Ohjain pöydälle -hetket

VAROITUS: Tämän viikon blogiteksti sisältää ällöttävän siirappisen määrän muisteloita ja nostalgiaa. Jos siis haluat kiljuvia jonneja ja alapäätermejä yhdistettynä videopeleihin, käy katsomassa kotimaisten pelistriimaajien Fortnite-videoita.

Pelaaminen on parhaimmillaan hektistä ja hermoja juustoraasteeksi tekevää hommaa. Olet useita tunteja yrittänyt päästä vaikeaa bossia läpi ja rystyset valkoisena ohjainta puristaen vihdoin pääset pelin pomotaistelun ohi ja mielen täyttävät kaikki mahdolliset rfiini-päätteiset kemikaalit (ei toivottavasti kuitenkaan morfiini). Sama onnistumisen tunne tulee kun teet likimain täydellisen suorituksen hi-scoreilupainotteisessa pelissä usean ja usean toiston jälkeen, tai vihdoin ja viimein annat sille japsille pataan ihan minkä tahansa tappelupelin verkkomoninpelissä.

Hienoja tuntemuksia ja sitä todellista pelaamisen riemua. Joskus pelaamisen saralla tulee kuitenkin vastaan täysin päinvastaisia tunteita, jotka voidaan laskea jopa hienommiksi kuin nuo em. tajunnanräjäytykset. Itse kutsun näitä hetkiä nimellä ”ohjain pöydälle -hetki” (sori kaikki keyboard&mouse-ritarit), ja se on se pieni tilanne tai hetki, joka käy toteen silloin kun peli tekee jotain sellaista mikä täyttää mielen ilolla, muistoilla, helpotuksella, tai millä tahansa muulla syvintä sielun nurkkausta koskevalla asialla. Meillä kaikilla, jopa sinulla hooceeöverimultiplayerräiskijä siellä takarivissä, on tullut vastaan tällaisia hetkiä pelaamistaipaleemme varrella, ja allekirjoittanut avaa nyt sydäntään kertoen teille muutaman omakohtaisen esimerkin. Nessut esille.
Lue loppuun

Hankkikaa huone!

”The enemy of my enemy is my friend”

Tämä kuuluisa, sodissakin käytetty, lausahdus on tällä hetkellä pinnalla pelialalla. Sonyn totaalinen ylivoima konsolimyynneissä, on saanut kaksi muuta tahoa lyömään hynttyyt enemmän tai vähemmän yhteen, ja tuloksena saattaa olla jotain erittäin mielenkiintoista? Microsoft ja Nintendo ovat virallistaneet bromancensa jo viime vuoden puolella, yhteisillä Fortnite-markkinointimateriaaleillaan, mutta nyt huhujen mukaan suhde saattaa syventyä tulevaisuudessa Xboxin muuttuessa konsolibrändistä enemmänkin pelipalvelubrändiksi. Käynnistellään dieselillä käyvä kristallipallo, ja katsotaan että miltä tulevaisuus voisi näyttää jos tämä deittailu muuttuu vakavaksi parisuhteeksi?
Lue loppuun

Reggienator 2: Judgement Day

”My body is ready”

”I’m here to kick ass and take names”

“That’s why they call me The Reggienator”

“You thought I came all the way up here, for only one announcement? Of course there’s more!”

Joku voisi luulla, että nuo lentävät lauseet olisivat komediasarjan karrikoidun corporate bossin ylimielisiä lausahduksia, mutta ne ovat ihan oikean globaalin miljardiyrityksen avainhenkilön suusta. Nintendon jenkkijaoston johtaja, Reggie Fils-Aimé (tästä lähtien tekstissä pelkkä Reggie), on 2000-luvun alusta asti dominoinut pelialan PR-skeneä jämptillä, mutta rennolla ja maanläheisellä otteellaan. Nyt kuitenkin nuo ajat ovat jäämässä taakse, kun jenkki-Nintendon johtohahmo jää huhtikuussa ansaitulle eläkkeelle.

Ihan tyhjän päälle ei NoA (Nintendo of America) ole kuitenkaan jäämässä, sillä Reggien pestin perii firman sisältä Doug Bowser. Reggien kakkosmiehenä pitkään toiminut entinen EA:n palkkalistalainen, omaa likimain yhtä ison ”pelisilmän” mitä edeltäjänsäkin, joten ei tarvitse pelaajien murehtiä siitä että Nintendolla jotenkin alettaisiin kiristämään solmiota. Solmio ei myöskään kiristy tämän viikon blogitekstissä, jossa muistellaan Reggien parhaita kameralle päätyneitä hetkiä.
Lue loppuun

Remaken hyödyt

Tässä kaikille mätiä tomaatteja sekä kananmunia joita heitellä, sillä nyt puhutaan remakeista. Remakethan ovat suoraan saatanasta sillä ne ovat vanhojen assetien kierrättämistä vaikka pitäisi tehdä jatkuvasti vain uutta ja innovoivaa. On täysin kehittäjän/julkaisijan laiskuutta julkaista remake tai jopa remasteri, sillä sehän on vaan helpon rahan nyhtämistä pois kuluttajilta. Sillä ei ole tietenkään merkitystä että kaikki näistä asioista valittavat tahot ihan itse sinne kauppaan itsensä siirtävät nuo remaket tai remasterit ostamaan…
Lue loppuun

Mäkikotka on laskeutunut

Suomen kaikkien aikojen menestynein talviolympiaurheilija, Matti Nykänen, poistui keskuudestamme viime viikolla. Vaikka miehen mäkihypyn ulkopuolinen elämä ei ehkä kauhean suurta ihailua ansaitsekaan, ei miehen kaulaan ripustetun jalometallin määrää voi kukaan täysijärkinen väheksyä, eikä sitä tee myöskään PBC:n viikkoblogi, joka listailee tällä kertaa kovimpia mäkihyppypelejä.

Mäestä tippuminen on pienelle valtiollemme talviversio keihäänheitosta. Perinteinen laji, jossa jostain syystä on siniristilippu aina ollut kovaa valuuttaa menestysennustuksissa. Molemmissa lajeissa on suomalaisedustajilla pieni aallonpohja käynnissä, mutta onneksi meillä on aina videopelit, joita pelatessa voimme palauttaa mieliimme kunnian päivät näissä takavuosien menestyslajeissamme. Mitäs kaikkea onkaan tarjottimella?

Lue loppuun

Sweet Dreams

DISCLAIMER: Tätä blogitekstiä lukiessa on suotavaa laittaa taustalle soimaan aiheeseen sopiva kappale (linkki yllä). Päivän polttavana knoppitietona voidaan myös kertoa, että kyseinen biisi löytyy myös jostain syystä ekasta Power Rangers -leffasta.
Ai niin joo se blogiteksti Dreamsista…!!

Viime viikolla alkoi nettiin tipahtelemaan ensimmäisiä fiiliksiä PS4:n tulevasta Dreams-yksinoikeusnimikkeestä. Kyseisen pelin tuotanto on ollut yhtä pitkä kuin Crash Bandicoot: Wrath Of Cortexin latausajat, mutta nyt kun peliä on myös rahvas päässyt pelaamaan betan muodossa, täytyy sitä kai uskoa että kyllä se peli sieltä on tulossa. Syy miksi pelin, tai pikemminkin kehitystyökalusovelluksen, kehitys on näinkin kauan kestänyt, on selvinnyt viimeistään nyt kun pelin NDA on päättynyt. Dreams on massiivinen softa, joka käytännössä konkretisoi käyttäjänsä mielikuvituksen ruudulle. Oli pääkopan sisällä sitten idea pelille, audiovisuaaliselle taide-elämykselle, hyötysovellukselle, tai likimain mille tahansa muulle, Dreamsin kanssa kaikki on helpolla tavalla mahdollista.
Lue loppuun

Chunnianosoitus Chrono Triggerille

Valitettavan monet muistavat vuodesta 1995 vain jääkiekon MM-kullan ja Den Glider In -kansanjuhlat. Itselleni kuitenkin vuosi 1995 on kirjattu kultaisin kirjaimin mieleeni eräänkin pelijulkaisun vuoksi. Pelijulkaisun, jota ei koskaan täällä härmässä edes julkaistu. Pelijulkaisu, joka tulisi lopulta nousemaan omissa kirjoissani kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon, ja samalla valtaamaan kakkostilan (Ocarina Of Timen takana) omassa ”kaikkien aikojen parhaat” -listallani. Tämä pelijulkaisu, on JRPG-klassikko Chrono Trigger.

Toivottavasti et tiedä yhtään mistä puhutaan, sillä aion kertoa tässä blogitekstissä Chrono Triggerin suuruudesta ja erinomaisuudesta.
Lue loppuun

VGMOTY 2018

Kuten viime viikon blogitekstissä lupailtiin, on vuorossa vielä yksi pieni palkitsemistilaisuus vuoden 2018 peleihin liittyen. Pelimusiikki, on vielä näinäkin päivinä sellainen asia, joka saa aivan liian vähän palstatilaa, ja siksi kaikki siihen liittyvä ilakointi ja propsien jakeleminen, on enemmän kuin tarpeen. Tämän tekstin tarkoituksena, on muistuttaa hieman viime vuoden videopeliparhaimmistoa nimenomaan musiikkipuolelta, ja yllättävää kyllä, kaikki listan soundtrackit, ovat liitoksissa myös hyviin peleihin! Mikäli hieman harvinaisempi laatukama kiinnostaa, kannattaa mennä katsomaan PBC:n GOTY-jakson ääniraita, josta löytyy ne hieman pienemmän profiilin huippuveisut.
Lue loppuun

Varjopalkinnot vuodelle 2018

Myönnetään kaikki nyt yksi tosiseikka yhdessä. Perinteiset gaalat ovat ihan helvetin tylsiä ja ennalta-arvattavia, kun taas kaikki niille tehdyt pienemmät vastineet ovat paljon siistempiä. Kuka jaksaa oikeasti Oscar-gaalan pukuloistoa ja parhaan alkuperäiskäsikirjoituksen palkinnon jakamista, kun MTV Movie Awardseissa on tarjolla pilottirotsissa Best Kiss-pystiä jakava Jason Statham? Emma-gaalan levy-yhtiöiden masinoimat palkinnot ei paljoa kiinnosta, kun Femma-gaala tarjoaa ei vain parempaa ja monipuolisempaa musiikkia, kuin myös ansaitsevammat voittajat.

Myös GOTY-asioissa olisi toivottavaa saada enemmänkin vastaavanlaisia instansseja synnytettyä. Geoff Keighleyn ansiokkaasti luotsaama Game Awards, on lähinnä mainostajien selkääntaputtelutilaisuus, kun taas BAFTA vetää ehkä pikkuisen liikaa kotiin sumusaarille päin palkinnoissaan. Olkoot tämä blogiteksti viime vuoden peleille se oma palkintogaalansa, jossa palkinnot ansaitaan ja jossa kategoriat ovat kiinnostavia. Let’s begin ja palataan vielä hetkeksi pelivuoteen 2018!!!
Lue loppuun

PBC:n hypelista vuodelle 2019

Pelivuosi 2019 starttaa virallisesti toden teolla tällä viikolla, kun ensimmäiset ns. isot pelijulkaisut starttaavat. Pelejä on jälleen luvattu ilmestyvän kuin sieniä sateella, mutta mitkä niistä kannattaa ostaa ja mistä kannattaa olla kiinnostunut? Lue alta ne ainoat oikeat totuudet (ehkä) tänä vuonna ilmestyvistä hypenimikkeistä.

Lue loppuun