South Park: The Stick of Truth
Lisenssipelit saavat varmasti usean pelaajan niskavillat pystyyn jo pelkkänä terminä ja pelihistoriaan vähänkään tutustuneet, tietävät tähän syyn; hyvät lisenssipelit ovat erittäin harvassa. South Park: The Stick of Truthin kohdalla kukaan ihminen ei varmaankaan ollut täysin varma mitä odottaa. Roolipelijätti Obsidian oli valjastettu tekemään roolipeli brändistä, jonka videopelihistoria ei tosiaan ole mitenkään laadulla pilattu ja kun vielä pelin kehityksessä oli pidemmän aikaa isoja ongelmia, oli peli ennen julkaisuaan lähestulkoon tuomittu lisenssipelien hautausmaalle tuhansien lajitovereidensa kanssa. South Park: The Stick of Truth teki kuitenkin sangen positiivisen poikkeuksen osoittautumalla hyväksi peliksi.
Asia voi olla hankala uskoa, mutta Stick of Truthin lähin vertailukohta pelimaailmassa on Nintendon putkimiesmaskotin tähdittämä Paper Mario-sarja (myös Mario&Luigi-pelit pääsevät lähelle). Molempien graafiset tyylit ovat lähellä toisiaan paperinohuine hahmoineen, molempien taistelumekaniikat ovat erittäin lähellä toisiaan ja molempien pelien huumori on hersyvää ja kaikkia neljää seinää rikkovaa sorttia. Molemmat edustavat myös huolella ja ammattitaidolla tehtyjä roolipelejä.
Mikä tässä pelissä on parasta, on se että sen laatu takaa myös sen että se soveltuu täysin aiheesta tietämättömille. Toki pelin vitsit, huumori ja hahmot avautuvat pelaajalle parhaiten jos pitkäikäinen piirrossarja on tuttu mutta South Park-ummikotkin pääsevät peliin sisään muitta mutkitta. Sarjan faneille peli itsessään on massiivista fan serviceä alusta loppuun ja sarjaa alusta asti seuranneille onkin luvassa ehkä ne hauskimmat easter eggit ja huumoripläjäykset. Roolipelaamisen nimeen vannovat eivät ehkä saa ihan sit syvällisintä roolipelikokemusta mutta hahmon kustomointi luo oivat puitteet uudelleenpeluulle. Vitsit valitettavasti pysyvät samoina seuraavillakin pelikerroilla.
South Park: The Stick of Truth on erittäin korkealla monien listoilla kun lähdetään rankkaamaan vuoden yllättäjää. Sen taival valmiiksi peliksi oli kaikkea muuta kuin ruusuinen mutta tuloksena oli oiva peli joka yllättää monessakin suhteessa.
