Jos lukee peliaiheisia keskustelualueita netissä, tai kuuntelee PBC:n podcasteja, voisi luulla että peliala ja sen yleisölle tarjoamat tuotteet (pelit ja pelikonsolit) ovat uponneet laadulliseen mustaan aukkoon josta paluuta ei pieniä valonpilkahduksia lukuun ottamatta ole luvassa moneen vuoteen. Huolimatta tästäkin faktasta, moni ihmettelee miten vuoden parhaita pelejä listatessaan sitä löytääkin yllättävän monta vaihtoehtoa vaikka pelivuoden piti olla se kaikkien aikojen heikoin turhine uusiojulkaisuineen, myöhästyneine megapeleineen ja pettymyksen aiheuttaneiden megapelien kanssa. Kovimmat fiilistelijät ovat jopa päätyneet käyttämään kliseistä fraasia ”hienoa aikaa olla pelaaja” ja tämä lause on totta tosiaan ollut käytössä useasti ennenkin joten muistellaanpa hetki aikoja jolloin todellakin oli hienoa aikaa olla pelaaja.

PBC:n blogissa siis tällä kerralla hieman muisteloita parhaista pelaamisen ajanjaksoista nimenomaan siltä kantilta, että omistaisit vain yhden konsolin. Parhaita pelivuosia voidaan sitten käsitellä erikseen tuonnempana mutta tässä hieman muistutusta kaikille niistä todella hyvistä ”ajanjaksoista”.

DISCLAIMER: Pelien julkaisuajat ovat siis meidän härmäläisten näkökulmasta eli PAL on ystävä tässä tekstissä.

PS2:n lopun alku (Helmi-huhtikuu 2006)

PS2 nautti koko olemassaolonsa ajan kuninkaan asemasta niin pelaajien kuin myyntitilastojenkin kantilta katsottuna. Se johti myynneissä omaa konsolisukupolveaan alusta loppuun ja nousi samalla kaikkien aikojen myydyimmäksi pelikonsoliksi jossa se tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä pysymään niin kauan kun markkinoilla on kolme konsolivalmistajaa. PS2:n pelivalikoima hakee myös vertaistaan pelialalla. Alkuvuodet menivät uusien suurnimien SSX, GTA III ja Jak&Daxter siivittämänä kun taas megajulkaisut kuten Final Fantasy X, Gran Turismo, Metal Gear Solid 2 näyttivät uutta suuntaa videopelien laatustandardeilla. Meno kuitenkin hieman taantui konsolin elinkaaren puolivälin tienoilla vuosien 2004 ja 2005 aikana kun megatitteleitä ei enää ilmestynytkään kuin sieniä sateella. Toki siellä oli myös näitä taidemuseoon kuuluvia nimikkeitä mutta karu totuus on että jokaista GTA: San Andreasta tai MGS 3: Snake Eateria vastaa tusinan verran Dead To Rightseja, Killzoneja ja muita enemmän tai vähemmän unohdettavia tapauksia. Sony alkoi julkisuudessakin puhumaan jo Playstationin kolmannesta inkarnaatiosta ja firman ensimmäinen käsikonsolimarkkinoille lanseerattu laite, PSP, vei ison lohkon pelikonsolikuninkaan fokuksesta.

Alkuvuodesta 2006 kuitenkin PS2 sai yllättävän kovan buustin softapuolelta ja tämä kahden kuukauden jakso muistetaan yhä yhtenä kovimmista ajanjaksoista konsolin historiassa. Helmikuun puolivälissä päivänvalon näki vuosien kehitystyön läpikäynyt, kulttihitti ICO:n henkinen jatko-osa Shadow Of The Colossus joka tulisi jäämään videopelihistoriaan yhtenä kaikkien aikojen arvostetuimmista tekeleistä. Alle kuukausi tästä ja viikon sisään vanhat nousevan auringon maan valloittajat Dragon Quest ja Final Fantasy saapuivat ilahduttamaan laatupelien ystäviä. Ensiksi mainittu oli pääsarjan kahdeksas osa ja kaiken kukkuraksi ensimmäinen PAL-alueella ilmestynyt moinen ja tämä loistava osa jos mikä oli hyvä tapa esitellä sarja euroyleisölle. Kahdestoista Final Fantasy ilmestyi semi-pienellä hypellä ja toi sarjaan uskomattoman hienoja uusia tuulahduksia jotka saivat vanhan sotaratsun menon tuntumaan taas kuin nuoren tamman laukalta konsanaan. DQ oli kaikessa perinteisyydessään oiva ensikosketus japsiropeihin genreen tutustumattomille jonka jälkeen pystyikin hyvin jatkamaan hieman edistyneempään kahdenteentoista Final Fantasyyn. Pelaajan taivas ettenkö sanoisi. Pari viikkoa tämän JRPG-tykityksen jälkeen ilmestyi PS2:lle muuan Guitar Hero-peli joka saapui pienellä haloolla mutta kaikki pelihistoriansa tuntevat osaavat varmasti sanoa että mitä kyseinen nimike sai aikaan? Vuoden 2005 E3-messuilla namedropattu PS3 pyöri kaikkien pelaajien huulilla mutta nämä pelit käänsivät pelaajien mielenkiinnon taas Sonyn mustaa (tuolloin myös hopeisena) monoliittia kohtaan ja monelle nämä pelit olivat iso helpotus aiempien aikojen pienimuotoisen pelilaman jälkeen. Tuolloin moni kyllä kiitteli että saa olla PS2-pelaaja.

3DS:n kalenterivuosi 2013 (2013)

Nintendon seuraaja supermenestystä niittäneelle DS:lle sai erittäin kivikkoisen alun. Julkaisupelit eivät päätä häikäisseet ja konsolin isoin gimmick, laseista riippumaton 3D-efekti, osoittautui aika laimeaksi ”lisäksi” jota ei useassa pelissä käytetty likimainkaan tavalla josta siitä olisi saatu eniten irti. Konsolin alkukuukaudet olivat lähes katastrofaalisen huonot ja kun pahin kilpailija, PS VIta, koki myös samanlaisen mahalaskun, alettiin syystäkin epäillä maailmalla käsikonsolipelaamisen kuolemaa mobiilipelien vallatessa alaa. 3DS koki kuitenkin pienen tsemppauksen konsolimyynneissä vuodenvaihteessa 2011 kun Nintendo julkaisi samana päivänä niin uuden Mario Kartin kuin Super Mario-tasoloikankin. Yhdistettynä konsolin alennettuun hintaan, tämä oli oiva peliliike Nintendolta mutta tulevaisuus näytti synkeältä kun vuoden 2012 pelikatalogi kiljui tyhjyyttään. Lieväksi pettymykseksi osoittautuneet New Super Mario Bros-sarjan uutukainen sekä upouusi Paper Mario-roolipeliseikkailu eivät monenkaan elämää liikuttaneet ja puheet 3DS:n floppaamisesta alkoivat jälleen pyöriä pelaajien huulilla.

Vuosi 2013 olikin sitten se vuosi jolloin nuo puheet lakaistaisiin maton alle ja pari muutakin tilastollista faktaa sai usean allekirjoituksen pelaajien toimesta. Nintendo laittoi käsikonsolilleen sen tason software-linjaston ettei paremmasta väliä. Aikakirjoihin tullaan kirjoittamaan nimet Pokémon X/Y, Fire Emblem: Awakening ja Animal Crossing: New Leaf jotka saivat kansan myös ostamaan itse konsolia. Kaksi viimeksi mainittua nimikettä myös olivat Nintendon breikkaus digimyyntimarkkinoilla joka oli tavallaan erään aikakauden alku ja näistä ajoista lähtien on Nintendo ollut epätyypilliseen tapaan, jotenkin nykyajan standardeilla mukana digikauppojen vertailussa (vaikka se yhtenäinen eShop-tili koti- ja käsikonsolin välillä käsittämättömästi uupuukin). Mainittujen suursuosiota nauttivien nimikkeiden lisäksi helvetillisesti plussan puolelle pääsivät mm. uusi Zelda-seikkailu Link Between Worlds, Square-Enixin ”paras Final Fantasy-peli vuosiin” eli Bravely Default, Luigi’s Mansionin jatko-osa, Mario&Luigi-sarjan uutukainen ja muutama muu huippunimike joka potkii nyyteille 90% kotikonsolien megaluokan AAA-nimikkeistä. 3DS:n myynnit kohosivat rakettimaiseen nousuun vuoden 2013 aikana ja Nintendon julkaisupolitiikka kyseiselle vuodelle, on edelleen malliesimerkki siitä miten pelikonsoleita ei myydä halvalla hinnalla, hulppeilla mainoskampanjoilla saatikka vieraannuttavilla gimmickeillä, vaan nimenomaan laadukkailla peleillä joita et pysty muualla pelaamaan. 2013 oli tosiaan hyvä vuosi olla 3DS-pelaaja.

Squaresoftin PS1-ajat (1996-2000)

Square-Enix on julkaisija/kehittäjä, joka nykypäivänä saa valitettavan usein päänsärkyä aikaan faneilleen. Tämä takavuosien roolipelijätti on vajonnut hyvin alas ja nykyään sen isoimmat avut ovat lähinnä julkaisupuolella. Vuosikausia kehityksessä olevat ja alati pettävät Final Fantasyt ovat seuranneet toisiaan eivätkä bisnesratkaisut firman muista suurnimikkeistä (Dragon Quest ja Kingdom Hearts) ole mistään fiksuimmasta päästä. 90-luvulla firma, tuolloin vielä Squaresoft-nimellä tunnettu, oli kuitenkin huippuvedossa ja etenkin yhtiön kollaboraatio Sonyn kanssa videopelimaailmaa muuttaneen PSonen kanssa, on käsittämättömän laadukasta. Squaresoftin oli tarkoitus pysyä edelleen Nintendon kelkassa menestyksekkäiden SNES-vuosien jälkeen mutta Nintendon epäonnistunut päätös käyttää uutuuskonsolissaan kasettimoduuleita CD-ROM-levyjen sijaan, oli Squaresoftin mielestä liian kallis ratkaisu kehittäjän näkövinkkelistä joten kättä paiskattiin sen sijaan Sonyn kanssa ja loppu onkin videopelihistoriaa.

Kun puhutaan Playstationista ja Squaresoftista nousee heti ensimmäisenä keskustelijoiden huulille luonnollisesti kolme konsolille tehtyä Final Fantasy-peliä ja etenkin sarjan ns. household nameksi täällä vanhalla mantereella nostanut Final Fantasy VII. Tämä oli konsolin ensimmäinen megahitti ja system seller ja se nostetaan usein jalustalle ensimmäisen Resident Evil-pelin kanssa kun haetaan syitä Playstationin yllättävästä noususta videopelimaailman kirkkaimmalle huipulle. On kuitenkin syytä muistaa että Squaresoft kehitti useita muitakin maailmanluokan nimikkeitä ykköspleikkarille ja nämä pelit valitettavan usein unohdetaan kun käydään läpi niin Squaresoftin, kuin PSonen parhaita pelejä. Roolipelipuolelta olisi rikollista jättää mainitsematta Chrono Crossia, Legend Of Manaa saatikka todellista kulltihelmeä Vagrant Storya. Myös harvojen tietämät mutta sitäkin arvostetummat Xenogears ja SaGA Frontier 2 eivät ikinä voi saada liikaa mainintoja. Joku voisi luulla että tuossa on jo tarpeeksi tavaraa neljän vuoden ajanjakson sisään mutta mitä vielä? Squaresoft tykitteli hittitehtaansa linjastolta ulos myös laatutuotteita yli genrerajojen. SHMUP-klassikko Einhänder on tänäkin päivänä relevantti nimike tässä hienossa lajityypissä kun taas taistelupeli Bushido Blade jatko-osineen tarjosi tappelupeliä hieman ”rauhallisemmalla” otteella kuin Tekkenit ja Street Fighterit. Kaiken kaikkiaan Squaresoft on yksi tärkeimpiä tekijöitä Playstation-brändin historiassa ja vaikka lafka onkin tänä päivänä lähinnä kalpea varjo kultavuosistaan, voivat pelaajat aina tuudittautua näihin tässä kappaleessa namedropattuihin klassikoihin. Niistä riittää iloa vuosikausiksi. 90-luvun loppu oli tosiaan hienoa aikaa olla Squaresoftin pelien pelaaja.

Wii U:n kalenterivuosi 2014 (2014)

Voi Nintendo minkä menit tekemään? Sinulla oli käsissäsi uskomattomat myyntilukemat tauluun lyönyt kotikonsoli joka puhalsi uusia tuulia pelaamiseen 2000-luvun puolivälissä ja mitä teet, kuset täysin tämän konsolin odotetun seuraajan epämääräisellä julkaisustrategialla, vajaavaisella markkinoinnilla ja kuluttajatiedotuksella ja ennen kaikkea ankealla julkaisuikkunalla mitä tulee peleihin. Voisi luulla että Nintendo olisi ottanut opikseen vuoden 2011 farssista jonka se kävi läpi 3DS:n peliköyhän julkaisun aikana. Wii U:n julkaisussa saivat pelaajat pelattavakseen New Super Mario Bros-sarjan uutukaisen (hyvä tasoloikka), Nintendo Landin jonka tehtävänä oli esitellä Wii U:n vallankumouksellisen GamePadin toimintoja pelikäytössä (OK-tason bilepeli) ja Ubisoftin uusi IP ZombiU joka oli roguelike-peli muodikkailla epäkuolleilla vihollisilla (toiset tykkää, toiset ei voi sietää). Ei näin Nintendo mutta onneksi se julkaisuikkunan jälkeinen aalto on aina kova… vai mitä? Alun alkujaan Wii U:n yksinoiekudeksi ilmoitettu Rayman Legends siirrettiin kauas tulevaisuuteen odottamaan muiden konsolien versioiden valmistumista ja tämä tarkoitti sitä että moni jolle kyseinen peli oli yksi iso syy Wii U:n ostoon, jarruttelisivat ostopäätöksensä kanssa ja myös sitä että Wii U:n isot pelijulkaisut lepäisivät ainoastaan Pikmin 3:n harteilla vuoden 2013 ekalla puoliskolla. Ei mennyt Nintendolla ihan putkeen.

Vuonna 2014 alkoi kuitenkin tapahtua kun sekä myöhästyneet nimikkeet, että laitteelle luvatut nimikkeet alkoivat tippumaan kauppojen hyllyille ja voi veljet mitä laatua me pelaajat saimmekaan? Kun Xbox One ja PS4 hakivat vielä kunnollista jalansijaa markkinoilla tarjoten pelirintamalla meh-tason yksinoikeuksia ja loputtomalta tuntuvat määrän edellisen konsolisukupolven uusiojulkais… korjaan, REMASTERED ULTIMATE EDITIONEITA, laittoi Nintendo isompaa vaihdetta silmään. Donkey Kong Country Tropical Freeze sai kunnian aloittaa laatupelien jatkumon joka jatkuisi tasaisen tappavaan tahtiin läpi kalenterivuoden tarjoten matkan varrella myös Platinum Gamesin odotettua Bayonetta 2:ta, Super Smash Bros-uutukaisen Wii U-versiota (3DS-versio julkaistiin paria kuukautta aiemmin) unohtamatta kahdeksatta osaa Mario Kart-pelisarjaan jonka myyntilukemat ovt häkellyttävällä tasolla jos niitä suhteutetaan Wii U:n kuluttajien hallussa olevaan laitekantaan. Lisätään joukkoon vielä yllätyshitiksi noussut Hyrule Warriors niin saadaan kasaan laatupelien viisikko, joka ehkä epäonnistui tehtävässään nostaa Wii U edeltäjänsä kaltaiseen loistoon, mutta onnistui olemaan laadullisesti aivan tautisen kovaa, ja ennen kaikkea vaihtelevaa tavaraa. 2014 oli hienoa aikaa olla Wii U-pelaaja.

Xbox Onen vuoden 2015 jälkimmäinen puolisko (Kesä-joulukuu 2015)

Tämä on se isoin syy mistä inspiraatio tähän blogiin sai alkunsa. Xbox Onen taival ei ole bisnesmielessä ollut mitenkään ruusuinen tähän mennessä mutta vaikka se saattaa firman itsensä kannalta olla huono asia, kukaan pelaajista ei varmasti valita jos jälki, tai niiden korjaamiseen käytetyt metodit, on tällaista jota se on heinäkuun jälkeen konsolin pelipuolella ollut. Kuten blogin alussa mainittiin, otetaan tässä huomioon vain yksinoikeuspelit ja tämän vuoden jälkimmäisellä puoliskolla on Microsoftin uutukaisella ollut käynnissä sen tason ilotulitus että oksat helvettiin. Xbox One ei varmaankaan tule voittamaan myyntien perusteella tätä konsolisukupolvea, mutta sentään se tarjoaa pelaajilleen sitä mitä sen pahin kilpailija, Claystation 4 (nimi muutettu), ei ole vielä tähän mennessä kovin hyvin kyennyt, rautaisia yksinoikeuspelejä ja laadukasta jatkoa sen suosituimpiin sarjoihin.

Kaikki alkoi elokuun alussa kun takavuosien hittitehdas Rare teki kauan odotetun peliliikkeen ja palasi perinteisten pelien pariin. Asia jota oltiin firmalta aneltu ja rukoiltu useita vuosia oli vihdoin tosiasia kesän E3-messujen ilmoitusten jälkeen ja ensimmäinen askel tähän parrasvaloihin paluuseen otettiin brittifirman toimesta kaikkien aikojen kokoelmapaketilla, tuttavallisemmin Rare Replaylla. 30 peliä (joukossa about 16 pelimaailman klassikkoteosta joita jokaisen videopelaajan tulisi pelata), 30 euroa. Jo tämä yksinään olisi nostanut Xbox Onen pelivalikoiman muiden yläpuolelle mutta firma jatkoi tykitystä julkaisemalla uudet osat vielä ns. pyhään kolminaisuuteensa. Uusi Halo, uusi Forza, (tavallaan) uusi Gears Of War ja kaikki tämä alle kolmen kuukauden sisällä toisistaan. Pelimaailmassa vastaava tilanne olisi vain silloin jos Nintendo laittaisi markkinoille uuden Metroidin, Zeldan ja Mario-tasoloikan saman vuosineljänneksen aikana joten well played Microsoft. Lisäksi vielä koko konkkaronkkaa täydentää konsoliyksinoikeusstatuksesta nauttiva uusi Tomb Raider-peli joka parantaa entisestään edellisosan korkeita laatustandardeja. Huikeaa kamaa ja näin jos miten niitä konsoleita saadaan kaupaksi. Erittäin ihailtavaa suorittamista. Vuoden 2015 jälkimmäinen puolisko on ollut hienoa aikaa olla Xbox One-pelaaja.
Hienoja aikoja kertakaikkiaan. Kun peliala pännii niin kannatta aina muistella näitä aikoja jolloin tuntui että yhtiöt tekivät kaiken oikein.