Kiitos että klikkasit linkin auki. Tätä tekstiä kirjoittaa PBC:n ääniaalloilta tuttu nimimerkki Norsukampa ja koska elämäntilanteeni on tällä hetkellä hektisempi kuin aikoihin, joudun ilmaisemaan itseäni (lue: pätemään rasittavuuteen asti) jatkossa PBC-jaksojen sijaan näin tekstimuodossa. Ole huoleti rakas lukija, sisältö on silti sitä ehtaa itseään joihin jaksoissa olette tottuneet ja joiden myötä kaikista niistä kuolleiden hevosten päistä joita aamuisin olen sängyltäni löytänyt, on muodostunut seinälle kiva kokoelma. Kummisetä-referenssit sikseen ja asiaan…

Näiden viikottaisten blogien sisältö tulee kattamaan videopelejä, videopelaamista, videopelejä ja hieman videopelaamista siinä sivussa. Joskus mennään ajankohtaisemmilla aiheilla (paras keino ajankohtaisuusnälän näännyttämiseen on kuitenkin *linkki* joka viikko ilmestyvä uusi PBC-episodi) ja joskus mennään vanhan pelifiilistelijän nostalgiamuisteloissa. Jos sinua miellyttää vain toinen näistä, kommenttikenttä on juuri sinua varten tehty. Tänään mennään kuitenkin ajankohtaisemmilla asioilla…

Jos olet avannut nettiselaimen viimeisen muutaman päivän aikana, olet varmasti huomannut että maailma on yhtä sekaisin Pokémoneista kuin se oli tuotenimikkeen ensimmäisen pelinkin aikoina. Nettifoorumit täyttyvät mitä absurdeimmista kuvista joissa kännykkäkameran läpi kuvatut taskuhirviöt pällistelevät kameraa kohti mitä villeimmissä paikoissa (synnytyssali ja strippiklubi ovat tähän asti omia suosikkejani) ja kertomukset 20km pituisista kävelylenkeistä yhden ainoan Pokémonin pyydystämisen vuoksi, alkavat leviämään kulovalkean lailla. Ilmiön aiheuttaja on Nintendon järjestyksessään toinen askellus mobiilipelaamisen ihmeelliseen (ja tuottavaan) maailmaan. Pokémon GO julkistettiin juhlavan trailerin myötä viime vuoden puolella ja vaikka idea olikin mielenkiintoinen, eivät massat hyppineet riemusta. Nyt kuitenkin nämä massat, jossa itsekin olin, voivat nostaa kätensä ylös virheen merkiksi sillä Pokémon GO on maailmanlaajuinen ilmiö vaikka sitä ei kirjoitushetkellä ole edes isossa osassa maailmaa vielä julkaistu. Se puhuttaa ja ennen kaikkea liikuttaa ei vain yksinään Pokémon-faneja vaan myös pelaajat yli genre- ja mieltymysrajojen ovat koukuttuneet tästä mobiilipelihelmestä, puhumattakaan valtavirtamediasta joka on hypännyt myös mukaan Pokémon GO:n bandwagoniin.

Kuinka kauan Pokémon GO sitten ihmisten huulilla pyörii? Nintendon aiempi mobiilihitti, Miitomo, ratsasti myös suosion aallonharjalla mutta tippui sieltä nopeasti pois sisällönpuutteen ja Nintendomaisen typerästi hoidetun lokalisoinnin vuoksi. Pokémon GO:lla ei tätä ongelmaa pitäisi olla sillä sisältöä (pyydystettäviä hirviöitä) sillä on reservissä vielä satapäin odottamassa porrastettua julkaisumallia ja lokalisoinninkin on luvattu kattavan jopa sellaisen syrjäisen periferian kuin Suomi, applikaatiokaupat.

Pokémon GO on mahtava peli-ilmiö mutta koska kyseessä on kuitenkin allekirjoittaneen kynäilemä blogi, ei männävuosien muisteloilta voida välttyä. Otetaanpas keinutuoli alle, sytytetään takka ja muistellaan hieman takavuosien vastaavanlaisia pelaamiseen liittyviä ilmiöitä.

World of Warcraft

Warcraftin tunsivat aikoinaan kaikki pelaamista harrastaneet mutta kun vuonna 2006 termin eteen lisättiin sanat ”World” ja ”Of”, tiesivät myös tavalliset tallaajat että nyt puhutaan verkkomoninpeli-ilmiöstä joka porskuttaa menestyksekkäästi tänäkin päivänä. WoW teki kuukausimaksullisesta pelaamisesta hyväksyttävän rahastustavan ja se loi sisälleen infrastruktuurin josta moni oikeankin maailman valtio olisi ylpeä. Sitä eivät vain pelanneet ne stereotyyppiset huonoihoiset nörtit niissä lukituissa datausluolissaan vaan jopa kiiltokuvaelämää elävät maailmantähdet sekä julkimot myönsivät olevansa tyystin koukussa tähän MMO-genren uuteen lippulaivaan. Kukapa voisikaan unohtaa mainoskampanjaa jossa megastarat aina huippunäyttelijä… luit oikein, huippunäyttelijä Van Dammesta, Chuck Norrisin (huippunäyttelijä hänkin) kautta Mr.T:hen (mistä näitä huippunäyttelijöitä oikein sikiää?!) asti mehustelivat pelihahmoillaan?

Vaikka World of Warcraftin suurimmat kultavuodet ovatkin jo taaksejäänyttä elämää, on pelillä yhä miljoonia pelaajia kattava fani- ja pelaajakanta. Aika kova saavutus peliltä jonka kuukausittaiselle hinnoittelumallille nauroi koko maailma sen julkaisun alla.

Nintendo Wii

World of Warcraftin kanssa samoihin aikoihin maailmaa valloitti pienen leivänpaahtimen kokoinen valkoinen laite, joka tulisi houkuttelemaan ihmisiä pitämään hauskaa ympärilleen, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Vaikka 90-luvun puolivälissä tapahtuneen ilmiön (lue eteenpäin) myötä pelaaminen oli vihdoin hyväksyttävä ajanviettotapa, oli sillä siltikin tietynlainen maine antisosiaalisena harrasteena jossa johdon päässä olevaa peliohjainta puristettiin rystyset valkoisena pimeässä huoneessa yksin istuen. Nintendo, ja etenkin yhtiön tuolloinen pääjohtaja Satoru Iwata, halusi tähän yleistämiseen muutosta ja näin syntyi hölmösti mutta kekseliäästi nimetty pelikonsoli Wii. Laitteen suurin ja mullistavin myyntikoukku oli sen ohjaustapa joka liikkeentunnistusmenetelmällään painotti pelaamista enemmän aktiivisempaan suuntaan. Enää ei riittänyt että pelaaja makasi syvällä sohvan nurkassa kokistölkki mahansa päällä. Nyt piti pelaajan keskittyä ruudulla näkyviin asioihin ja liikkua siinä samassa itse ja mikä tärkeintä, sen pelikirjastosta löytyi pelejä joita kuka tahansa pystyisi pelaamaan vaikka ei olisi koskaan ennen peliohjainta kädessään pitänytkään.

Wii oli halvan lähtöhintansa ja helposti omaksuttavuutensa johdosta megamenestys julkaisustaan asti. Maailma meni täysin sekaisin uudesta tavasta pelata videopelejä ja pelaamisesta oli kertaheitolla tullut hauskaa porukalla fiilisteltävää hauskanpitoa. Laitteen pelivalikoima kattoi niin perinteisemmästä pelaamisesta (mm. Super Mario Galaxy, Mario Kart Wii, Metroid Prime 3: Corruption, Sin&Punishment 2) pitävien preferenssit, kuin myös pelaamiseen vasta tutustuvien (mm. Wii Sports, Wii Play, Wii Fit, Just Dance) tahojenkin mieltymyksiä. Kertoo paljon Wii voitti oman konsolisukupolvensa Xbox 360:tä ja Playstation 3:a vastaan tyylipuhtaasti vaikka laitteella ei ollut likimainkaan yhtä paljon tehoja eikä sille julkaistu valtaosaa em. laitteiden suosituimmista peleistä. Kilpakumppanit yrittivät jopa kopioida Wiin menestyskaavaa julkaisemalla omat liikkeentunnistusideansa mutta ne unohtuivat lähes yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin.

Wiin loisto himmeni yhtä nopeasti kuin koko liikkeentunnistusbuumikin mutta laite tulee silti jäämään historiaan yhtenä kaikkien aikojen myydyimmistä pelikonsoleista. Se toi yrmyotsaiseen pelimaailmaan muutaman vuoden ajaksi hauskuutta ja lystikkyyttä ja mikä parasta, se jos mikä teki pelaamisesta kaikenikäisten hupia josta kehtasi julkisellakin paikalla puhua ääneen.

Sony Playstation

90-luvun puolivälin tienoilla oli pelaaminen vielä lähinnä lasten ja nuorten harmittomaksi huviksi miellettävää hömpänpömppää jossa piirrohahmomaiset maskotit hyppelivät pitkin tasoloikkapelien värikkäitä kenttiä helposti rallateltavien musiikkikappaleiden iskiessä tahtia. Kaikki tämä kuitenkin muuttui kun elektroniikkajätti Sony, otti ja julkaisi Nintendon hylkäämän konsepti-idean CD-ROM-pohjaisesta pelikonsolista. Laite siunattiin nimellä Playstation ja harva, myös 9-vuotias meikäläinen, olisi ikimaailmassa uskonut että tämä halvalta näyttänyt vehje tulisi muuttamaan pelaamisen ikiajoiksi. Suurin kiitos tästä kuuluu ehdottomasti Playstationin markkinointitiimin ja pelitalojen väliselle yhteistyölle joka nitoi yhteen sen potentiaalisimman ja maksukykyisimmän kohdeyleisön (nuoret aikuiset ikäryhmässä 18-30v) ja pelaamisen. Playstationin tummanpuhuvat ja ”aikuismaiset” pelit pyörivät elektroniikkaliikkeiden esittelykoneissa ja yökerhojen screeneillä, luoden illuusiota muodikkaasta ja viihdyttävästä harrastuksesta.

Markkinapuheet on aina markkinapuheita ja pelikonsolin menestyksen tekee 100% tapauksista ne pelit. Tälläkin saralla Playstation osui kultasuoneen. Sellaiset pelinimikkeet kuin Resident Evil, Final Fantasy VII, Ridge Racer, Tekken tai vaikkapa Metal Gear Solid ja Gran Turismo ovat pelimaailman merkkiteoksia jotka kuuluisivat kulttuurimuseoihin ja nämä pelit (vaikka osa niistä ilmestyikin myös muille alustoille) tekivät Playstation-brändistä sen suurmenestyksen johon sen markkinointipolitiikka alun alkujaan tähtäsikin. Playstationin myötä pelaamisesta tuli coolia ja sen myötä videopelaaminen tavoitti aiempaa suuremman yleisön, ensimmäistä kertaa trendikkäänä ajanvietteen muotona. Suuri ilmiö jota ilman pelaisimme varmaan vieläkin Alex Kiddiä ja Rocket Knightia.

Siinäpä sitä olisi hieman ”ilmiömäistä” tekstiä kerrakseen. Myös monen muuta pelimaailman ilmiötä löytyy ihan lyhyelläkin pohdinnalla (mm. Angry Birds, eSports, Doom) mutta jätetään sitä varten kommenttikenttä lukijoiden haltuun. Laita sinne omat fiilistelysi joko näistä mainituista peli-ilmiöistä tai kerro omia muisteloitasi. Sana on vapaa ja vain muutama tuhma sana on kieltolistalla.