pelisessiot kun ovat useasti vain n. 5-30 minuutin pikarykäisyjä – vieläpä usein ilman ääniä – ja yli tunnin pätkiin on varaa käytännössä vain myöhään viikonloppuisin muun perheen mentyä jo nukkumaan. Ja silloinkin yleensä iskee vakava runsaudenpula, enkä osaa päättää, mihin peliin pitäisi keskittyä. Yön tunnit kuluvatkin helposti sitten vain YouTubea katsellen, ja maanantaina taas harmittaa entistä enemmän, kun backlog ei etene mihinkään.

    MGSV:n ilmestyessä uhrasin yöunia viikollakin rankasti, ja noin viidessä viikossa peliin upposi se 100 tuntia. (Vertailun vuoksi: vuonna 2002 FFX meni sekin läpi n. 100 tunnissa, mutta reaaliaikaa kului vain alle 2 viikkoa.) Siinä sivussa ei muille peleille sitten sijaa enää oikeastaan ollutkaan, ja moisen puristuksen jälkeen vannotin itselleni, etten vähään aikaan aio koskea mihinkään kymmenien tuntien megaeepokseen.

    Joten kaikki te Suomen nuoret toivot, pelatkaa nyt niin paljon kuin vain pystytte, koska jonain päivänä aikuisuus ja ehkä jopa se pelottava perhe tulee mukaan kuvioihin, ja voitte suudella hyvästiksi nuoruusvuosien pelimaratoneille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *