Donkey Kong Country: Tropical Freeze

Kun Retro Studios pari vuotta sitten ilmoitti työskentelevänsä uuden projektin parissa vielä tuolloin hämärän peitossa olevalla Nintendon tulevalla konsolilla, moni pelaaja hieroi käsiään yhteen. Texasilaisen 1st party-pelitalon kädenjälki oli ollut sangen vakuuttavaa Metroid Prime-trilogian ja Nintendon hovigorillan takaisin parrasvaloihin tuoneen Donkey Kong Country Returnsin kanssa joten pelaavalla maailmalla oli syytä hypeen. Pettymys oli kuitenkin vahvasti läsnä kun vuoden 2013 E3-messuilla kävi ilmi että tämä salassa pidetty uutuusprojekti olisikin ”vain” jatko-osa Donkey Kongin Wii-/3DS-comebackpelille.

Ensimmäisien esiteltyjen materiaalien perusteella aniharva osasi olla innoissaan sillä meno näytti ehkä hieman liikaakin siltä samalta jota oltiin jo loisteliaassa Returnsissa nähty mutta syyt pettymykseen olivat sangen oudot sillä Donkey Kong Country Returns oli ja on mitä loistavin peli joten jatko-osa paremmalla raudalla ei voisi olla mitään muuta kuin parempi juttu vai..?

Tämä oli toden totta asian laita kun peli viimein ilmestyi. Lisänimen Tropical Freeze jo entuudestaan pitkän nimensä perään saanut apinaseikkailu osoittautui mitä parhaimmaksi peliksi niin genressään kuin ihan yleismaailmallisestikin ajateltuna. Todellisen jatko-osan lailla peli tarjosi kaikkea isommin ja enemmän ja niin arvostelijat kuin pelaajatkin ympäri maailmaa arvostivat Retron uuden onnistumisen hyvinkin korkealle arvoasteikossaan.

Donkey Kong Country: Tropical Freeze (kokeilepa sanoa kolmesti peräkkäin nousuhumalassa ja peruna suussa?) oli pelillisesti samaa loistotasoloikkaa kuin sarjan SNES-osat ja viimeisimpänä Wiillä ja 3DS:llä nähty loistelias comeback. Solmiota käyttävä kädellinen loikkii kaksiulotteisesti läpi värikkäiden, vaihtelevien ja ennen kaikkea raikkaan haastavien tasojen läpi apunaan niin sukulaisapina Diddy, kuin tähän osaan klaanin jäsenistöstä mukaan raahatut Dixie- ja Cranky Kong. Jokainen apuapina (South Park-referenssi) omaa erilaiset kyvyt jotka auttavat etenemään pelissä. Diddyn rakettireppu antaa hyppyihin pientä epäonnistumisen varaa kun taas Dixien vinhat tukanheilutukset antavat loikkiin pienen lisäbuustin jolla yltää korkeampiin paikkoihin joihin ei normihypyillä pääse. Isoimman avun peliin antaa kuitenkin gorillasuvun patriarkka Cranky Kong joka Duck Tales-pelistä pöllityllä keppihypyllään auttaa pelaajaa nirhaamaan vastaan tulevia vihollisia ja pomppimaan laakista tappavien piikkien päällä vailla huolta. Jokaista sukulaisapinaa pystyy ohjastamaan omia polkujaan toinen ihmispelaaja joten co-op-henki on tässä loistopelissä myös vahvana plussana mukana. Muihin plussiin voidaan laskea pelin upea graafinen ulkoasu, aiemmin mainittu piristävän tiukka haastavuus sekä vanhan Rare-hovisäveltäjä David Wisen paluu sävellystöihin.

DKCTR on loistava lisä WiiU:n mainioon yksinoikeusvalikoimaan. Se on videopelaamista perinteisimmillään loisteliaan audiovisuaalisen tarjonnan tahdittaessa loikintaa. Pelin vaikeustaso voi pelottaa nykypelien pullamössöön tottuneita pelaajia pois pelin ääreltä mutta haastavaa ja/tai laadukasta pelattavaa kaipaavien kannattaa ehdottomasti pelata Donkey Kongin hyisiä seikkailuja.