PBC 140: Suuri mies Kurikasta

Panelistikolmikkomme otti jälleen suunnaksi peliaiheiset keskustelut mutta karille ajettiin ja kovaa kun keskustelu yhtäkkiä sivusikin mm. oikean elämän Star Wars-elokuvia, mehutiivisteitä ja esim. videopelirasismia.

00:36:25 Uutiset
Dark Souls 2 tekee GTA V:t – PS4- ja Xbox One -versio tulossa
Satumaisen Ni no Kuni -roolipelin kehittäjät valmistelevat uutta PS4-peliä
Tulevaisuuden sotilaat kohtaavat zombi-invaasion Call of Dutyssa ensi vuonna

01:02:30 Boardit
Elokuvat
Ruoka & juoma

01:29:15 Edellisen viikon kysymys
Mikä on suosikkisi The Legend of Zelda -sarjan peleistä?

Musiikit:
Jak & Daxter – Sentinel Beach
Mario Kart 8 – Hyrule Circuit
Pokémon ORAS – Rustboro Town
NBA Live 97 – Menu Music 4
Perfect Dark – Training
Robocop – Main Theme
GTA V – Flying Music
South Park: The Stick of Truth – Ending Credits

Viikon kysymys:

Mikä on suosikkisi kaupan valmisruoista?

13 thoughts on “PBC 140: Suuri mies Kurikasta

  1. Suosikki valmisruokani on Atrian 200g Jauhelihapizza. Se on kiireessä helposti valmistuva ja maistuva lätty. Youtube legendat(?) viiskauttaviis ja SuperKotka ovat mm. testanneet tämän laatutuotteen. Ne meni suuhun jo…

  2. Mitäs helvettiä jätkät? Red curry Thai Cubea ei voita mikään. Pakkasesta löytyy. Ostakaa ja nauttikaa.

    Mitä siihen GTA:n uudelleen ostamiseen tulee, näkisin sen itse lähinnä päivityksenä, kun uuden version sai samalla hinnalla jolla vanhan myin pois. Miksipä siis ei?

  3. Grandiosan Meatlover Superiore (300g) erittäin hyvä ja ja nopea valmistaa (valmisruuista) ja sanotaanko näin että mielummin tälläisen syö kuin mikropaska lätyn.

  4. Grandiosan kiviuunipizzat on todella yllättävän herkullisia, melkein maku kuin maku. Myös Green Curry Thai Cube on mahtava.

    • Ja vielä kun haluaa grandiosan kiviuunipizzasta vielä paremman nautinnon, niin lisää jumalaista kukkosoosia eli srirachaa (paiston jälkeen) ja meetwurstia

  5. Turun Eineksen lihapiirakka. Väliin hieman juustoa, Mation Mainiota ja nakkia ja hyvää tulee. Kaikenlaiset roiskeläpät ovat aivan hirveitä.

  6. Pizzavoittoisia ovat vastaukset, enkä aio tässäkään suhteessa poiketa muusta ryhmästä. Voitto pistetään puoliksi Riitan Herkun kinkku-meetvursti Super Senttipizzan ja Grandiosa Tuplasalami -pizzan kesken. Näitä kumpaakaan ei kuitenkaan missään mikrossa lämhäytetä, vaan niitä paistetaan kiertoilmauunissa tommoisen noin vartin verran. Tarjoilutavoissa kuitenkin on eroa johtuen kyseisten pitsojen – huomatkaa suomalainen kirjoitusasu – geometrisistä muodoista; neliskanttinen Super Senttipizza vedetään parin sentin levyisiksi siivuiksi, kun taas pyöreän muodon omaava Grandiosa lohkotaan neljään osaan, joista kukin taitetaan kaksinkerroin ennen ruokinta-aukkoon tunkemista.

    PS. Jaksoissa 139 ja/tai 140 puhuttiin niin Elitestä kuin NetHackista. Vanhoja pelejä ovat kyllä kummatkin, mutta Elite on ensimmäisen kerran julkaistu jo vuonna 1984 BBC Micro ja Acorn Electron -tietokoneille. Nuo ovat sen verran syvälle historian hämäriin painuneita värkkejä, että edes tämä vähän varttuneempi Jonne ei niitä muista niminä vanhojen Mikrobittien sivuilla. C64-versio on itselle se tutuin, mutta kyllä teknisesti selvästi edistyksellisempää Amiga-versiota tuli jonkin verran pelattua. Ehkä huikein tekninen saavutus on silti Frontier: Elite II, joka mahdutti suurin piirtein koko tunnetun universumin yhdelle korpulle. Proseduraalisesti luodut planeetat ja tähtijärjestelmät olivat niin yksityiskohtaisia, että pelaaja saattoi lentää planeetan pinnalle ja tarkistaa kellonajan polygonikellon viisareista. Että imepä sitä, No Man’s Sky!

    NetHackin juuret ovat melkein yhtä syvällä, sillä NetHackin esi-osa, Hack, on ilmestynyt vuonna 1985. NetHackiin ensikosketukseni otin kuitenkin vasta 3. maaliskuuta 1992, kun jostain postimyyntifirmasta tilaamani paketti saapui. Kyllä, tuohon aikaan ei ollut juurikaan edes modeemeja, joten PD- ja SW-pelejä (Public Domain ja Shareware) myytiin ihan disketeillä nimellistä korvausta vastaan. NetHackia tuli pelattua semiaktiivisesti jotakuinkin edellisen vuosituhannen loppuun asti, ja tästä syystä se tulee monesti mainittua ehkä parhaana pelinä, mitä olen koskaan pelannut. Ei hassumpi saavutus peliltä, jossa ei ole käytännössä lainkaan ääniä, ja grafiikkakin on pelkkiä ASCII-merkkejä. Totuuden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että en koskaan ole ollut erityisen hyvä NetHackissakaan, ja ainoa läpipeluu – eli ns. ascendaus – onnistui puhtaasti huijaamalla, ja siltikin siihen meni kokonainen päivä.

  7. Suosikkivalmisruokani on varmaan Yoshinoya-pikaruokaketjun brändäämä Yoshinoya キムチ. Ehdottomasti paras kaupasta saatavaa valmis-kimchi. Harmillisesti hintaa on tuntuvasti enemmän kuin kilpailijoilla ja pienestä rasiasta saa maksaa pari sataa.

  8. Saarioisten mikropizzat ansaitsevat kunniamaininnan, mutta voiton vie Lidlistä löytyvät Picco Pizzit (valmistajaa en muista).

    Hintamääräsuhteessa Picco Pizzit eivät pärjää Saarioisten pizzoille, mutta Picco Pizzit lotisevat huomattavasti kovempaa ilman minkäänlaisia tuunauksia. Yksi pakkaus sisältää 12 kpl suussa lotisevaa pientä pizzanpoikasta, jotka saa halutessaan ängettyä kokonaisena suuhun. Ne eivät vain maistu hyvältä, mutta myös soveltuvat täydellisesti videopelisessioihin, jolloin esim. lataustauon tai välivideon aikana voi yhdellä sulavalla käsiliikkeellä luikauttaa namupalan kielen päälle nautintoa antamaan. Kaikesta lotinasta huolimatta picco pizzin pohja pysyy puhtaana kaikesta päällä olevasta sulasta riettaudesta, joten peliohjaimet pysyvät kuivina, vaikka nessupaketti ei juuri sillä hetkellä olisikaan ulottuvilla.

    Tämä on pelaajan valinta. Super Mario approves.

  9. Koitan mahdollisimman vähän valmispaskaa ostaa mutta töissä joskus tulee vedettyä joitain valmis laatikkoja. Maksalaatikko (rusinoilla tietenkin) on voittajan valinta. Mikropitsat menee välillä mutta mielellään raejuuston kanssa.

    Pakastekänkyistä lidlin Quattro Formaggi on aivan hyvää kamaa kun vähän tuunaa omilla täytteillä.

  10. Lidlin stonebaked-pitsat kuten Speciale, Mozzarella, jne. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin paikallaan, vaikka perkeleet ovat hieman sen hintaa nostaneet. Kyytipojaksi pitää myös ostaa aina kaljaa. Jos tulisesta tykkää niin Lidlin Inferno-pitsaa kannattaa kokeilla, itse jaksan syödä sellaisesta vain neljäsosan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *