Kauan ehti vettä virtaamaan Kyrönjoessa kun pelien tekijät huomasivat, että on olemassa myös vaihtoehto kaikille maskuliinisille testosteronihirmuille joita miehiksi kutsutaan. Toki nuo hahmot tulisivat vaatimaan enemmän pikseleitä ja polygoneja mutta herra Peli Kehittäjän sanoessa ”Rohkea rokan syö”, pelimaailma sai osakseen nuo kauniimman sukupuolen edustajat.

Koska itse pidän naisista (riippumatta siitä mitä muu maailma asiasta sanoo), päätin tehdä pienen tribuutin näin tekstimuodossa tuolle ihanalle sukupuolelle.

Lukijan saadakseen hyvän ja tasavertaisen kuvan hahmoista, otin vapauden käyttää kuvissa yhtenäistä linjaa.

Regina

 

Pelasin ensimmäistä Dino Crisisiä ennen kuin sain kosketuksen vielä edes itseeni ja muistan miten ihailin Reginan upeita polygoneja ja välillä toin kameran liiankin lähelle tämän assetteja. Kuka tietää, ehkä on täysin Reginan syytä miksi näin aikuisiällä pidän punapäitä niin kuumina.

Jos unohdetaan Reginan olevan varsin mainio aikakauslehti täynnä kuumia tarinoita, on Dino Crisis-sarjan Regina vahva ja itsenäinen nainen joka pelastaa tukalissa tilanteissa olevia miehiä pahojen Nopeiden varkaiden (Velociraptor) kynsistä.

Vaikka ensimmäinen peli oli täysin kolmiulotteinen joka mahdollisti sulavat ja pelihahmoa nuolevat kamera-ajot, ei siinä kuitenkaan ollut varsinaista vaaran tuntua koska PS1-raudan rajat paukkuivat sen verran rankasti että ruudulle ei saatu kerralla kuin kaksi raptoria tai yksi Tyranniliskojen kuningas. Tämä asia osaltaan korjattiin sarjan toiseen osaan, joka luotti Resident Evileistä tuttuihin staattisiin kuviin 3D-hahmojen taustalla. Valitettavasti pelistä katosi ensimmäisestä osasta tuttu seikkailun tuntu koska kakkososa luotti High Score-mekaniikkaan uudelleen syntyvillä dinosauruksilla ja pisteillä ostettavilla aseilla ja lisälaitteilla. Molemmat pelit ovat kuitenkin jättäneet jälkensä allekirjoittaneeseen ja vaikka teokset ovatkin hyvin erilaisia, yhdistää niitä molempia mainio punapää nimeltään Regina. Huhujen mukaan pelisarjaan kuuluu myös kolmas osa mutta se lienee urbaani legenda…

Pelit:

• Dino Crisis – 1999
• Dino Crisis 2 – 2000

 

Joanna Dark

Nintendo 64:n kiistatta kuumin pelihahmo pääsi tähdittämään kiistatta parasta FPS-peliä ikinä. Game Boy-kameratuen peruunnuttua ja lukuisten myöhästymisien myötä monet pelkäsivät jo pahinta mutta lopulta Rare (silloinen Rareware) onnistuikin tuoda markkinoille pelin, joka oli vielä laajempi ja laadukkaampi kuin edeltäjänsä, Goldeneye.

Joanna on agentti jolle on myönnetty harvinainen arvonimi, Perfect Dark, tämän suoriutuessa koulutuksestaan erinomaisin arvosanoin. Pelisarjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen jossa suuryhtiöt Carrington Institute sekä Datadyne kilpailevat vallasta. Joanna toimii tutkimus- ja kehityspainotteisen Carringtonin agenttina ottaen selvää Datadynen kiistanalaisista puuhista samalla pelastaen muun muassa presidentin ja kokonaisen avaruusolentorodun.

Pian alkuperäisen pelin julkaisun jälkeen tuli pelistä Game Boy Colorille oma versionsa joka sijoittuu vuoden ennen nimikaimaansa kertoen Joannan koulutusajasta.

Valitettavasti en ole päässyt pelaamaan Perfect Dark Zeroa mutta käsitykseni mukaan peli sijoittuu kolme vuotta ennen alkuperäistä peliä ja siinä valotetaan hieman Joannan menneisyyttä tämän työskennellessään isänsä kanssa Datadynen juonitteluja vastaan.

Alkuperäisestä pelistä tehtiin uusioversio Xbox 360-konsolille ja se on käsittääkseni varsin uskollinen käännös alkuperäiselle pelille.

Pelit:

• Perfect Dark – 2000
• Perfect Dark Zero – 2005

 

Samus Aran

Kaikki ovat varmasti väsyneitä iäti hauskana pysyvään vitsiin: ”Tiesittekö että Metroid on nainen?”. Väsynyttä tai ei, oli tuo silti käänteen tekevä ilmiö kun Samus lopputekstien jälkeen alkaa haarniskaansa riisumaan paljastaen nuo naiselliset sulonsa. Nykyään Samus lienee Nintendon ainoa hahmoa josta voidaan käyttää termiä ”seksikäs”, edellyttäen tietenkin tämän olevan Zero Suit-asussaan. Ellei sitten ole päässä vikaa ja saa kikseä metallisesta, teräväkulmaisesta voimapuvusta.

Metroid-pelisarja koostuu pitkälti Samusin matkustamisesta planeetalta toiselle tuhoten sekä vaarallisia Metroid-olentoja, kuin myös Avaruusmerirosvojen juonia. Kaikki sarjan pelit ovat Amerikassa ja Euroopassa olleet varsin suosittuja ja nykyään ne ovat suuressa suosiossa Speedrunnaajien toimesta jotka pyrkivät etsiä peleistä reittejä joiden avulla päästään ohittamaan normaalissa pelissä pakolliset välietapit ja oleelliset esineet. Uusia Metroid-pelejä ei valitettavasti olla päästy pelaamaan sitten vuoden 2010 joten odotan innolla miltä seuraava kaanoniin kuuluva peli näyttää. Etenkin Samusin osalta.

Pelit:

• Metroid – 1986
• Metroid II: Return of Samus – 1991
• Super Metroid – 1994
• Metroid Prime – 2002
• Metroid Fusion – 2002
• Metroid Prime 2: Echoes – 2004
• Metroid: Zero Mission – 2004
• Metroid Prime: Hunters – 2006
• Metroid Prime 3: Corruption – 2007
• Metroid: Other M – 2010

 

Chun-Li

Kaikki eivät välttämättä tiedä että Chun-Lin ensiesiintyminen tapahtui vasta Street Fighter-sarjan toisessa osassa. Tuohon aikaan tappelupelit olivat tosimiesten harrastuksia eikä kukaan tahdo katsoa kun nainen saa turpaansa. Tuli kuitenkin vuosi 1991 ja tosimiehistä tuli metroseksuaaleja ja hameväki alkoi innostua pelaamisesta jolloin luotiin ensimmäinen tappelupelissä taistelijana oleva naishahmo. Ja hienosti tämä ”Kevään-Kaunotar” on asettanut itsensä osaksi maailman suosituinta tappelupelisarjaa.

Tämä Interpolin poliisi ja taistelulajien taitaja tunnistetaan yleensä sinisestä qipao-mekostaan sekä jäätävän vahvoista reisistään. Chun-Li oli alunperin Street Fighter 2:n nopein taistelija, eikä tämä meriitti liene turhan kaukaa haettu vielä näin viidennenkään osan julkaisun kynnyksellä.

Pelit:

• Street Fighter II – 1991
• Street Fighter Alpha – 1995
• Street Fighter EX – 1996
• Street Fighter III: 3^rd Strike – 1999
• Street Fighter IV – 2008
• Street Fighter V – 2016

 

Triss Merigold

Ooh, Triss. Tällä hetkellä aidoin virtuaalinen hahmo jonka tiedän. Triss ei ole peliensä päähahmo mutta silti tämä on jäänyt pelaajien mieleen ensimmäisestä pelistään lähtien. Hahmo on hyvin kirjoitettu ja aito omine mieltymyksineen ja ongelmineen. Tietenkin iso osa kaikesta hahmon taustoista on Noituri-kirjojen ansiota mutta vaikka itse en ole niitä päin edes vilkaissut, on Triss mielestäni upeasti ja selkeästi tuotu pelaavan yleisön eteen. En toki osaa sanoa onko hahmo miten erilainen kuin kirjoissa.

Trissistä on vaikea kertoa sen kummemmin kertomatta Witcher-pelien juonenkäänteistä. Sanotaan kuitenkin että Triss on ääriään myöten rakastunut päähahmo Geraltiin ja molemmat tekisivät mitä vain toistensa takia. Witchereissä ei vain mikään ole ikinä mustavalkoista, ei edes rakkaus.

Pyydän vilpittömästi että mikäli Witcher-sarja on vielä kokematta, pelatkaa niitä edes tutustuaksenne pelihistorian upeimpaan hahmoon. Ja pitäkää tästä huolta.

Pelit:

• The Witcher – 2007
• The Witcher 2: Assassins of Kings – 2011
• The Witcher 3: Wild Hunt – 2015

 

…..

Mitä tässä nyt enää teeskentelemään, kirjoitin koko tekstin ihan vain saadakseni selata hyvin omatunnoin cosplay-kuvia. Tässä vielä joitain jotka tekivät vaikutuksen taiteellisuudellaan. Kokeile tunnistatko ne kaikki!

• mika.hakala