PBC 184: Fourcast

Nyt on aika korkata kuoharit Markoboyn tapaan, koska on aika juhlia.
PBC on nyt neljä vuotta vanha ja uhmaikä on nyt pahempi kuin koskaan ennen.
Tämän vuoksi Hazuki_exe kera Norsukamman sekä Oselotin ja yleisön suosikki Tootsin uhmaavatkin perinteistä kaavaa jättämällä boardiosion kokonaan pois ohjelmistosta ja pitämällä kauhupeliaiheisen musavisan sen sijaan.
Luvassa on myös kauhistuttavan sivaltavaa läppää hintojen sekä pikku pikku bikinien leikkaamisista, prinsessojen opetusleireistä, Halojen hakkaamisesta sekä Kojiman syyslomasta.
Tästä jaksosta oli Salmisen Reijokin ylpeä.

01:18:44 Uutiset:
Uusi verkkoräiskintä suo pelaajalleen yhden elämän – kuolemasta peli poikki ikuisesti
Vahvistettu: PlayStation 4:n hintaa leikataan Euroopassa
Japanilaisen kauhupelin pikkuhepenet liian paljastavia lännen markkinoille – sensuuri iski
Huhu: Metal Gearin isä Hideo Kojima on poistunut lopullisesti Konamilta

02:00:56 Halloween musavisa

02:46:43 Edellisen viikon kysymys:
Kuka on parhaiten pukeutuva pelihahmo?

Musiikit:
Disgaea 4: A Promise Unforgotten – Sparkling
Gradius radius gaiden – cemetery (requiem for revengers)
Secret Of Mana – The Dark Star, Sunken Continent
Mega Man X – Storm Eagle 8 Bit
Heroes of the Storm – Main Theme (New Version)
Knuckles Chaotix – Door Into Summer
Animal Crossing: New Leaf – 11PM (Extended)
NieR – Song of the Ancients ~ Devola 

Musavisan musiikit

Viikon kysymys:
Mikä on mielestäsi ollut paras hetki PBC:n historiassa?

7 vastausta artikkeliin ”PBC 184: Fourcast

  1. Hyvä pojat. Jee.

    Mun suosikkikohta oli se kun podcastin alkutaipaleella pidin kolmen minuutin monologeja joka jakson alussa enkä esitellyt muita. Niin että kaikki sai varmasti kuulla mun ääntä, minkä takia alun perin podcastin perustinkin.

    Jos nyt tosissaan ollaan niin onhan se pirun vaikeaa eritellä yhtä kohtaa kun tämä on kuitenkin jokusen hetken jo kuultavissa ollut, ja sitä kun ei meinaa muistaa että mitäs sitten lopulta olikaan edes siinä edellisessä jaksossa. Ehkäpä yksi suosikeista kuitenkin oli joku juhlajakso (olisiko ollut 2v.) kun oltiin kysytty kuulijoilta niitä parhaita paloja ja niille naureskeltiin podcastissa. Mikäs tämä yksi herra Oulusta, Oselotin salarakas Röpekö se nyt oli nimeltään, aina roimat naurut sai aikaiseksi palautteillaan. Kiitti Röpe.

  2. Onnittelut rajapyykin saavuttamisesta. Itse aloitin aikoinaan Konsolifinin ja Pelaajacastin parissa mutta nykyään tulee kuunneltua suomalaisista pelipodcasteista ainoastaan PBC:tä. Pelaajacast kävi vaan niin tylsäksi kun tuntui että siellä eivät saa enää sanoa peleistä omia rehellisiä mielipiteitään ja Konsolifinin jutuista alkoi paistaa läpi liika fanipoikamaisuus tiettyjä alustoja kohtaan.

    Ikimuistoisimpia hetkiä on varmaankin joskus muinaisessa God Of War-jaksossa Mixonin tunnustus siitä ettei ole pelannut sarjan pelejä vaan katsonut tubesta läpipeluuvideoita. Myös ikimuistoisiin hetkiin pitää laskea kaikki Osen ja Vulpesin yhteiset jaksot sillä näillä herroilla tuntuu läppä lentävän keskenään huikeeseen tahtiin.

    Onnea ja menestystä seuraavalle neljälle vuodelle!

  3. oma lemppa hetki kun hazuki ja kumppanit puhuivat flubber leffan suomidubbi versiosta ja joku jätkä oli lähellä kuolla nauruun :D

  4. Jos saan kertoa avartavan tarinan niin yks syy podcastin perustamiselle oli se miten täys vitun urpo Konsolifinin ”Jryi” oli kuuntelijoita kohtaan. ”Jääpiikki silmään mielummin ku alkuperäisiä Soniceja” ihan vain vittuillakseen, never forget. Oppina siis että olkaa tekin pojat ja tytöt vittumaisia kuuntelijoita kohtaan niin perustavat vielä uuden podcastin kun eivät halua teitä enää kuunnella.

  5. ”Jos saan kertoa avartavan tarinan niin yks syy podcastin perustamiselle oli se miten täys vitun urpo Konsolifinin ”Jryi” oli kuuntelijoita kohtaan. ”Jääpiikki silmään mielummin ku alkuperäisiä Soniceja” ihan vain vittuillakseen, never forget.”

    Onneksi tässä podcastin irvikuvassa mm. sivistyneet ja fiksut herrasmiehet kuten Tootsi ja Norsukampa on ihan saatanan mukautuvaisia ja joustavia mitä tulee mielipiteisiinsä. Erona toki tohon konsolifinnin kukkakeppihinuriin on se että kaksi mainittua tapausta sentään perustelee vastauksensa eivätkä sorru sokeaan fanittamiseen. Vitullisia kusipäitä silti ja suuren juhlan paikka on aina kun ei kumpaakaan tarvi jaksoissa kuulla.

    Parasta hetkeä ei PBC:n historiasta kyllä löydä vaikka ettisi kissojen ja koirien kanssa, sen verran kädetöntä koko touhu on. Jostain syystä tätä silti kuuntelee ja ehkä kovin hetki joka on jäänyt mieleen on olleet Hakalan vitun oudot jutut ja laulutuokiot. Ukko taisi joutua hourulaan viime esiintymisensä jälkeen mutta muistoja ei koskaan saa kukaan vietyä pois.

  6. Vuoden alusta olen podcastia kuunnellut säännöllisen epäsäännöllisesti, joten pystyn kommentoimaan vain tältä aikaväliltä. Yksittäistä parasta hetkeä on vaikea poimia, mutta parhaimmillaan PBC on juuri silloin, kun tosiuskovaisten on pakko sulkea korvansa helvettiin joutumisen pelossa. Korrektia asiantuntevaa podcastia löytyy kyllä, mutta todella epäkorrektia ja asiantuntevaa saakin sitten etsiä. Sitä on PBC parhaimmillaan.

    On hyvä muistaa, ettei makiaa mahan täydeltä, mutta itselleni ei ole tullut vielä vastaan jaksoa, jossa juttujen taso olisi liian ronskia. Jos jollekin Hakalan munakarvajutut ovat liikaa, niin ehkä tällainen henkilö voi valita niistä lukuisista muista podcasteista mieluisemman. Please keep it niche :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.