Ensi kuun puolella ilmestyy nykykonsoleille (Xbox One, Switch, PS4) urheilupeli joka taatusti saa usean 90-luvulla pelejä pelanneen silmät täyteen nostalgiaroskia. NBA Playgrounds on peli joka tuo muutaman vuoden jälkeen arcade-vetoisen 2v2-koripalloilun pelaajien tietoisuuteen ja ainakin itse olen aivan perkeleen hypeissäni, kulutinhan aikoinaan alkuperäiseen, koko epärealismikoriksen keksineeseen, NBA Jamiin satoja eur… markkoja paikallisessa pelihallissa ja siihen päälle vielä satoja tunteja SNES-version kanssa kotioloissa. Myös muutaman vuoden takainen NBA Jam-uusioversiointi oli jotain aivan mahtavaa.
NBA Playgroundsin idea on simppeli. Valitse kaksi menneisyyden ja/tai nykypäivän ylipalkattua NBA-starbaa joukkueeseesi, unohda iso osa lajin herkistä säännöistä, lisää mukaan ripaus piirroselokuvamaisia donkkeja ja power-uppeja ja matsi voi alkaa. Mikä parasta, homma toimii pikajunan käymälän lailla niin onlinessa kuin offlinessakin joten joka tapauksessa on hauskaa luvassa kunhan vain pelin laatustandardit ovat kunnossa.

Moninpeli on aina ollut vastaavanlaisten sekoilusporttipelien suurin suola ja genrellä on yllättävänkin pitkä historia täynnä onnistumisia ja epäonnistumisia. Koska PBC tunnetusti keskittyy pelien maailmassa aina vaan niihin positiivisiin ja iloisiin asioihin, kerrataanpa hieman arcade-henkisen urheilun parhaimmistoa vuosien varrelta. Ei hätää jos ei koripallo kiinnosta sillä seuraavasta namedroppailuviidakosta löytyy varmasti sinullekin mieluinen urheilulaji.

Jääkiekko

Kendo, keppitaistelu, sirklaus, junttiluistelu… rakkaalla lapsella on jalkapallopiireissä monta nimeä mutta ei käy kiistäminen etteikö tämä marginaalilaji olisi virtuaalisessa muodossaan hemmetin hauskaa ja vielä hauskemmaksi se muuttuu tietenkin kun yrmyotsaisesta simulaatiosta siirrytään hieman kevyempään lajipresentaatioon. NES:n legendaarinen ja kekseliäästi nimetty Ice Hockey muistuttaa oikeaa jääkiekkoa vain nimensä perusteella. Autenttisen lätkän fiilinki unohtuu aika nopeasti kun pelaajan kokoaa joukkuettaan laihojen, tavallisten ja hieman ronskimman kokoisten pelaajatyyppien kesken. Neljä kenttäpelaajaa plus veska on homman nimi ja meno on kuin roller derbyssä parhaimmillaan. Ehdottomasti yksi hauskimmista lätkäpeleistä ikinä.

N64 on offline-moninpelien kuningasalusta ja sille ilmestynyt Wayne Gretzky’s 3D Hockey yksi ”kevytkiekkoilun” (toivottavasti termi löytyy Cambridgen yleissanakirjasta jo vuoden päästä) hienoimmista ja hauskimmista edustajista. Karun ulkonäön ei kannata antaa hämätä sillä peli on tekijätiimiään myöden kuin NBA Jam luistimilla kaikessa hauskuudessaan.

Sitten meillä on tietysti NHL 3 On 3 Arcade joka hauskuutti meitä viime konsolisukupolvella. Tämä erittäin hauska hulluttelu tuo nykypäivänä hassut tuntemukset pintaan sillä julkaisuajankohtanaan se oli suurta hauskuutta nähdä pelin aaltoilevan päästä päähän kenttäpelaajien vähäisen määrän vuoksi ja nykyään jääkiekossa äärimmäisen vauhdikkaat jatkoajat pelataan samalla 3vs3-formaatilla… toki ilman pelaajia pari metriä ilmaan lennättäviä taklauksia, isoja päitä ja maalivahdit kutistavia power-uppeja. Ehkä niiden aika tulee vielä oikean elämän jääkiekossakin?

Jenkkifutis

Taktisesti hienoutta tarjoava laji voi olla taviskatsojalle hieman tylsä kokemus mutta tähän on onneksi lääke ollut olemassa jo monen vuoden ajan. Aivan kuin koriksen (NBA Jam) ja lätkänkin (Wayne Gretzky’s 3D Hockey) kanssa, oli tämänkin kultasuonen takana ysärin ehkä se kovin arcade-nimi Midway, joka toi tietoisuuteemme hienon pelisarjan nimeltä NFL Blitz. Vuonna 1997 alkanut pelisarja antoi pelaajille juurikin sen mitä jenkkifutiksessa on parasta, helvetinmoisia taklauksia, nopeampaa ja vauhdikkaampaa peliä… ja vähän vielä lisää niitä helvetinmoisia taklauksia.

NFL Blitz osoittautui etenkin rapakon toisella puolen suurmenestykseksi ja vaikka nykyään jo konkassa oleva Midway menettikin NFL-lisenssin EA:n lisenssimonopolisoinnin takia, jatkoi pelkkä Blitz vielä voittokulkuaan pari vuotta ennen kuin Midway laittoi lapun luukulle. EA osti vapaana pyörineen Blitz-nimikkeen itselleen ja palautti NFL Blitz-nimisellä julkaisullaan vielä tämän hienon pelisarjan kaikkien huulille mutta pelistä puuttui se jonkinlainen henki ja fiilis joka Midwayn julkaisemissa NFL Blitzeissä oli ollut. Lisäksi NFL kielsi EA:ta sisällyttämästä peliin yhtä aikoinaan Blitz-pelien kanssa eniten nauruhermoja kutitelleen asian, vastustajan kurittamisen vihellyksen jälkeen. Niin ne ajat vaan muuttuvat veli hyvä.
NFL Blitz ansaitsee kuitenkin pelisarjana kaikkea hyvää ja jopa me junttisuomalaiset jotka kovin vähän kyseisestä lajista ymmärrämme, voimme aivan huoletta pelata mitä tahansa sarjan peleistä sillä pääosassa monimutkaisten taktisten kuvioiden ja miljoonaluokan väliaikashow’n sijaan on hauskanpito ja halvat naurut.

Showpaini

Ehkä ei ihan sitä perinteisintä urheilua mutta helvetin fyysistä ja kaloreita polttavaa touhua joka tapauksessa. Showpaini itsessään on jo yhtä suurta videopeliä mutta löytyy lajin videopelinimikkeidenkin joukosta peli joka ainakin omasta mielestäni on sitä mistä tämä kyseinen viihdemuoto on tunnettu. Acclaimin kolme osaa kattava Legends Of Wrestling-sarja oli hieman THQ:n realistisempaa näkökulmaa tavoittelevia Smackdown-pelejä kevyempi tapaus mutta samalla myös hirvittävän huono sellainen. THQ itse sen sijaan julkaisi 2011 painipelin joka heittäisi narikkaan kaikki kiellettyjen virtuaalisteroidien testaamiset ja painovoiman lait ja näin syntyi WWE All Stars.

En itse ole showpainia moneen vuoteen seurannut mutta lapsena se isoin koukku koko touhussa oli nähdä näitä, sanan varsinaisessa merkityksessä, elämää suurempia hormonikimppuja viskomassa toisiaan ympäri kehää samalla esittäen persoonia jonkalaisia näkee vain sarjakkuvissa ja piirretyissä. Totta kai kun itse olet nysän kokoinen räkänokka, näyttää ihan normaalikasvuinen 175cm haastattelijahahmokin isolta mutta kun viereen pisti parimetrisen jääkaappipakastimen ihmisversion huutamaan kurkku suorana korneja vertauskuvia, oli häkellys aitoa ja suurta. Sittemmin on painibisnes muuttunut ja nyt kun aikuisena näkee pieniä pätkiä sieltä sun täältä missä sinua lyhyemmät, tavallisen perheenisän kropan omaavat takkutukat nostelevat mestaruuvyötä ilmaan, on se jokin hohto koko touhusta kadonnut. WWE All Stars palautti nimenomaan mieleeni ne hienot muistot tämän lajin parista.

Äärimmilleen pumpatut jättiläisversiot nykyisistä ja menneiden aikojen painijoista ovat juuri niin karikatyyrisiä millaisena silloin pikkupoikana nämä roidatut karpaasit putkitelkkarin ruudulta näki ja meno on muutenkin melko villiä kun ilmalentojen korkeus lasketaan senttien sijaan metreissä ja paineaallot kaatavat yleisöä kun sadat kilot lihasmassaa paiskautuvat samaan aikaan lattialle. Tällaista pitää showpainin ollakin ja sen vuoksi täysin överiksi kutakuinkin kaiken vetävä WWE All Stars on sitä parhainta painihupia sitten kasarin aikojen WWF-takahuonehaastatteluiden joita olisi mieluummin katsonut koulussa huumevalistuksen tunneilla.

Koripallo

Blogi alkoi arcade-korispelin fiilistelyllä ja legendaarisen NBA Jam-pelin mehustelulla mutta koripallorellestäminen on ollut ehkä urheilulajeista pisimpään viihdyttämässä meitä pelaajia erittäinkin hyvää laatua tarjoavien pelien ja pelisarjojen myötä. Ei hätää, en aio mainita NES:n toisessa Flinstones-pelissä minipelinä ollutta hirveää kivikautiskorista.

NBA Jam on tosiaan instituutio jonka loistavuudesta on varmaan kaikki jo sanottu mutta pelin alkuperäinen julkaisija Midway loi myös toisen loistavan arcadekoriksen. Kun verisen lisenssisodan savu NBA Jam-tuotenimikkeen ympärillä oli hälvennyt, oli NBA Jam-pelejä konsoleille julkaissut ja kääntänyt Acclaim hankkinut lisenssin itselleen joten Midway palasi takaisin kotiparketilleen loistavalla NBA Hangtime -pelillä joka on käytännössä NBA Jam mutta, no ymmärrätte varmaan..?

Midwayn viimeiseksi erinomaiseksi hulluttelukorikseksi jäi Dreamcast-versio nimihirviöpelistä NBA Showtime: NBA on NBC (älä kajoa muihin versioihin oman mielenterveytesi nojalla) joka jatkoi NBA Jamin loistavaa linjaa nyt myös 128-bittisellä superkonsolilla.
Midwayn sädekehä leikkimielisillä koriskentillä alkoi kuitenkin himmetä NBA Hoopz-pelin myötä mutta onneksi iso ja paha EA oli kunnostautunut arcadeurheilun puolella EA Sports Big-alajaoston lanseeraamisen jälkeen. Big-porukka oli PS2:n julkaisun yllätyshitiksi nousseen SSX-lumilautailun takana ja porukan ensimmäinen kokeilu pallopelien ihmeellisessä maailmassa tottelisi nimeä NBA Street. Pesäero Midwayn (ja osittain myös Acclaimin) korissekoiluihin tehtäisiin 3vs3-pelillä ja myös pistelaskusysteemillä jossa hienoimmilla koreilla saisi lisäpisteitä omaan laariin ja samalla niitä myös vastustajalta pois. Enää ei siis riittänyt se että juoksit vastustajan korin jälkeen turbo pohjassa vaan toiseen päähän kenttään tekemään kreisin donkin vaan nyt piti myös ottaa muut joukkuekaverit mukaan hienoilla syöttökombinaatioilla jotta erikoisdonkkeja unlockaava donkkimittari täyttyisi.

NBA Street sai ansaitusti pelaajilta kiitosta uudenlaisesta lähestymistavastaan virtuaaliseen kevytkoripalloiluun ja peli saikin useamman jatko-osan jotka kaikki nostivat laaturimaa aina edeltäjäänsä korkeammalle. NBA Street-sarjan kolmannen osan Gamecube-versio toi myös tietoisuutemme alla näkyvän asian joka ei valitettavasti poistu koskaan koripallosta pitävien pelaajien tajunnasta…

Jalkapallo

Totta kai lajeista kaunein ja ihanin jätetään blogitekstin kirsikaksi kakun päälle. Vaikka futis onkin vihreän veran shakkia ja asia josta ei saa leikkiä laskea, on siitäkin olemassa omat hauskuutteluun enemmänkin keskittyvät videopelinsä. Alkuaikojen Sensible Soccerit ja Kunio-Kun-hahmoilla tähditetty Nintendo World Cup ovat toki arcadehenkisiä näkemyksiä kuningaslajista mutta ehkä syynä siihen on enemmän teknologiassa kuin visiossa. Jälkimmäisen superpotkut on toki tänä päivänäkin klassikkomatskua.

Jos lähdetään kuitenkin hakemaan niitä ihan edes etäisesti oikeaa futista muistuttavia mutta silti kevyempiä videopelikokemuksia… ei Mega Man Soccer, nyt puhutaan laadukkaista peleistä… mihin jäinkään… oikeasti futista muistuttavia mutta silti kevyempiä videopelikokemuksia niin voidaan mennä niinkin pitkälle ajassa kuin vuoteen 2002 jolloin Etelä-Korean ja Japanin mailla järjestettiin lajin MM-kisat. Samaan aikaan myös, you guessed it, Midway oli saapumassa apajille julkaisemalla Red Card Soccerin joka toisi NBA Jamin hauskuuden ja NBA Blitzin väkivaltaisuuden myös futisnurtsille. Kaikki jalkapallon hienot aspektit vedettiin vessanpöntöstä alas kun matseissa mätettiin maaleja lähes koripallolukemiin asti ja taklaukset olivat silittelyä verrattaessa hyppypotkuihin ja muihin sikailuihin. Myös siinä vaiheessa kun pelaat MM-välieräottelua pelkästään samurai-sotureista tai delfiineistä koostuvaa jengiä vastaan, voit kysyä itseltäsi että oliko se Mestareiden Liigan finaali kaudella 2004-2005 sittenkään niin jännittävä ja mielenkiintoinen?
Myös pelimaailman tunnetuin hahmo ja LVI-alan jässikkä on totta mooses tähdittänyt futispelejä ja vielä laadukkaita sellaisia. Käy ihmeessä lukemassa tarkemmat speksit kyseisistä peleistä useissa urheilualan palkintojuhlissa palkitusta blogitekstistä.

Elämme siis jänniä aikoja virtuaalikevyturheilun (mitä puhuinkaan aiemmin siitä Cambridgen sanakirjasta..) maailmassa. Toivon koko sydämestäni että tuleva NBA Playgrounds on laadukas ja osoittautuu hitiksi. En vain sen takia että nyt kun Battlefieldista on se terävin terä hävinnyt ja Splatoon 2 julkaistaan vasta usean kuukauden päästä jonka johdosta hyvät ja hauskat nettipelit on aika vähissä, vaan myös sen vuoksi että pelimaailma kaipaa lisää hauskoja urheilupelejä joissa meno ei ole niin vakavaa. Ja ei, Rocket League ei ole urheilua samassa mielessä mitä tekstin pelit!