Chunnianosoitus Chrono Triggerille

Valitettavan monet muistavat vuodesta 1995 vain jääkiekon MM-kullan ja Den Glider In -kansanjuhlat. Itselleni kuitenkin vuosi 1995 on kirjattu kultaisin kirjaimin mieleeni eräänkin pelijulkaisun vuoksi. Pelijulkaisun, jota ei koskaan täällä härmässä edes julkaistu. Pelijulkaisu, joka tulisi lopulta nousemaan omissa kirjoissani kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon, ja samalla valtaamaan kakkostilan (Ocarina Of Timen takana) omassa ”kaikkien aikojen parhaat” -listallani. Tämä pelijulkaisu, on JRPG-klassikko Chrono Trigger.

Toivottavasti et tiedä yhtään mistä puhutaan, sillä aion kertoa tässä blogitekstissä Chrono Triggerin suuruudesta ja erinomaisuudesta.

90-lukua, ja etenkin sen puolivälin tienoota, pidetään JRPG:n kulta-aikana. Final Fantasy ja Dragon Quest olivat suosionsa huipulla, samaan aikaan kun Deiken Sensetsu -sarja sekä Phantasy Star -pelit, tarjosivat vaihtoehtoja japsiropehipstereille. Vielä noina vuosina ilman Enixiä operoinut Squaresoft, oli isossa kuvassa JRPG-kukkulan kuningas, ja firma oli päässyt siihen pisteeseen tekemisessään, että se pystyi käytännössä tekemään rahasäiliönsä kolikoilla mitä tahansa. Niinpä se päätti koota yhteen saman projektin äärelle oman talonsa kärkiosaajat Hironobu Sagakuchin (suunnittelu) ja Nobuo Uematsun (musiikki), sekä Final Fantasyn arkkivihollisen (Dragon Quest) luojan Yuji Horiin (käsikirjoitus) ja kirsikaksi kakun päälle, Dragon Ballin kantaisän, Akira Toriyaman (hahmo- ja maailmasuunnittelu). Tällaista unelmapoppoota ei oltu koskaan nähty videopeliprojektin parissa, ja lopputulosta pelattuaan ei sitä enää yhtään ihmettele Chrono Triggerin laatua.

Chrono Trigger on isossa kuvassa stereotyyppinen JRPG. Piikkitukkainen teinisankari heiluttaa miekkaa eikä hiisku sanaakaan koko pelin aikana. Tarina alkaa yksinkertaisella tehtävällä/tavoitteella, kasvaen tarinan edetessä ison mittakaavan maailmanpelastusoperaatioksi. Hahmokatras sisältää sen pakollisen prinsessan, jäyheän ritarin (pienellä twistillä tosin), nörtin ja muut tutut. Eri kyliä ja niiden varusteita myyviä kauppoja kolutaan kuin pelin bossin sisältäviä luolastoja konsanaan. Tyypillinen JRPG siis. Häpeä jos ajattelet Chrono Triggeristä noin!

Chrono Trigger hurmaavin aspekti on juurikin sen perinteisyys, yhdistettynä millintarkkaan laatukulmien sileäksi hiomiseen. Se on peli jonka voi huoletta antaa henkilölle, joka ei ole koskaan japsiropeen koskenutkaan, ja hän saa siitä irti niin aihiot koko JRPG-genreen, kuin myös siinä sivussa yhden videopelimaailman parhaista tarinoista, ikimuistoisimmilla hahmoilla ja kauneimmilla soundtrackilla sekä upealla graafisella ilmeellä höystettynä.

Itselleni Chrono Triggerissä hienointa osaa edustaa ehdottomasti pelin tarina. Kun muut ajan japsiropeilut heittelivät pelaajaa ja tämän possea pitkin suurta maailmaa vallankumouksellisen Mode 7 -teknologian lyödessä tahtia, sijoittuu Chrono Trigger vain yhteen pienehköön alueeseen maailmasta jossa pelihahmot elävät. Jutun juju on se että vaikka tutkittavaa lääniä onkin vähän, moninkertaistuu tutkittavan määrä kun samoissa paikoissa käydään usealla eri aikakaudella. Pelin aloittava Chronon kotitalo on hitusen erilainen vaikka dinosaurusten ajalla, tai vaikka synkässä tulevaisuusdystopiassa, jossa maailma on hautautunut tuhkaan ja kärsimykseen. Tämä tulevaisuusdystopia on asia, joka Chrono Triggerissä pitää estää. Seikkailun aikana, kun pelaaja luulee jo saaneensa tarinan päätökseensä, paljastuu pelin karuin totuus; maailmanloppu uhkaa pelimaailmaa ja tämän kamaluuden estääkseen, tulee sankarikatraamme matkustaa ajassa taaksepäin estämään tapahtumat, jotka kirjaimellisesti istuttivat maailmanlopun siemenet.

Kaiken tämän draaman keskellä, on totta kai lisää draamaa. Pelihahmojen taustat ja motiivit käydään tarkasti pelissä läpi erinomaisen käsikirjoituksen tahdissa, ja yksikään pelin hahmoista ei lopulta tunnu jäävän statistin rooliin, vaikka pelaaja ei partyssaan tätä hahmoa koskaan pitäisikään. Jokaisella hahmolla on pelin tarinassa paikkansa, ja eikä suurilta twisteiltäkään vältytä. Pelattava ei ihan heti kesken lopu, sillä pelissä on aivan perkeleellinen määrä löydettävää ja tutkittavaa. Myös 15 eri vaihtoehtoista loppua voi joko itse pelaamalla selvitellä, tai ottaa hyvä asento ja virittäytyä Youtuben puolelle. Jälkimmäinen vaihtoehto on tylsä ja ensin mainittu vaihtoehto tarjoaa sinulle yhden kaikkien aikojen parhaista videopeleistä. Kumman valitset?

Chrono Trigger tarjoaa suurta draamaa, jota voisi muuten olla vaikea esittää kuvina SNES:n rajallisilla resursseilla, mutta tässä vaiheessa kuvaan astuu pelin täydellisyyttä hipo… täydellinen soundtrack. Nobuo Uematsu saa usein täydet krediitit pelin musapuolesta lähinnä em. Dream Team -roolinsa myötä, mutta taituri nimeltä Yasunori Mitsuda, on se jota on kiittäminen pelin soundtrackista. Mies teki valtaosan pelin sävellyksistä, Uematsun lähinnä toimiessa valvovana silm… korvana Mitsudan visioille. Mitsudan tapaus on myös sinänsä hauska, sillä mies oli aiemmin toiminut äänisuunnittelijana, mutta Chrono Triggerin myötä pääsi näyttämään ensi kertaa osaamistaan sävellyspuolella. Lopputulos hakee vertaistaan pelimusiikin saralla näin 24 vuotta myöhemminkin joten ihan hyvin mies suoriutui. On vaikea valita vain yhtä suosikkia CT:n upeasta soundtrackista, mutta onhan pelin loppubiisi jo nimestä alkaen pelimaailman hienointa sarallaan..:

Itselleni Chrono Trigger edusti aikoinaan myös eräänlaisen pelihipsteriyden multihuipentumaa. Peliä ei tosiaan PAL-alueella koskaan nähty, ja olin ainoa pihapiirin pojista, joilla tämä maaginen teos oli, kiitos kaverin jenkeissä työmatkoilla alituiseen ravanneen isäpapan. NTSC-adapteri oli avain voittoon ja välillä tuntui kuin kaveripiiri olisi jonottanut ovella vuoronumeroiden kera, päästääkseen näkemään tuon maagisen pelin jota hehkuttelin ala-asteen pihalla kun muut vielä mehuilivat jostain Doomeistaan tai ekoista Saturnin/Playstationin peleistään. Muinaisen Super Power -lehden sivuilla Chrono Triggeriä oltiin mehusteltu jo vuoden päivät, joten rinta röyheänä pystyin samaistumaan näihin kehuihin ja fiilistelyihin. Vuodet vierivät ja läpipeluukerrat moninkertaistuivat. Samalla kun ikää ja ymmärrystä tuli lisää, aloin tajuamaan Chrono Triggerin todellisen arvon. Suosittelen kaikille tämän upean pelin pelaamista, sillä ensinnäkin se on paljon helpompi saada pelattavana haltuun kuin vuonna 1995 (kunhan ei koske saastaisen kamalaan Steam-versioon), eikä se ole vanhentunut päivääkään siitä kun se ilmestyi. Yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä, sen halusin teille tämän viikon blogitekstissä kertoa. Pelatkaa sitä ja nauttikaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.