PBC:n GOTY-valinnat vuodelle 2019

Hazuki_exen valinnat

3. Baba Is You
Vaikka pelejä tuntuikin tulevan pilvin pimein pitkin vuotta, niin harva niistä oikeasti tuntui todella uudelta kokemukselta. Onneksi meillä täällä Suomessa on edes muutama taivaanrannanmaalari, jotka eivät tyydy siihen perinteisen videopelikokemuksen luomiseen. Näin ollen meillä onkin siis käsillämme Baba Is You. Se on äärimmäisen yksinkertainen mutta samalla tajunnanräjäyttävän vaikea puzzlepeli joka ei tunne pelaajaa kohtaa pienintäkään armoa. Kentät pohjautuvat yksinkertaisiin ehtolausekkeisiin sekä niiden manipulointiin ja niillä sitten voidaan muokata koko pelimaailman asioita lukuisilla eri tavoilla.

Baba Is You on kaikessa nerokkuudessaan huikea videopeli ja vieläpä täysin ajaton kokonaisuus joka olisi voitu julkaista jo yli 30 vuotta sitten, mutta vielä vuonna 2019 onnistuu yllättämään aivot solmuun taitavasti laittavilla pulmillaan.

2. Control
Torille!!! Suomi mainittu… jo toistamiseen. Remedy on aina ollut kotimaisen pelikehityksen kulmakivi ja vaikka viime vuodet ovatkin menneet miten ovat menneet, niin aina sitä on vähän sivusilmällä vilkuillut miten kyseisen lafkan väellä menee ja samalla hieman toivonut että jo seuraava peli olisi omaankin makuun sopiva.

Alkufiilikset toki Controlista olivat itselläkin varsin kaksijakoiset. Vaikka peli näyttikin graafisesti upealta ja tarina kuulosti vähintäänkin kutkuttavalta, niin sen konttoriympäristö, superkalliiden näyttelijöiden käyttö ja muutenkin liiallinen samankaltaisuus Quantum Breakin kanssa eivät myyneet peliä itselleni alkuunkaan. Positiivisten revikoiden ilmestyttyä alkoi kuitenkin kutkutus käydä itsellenikin liiaksi ja olihan peli sitten pakko lunastaa ja korkata ihan itse. Ja onneksi näin myös tein.

Control on todellakin kaikkea mitä se lupaa olevansa. Se on mystistä tarinankerrontaa sisällään pitävä kolmannen persoonan seikkailuräiskyttely metroidvaniamaisilla piirteillä, ääreensä hienoilla audiovisuaaleilla höystettynä. Toki täydellinen peli Control ei ole, koska tekniset ongelmat tuntuivat vaivaavan peliä vähän kaikilla alustoilla ja näyttely lievästi puisevine dialogeineen ei aina osunut maaliinsa, mutta siitä huolimatta sitä oli äärimmäinen ilo pelata ja tuskin maltan odottaa että tulevat DLC-paketit tuovat jatkoa pelin maailman tapahtumiin.

1. Devil May Cry 5
DMC 5 oli toinen eniten odottamistani peleistäni vuodelle 2019 ja vaikka pelin lunastinkin jo lähes heti julkaisussa, niin vasta joulukuussa uskalsin oikeasti aloittaa pelin pelaamisen. Olin nimittäin ennen pelin julkaisua testannut pelin demoa ja ihan suoraan sanottuna olin varsin pettynyt näkemääni. Peli tuntui liian helpolta, Nero ei kaikessa nerokkuudessaan (see what I did there?) sitten kuitenkaan lunastanut paikkaa sydämessäni eikä pelin toiminta muutenkaan oikein tuntunut nappaavan mukaansa. Mutta koska lopullinen peli sai kuitenkin niin kovaa suitsutusta osakseen, niin pakko sekin oli kokea sitten ihan itse. Ja noin ensimmäisen neljänneksen aikana mieleni ei edes muuttunut. Olin oikeasti lievästi pettynyt kokemaani enkä kyennyt käsittämään miksi peli oli saanut niin kovia kehuja.

Onneksi kuitenkin jatkoin tarpomista eteenpäin ja heti kun peli vaihtoi toiseen vaihteen silmään V -nimisen hahmon muodossa, aloin oikeasti nähdä pelin laadukkaan puolen. Viimeistään sitten Danten avauduttua pelattavaksi hahmoksi olin täysin myyty. Danten ja V:n puolella nimittäin pelistä tuli paljon monipuolisempi. Se alkoi myös oikeasti laittamaan hieman kampoihin (toki DMC-veteraanin näkövinkkelistä katsottuna aivan liian vähän vieläkin) ja näin ollen pelaamisesta tuli yksinkertaisesti mielyttävämpää koska siihen piti oikeasti vähän panostaa.

Mutta kuten sanottua; Vaikka DMC 5 onkin minun GOTY-valintani, on siinä siltikin omat ongelmansa. Ympäristöt ovat perinteiseen DMC-tyyliin varsin kolkkoja ja yksivärisiä. Musiikkipuoli ei pelin tunnusbiisiä, Devil Triggeriä, lukuun ottamatta juurikaan loista. Nerolla alkupäässä pelaaminen on vähän liiankin rajoitettua ja tarinakin tuntuu olevan aika DMC-huttua.
Toki sen verran tarinaa pitää kehua, että tämä viides osa on ensimmäinen sarjan peli, joka oikeasti siteeraa pelisarjan pohjalta tehtyjä novelleja ja ylipäätänsä hyödyntää niissä rakennettua lorea. Kaiken kaikkiaan DMC 5 ei siis ole täydellinen peli, etenkään sen liian helpon ja hitaan alun vuoksi, mutta se on helvetin hyvä peli heti kun sen alkaa laittaa kampoihin.
Lue loppuun

Fight Club

Väkivalta, on tunnetusti vihoviimeinen ratkaiskeino ylipäätään mihinkään. Silti tätä kamalaa aktiviteettia nähdään peleissä hyvinkin paljon, ja sen kitkemistä ovat vuosien saatossa yrittäneet niin kaiken maailman jackthompsonit, kuin myös ihan internetin valkoisella ratsulla ratsastelevat nettiritaritkin. Mutta miten ihmeessä väkivaltaa peleissä voi vähentää, jos jopa pelisarjat ja pelihahmot itsekin sitä suosivat sopivan paikan tullen? Ihan muista kuvioista tunnetut pelimaailman ikonit ovat useaan otteeseen ottaneet pientä breikkiä päivätöistään, ja siirtyneet myllyttämään. Onko mikään enää pyhää?? Miksi eivät nämä hahmot vain pysy niissä tutuissa peliympäristöissään??
Lue loppuun

Nintendon kierrätystalkoot

Muutaman päivän päästä pelaajat pääsevät Koholintin Twin Peaks -henkiselle saarelle, joko ensimmäistä kertaa ikinä, tai vaihtoehtoisesti ties monettako kertaa mutta koristellummalla ulkoasulla. Alkuperäisellä tiiliskivi-mallisella Game Boylla maailmaa valloittanut Link’s Awakening, saa vihdoin kauan odotetun uusiojulkaisunsa, toisen sellaisen jos pelin Game Boy Colorille ilmestynyt DX-versio (ei liity mitenkään showpainiin) lasketaan mukaan. Jos kuluvan vuosikymmenen puolivälissä valloillaan ollut ”remaster-kuume” (julkaistaan edellisen sukupolven peli uudelleen muutamalla lisäpikselillä joita ei paljain silmin erota) katkoi synapseja aivojen hermolohkossa, ei kannata ainakaan turvautua Nintendon olkapäätä vasten, sillä kiotolaisfirma on yhtä lailla syyllistynyt peliensä kierrättämiseen läpi vuosien. Link’s Awakening, saatikka pari viikkoa sitten julkistettu Xenoblade Chroniclesin uusi versio, ei todellakaan ole mikään poikkeus sillä Switch yksinään on täynnä floppikonsoli Wii U:lla harvojen ja valittujen kokeilussa olleita pelejä.

Nintendo on kuitenkin vuosien saatossa julkaissut pelejä, jotka on julkaistu ennenkin, mutta joiden uusioversiot eroavat ihan tuntuvasti alkuperäisestä. Unohda siis hetkeksi Uncharted 3:n PS4-versiot ja Metal Gear Solid HD Collectionit, ja sukella mieluummin näiden ihan oikeiden uusioversioiden maailmaan!
Lue loppuun

Ei tippa tapa

Sinulla voi olla pelituoli, pelihiiri, PS4 Pro, Switchin Pro Controller, Twitch-huppari, ja vaikka mitä muuta roskaa, mutta et silti ole tosipelaaja. Missä vika? No ravinnossa tietenkin!!

Se mitä teet pelaamisen välillä, on ihan yhtä tärkeää kuin itse pelaaminenkin. On siis erittäin tärkeää että ravinto on myös mahdollisimman lähellä pelaamista, joten mikä onkaan parempi tapa ravita itseään, kuin pelaajille tehdyt energiajuomat!!? Kiinteä ruoka on läskeille ja nössöille jotka käyvät oman huoneen ulkopuolella, joten ainoa oikea pro-supertosipelaajan ravinto, on totta kai tämä elämän ainoa oikea kultainen ambrosia. Luojan kiitos sitä on tehty myös pelaajalle varta vasten tehtyjä versioita, joten nyt jos koskaan voi tuntea Overwatchissa K/D -ration nousevan kuin pulssin kuuden energiajuomapullon jälkeen konsanaan. Katsotaanpa hieman meidän tosipelaajien tarjontaa näistä herkullisista juomista.
Lue loppuun

Eläinten vallankumous

Luigi’s Mansion 3, Animal Crossing, Breath Of The Wild 2… KETÄ KIINNOSTAA??!!? Untitled Goose Game sai vihdoin ja viimein kauan odotetun julkaisupäivänsä (20.syyskuuta) ja peli nousi raketin lailla odotetuimmaksi Switch-peliksi (ilmestyy myös PC:lle) ikinä koskaan ja missään. Maailman ensimmäinen hanhisimulaattori on valloittanut pelaavan kansan sydämiä jo ensiesityksestään alkaen, ja ensi kuussa pelaajat pääsevät vihdoin häiriköimään hanhella semi-realistiseen tyyliin.

Eläimillä pelaaminen on ollut videopeleissä läsnä yllättävänkin pitkään ja ei, nyt ei puhuta mistään punaisia lenkkareita käyttävistä kahdella jalalla seisovista sinisistä siilistä, vaan ihan oikeista eläinkunnan edustajista ilman pisaraakaan humanoidia. Myös takarivin näsäviisastelijat pitävät turpansa ihan vaan kiinni siitä että homo sapiens -laji on myös eläin. Myöskään Disney-tyyliset elikot eivät ole sitä mitä tässä blogitekstissä nyt haetaan vaan ihan oikeat, mahdollisimman realistisesti esitetyt eläimet.
Lue loppuun

Platinaista kamaa

Tämän viikon perjantaina, on aika taas hankkia platinaa. Ei siis mitään PS4-pelien 100% läpäisyyn liittyvää, eikä myöskään levymyyntiin, vaan hankkia uusi Platinum Gamesin toimintapeli. Toimintapelien mestariksikin kutsuttu pelitalo, on viime vuosina kokenut hieman takapakkia pelipuolella, kun firman likimain virheetön pelikirjasto sai täytteekseen muutaman Activisionille tilaustyönä tehdyn köpöisen lisenssipelin, sekä pitkään valmistuksessa olleen Xbox One -eksklun (Scalebound) peruuntumisen. Myös Wii U:n karmaisevaan Star Fox Zeroon, oli firma jotenkin onnistunut sotkeentumaan, mutta kolikon kääntöpuolella onneksi viimeisen viiden vuoden ajalta Nier: Automatan ja Bayonetta 2:n kaltaisia moderneja klassikkoteoksia, jotka ovat vielä sitä ehtaa Platinum Games -tavaraa, jota perjantaina ilmestyvä Astral Chain ennakkotietojen mukaan myös edustaa.

Mitä sitten on tämä ”Platinum Games -tavara”? Firma kuitenkin on tehnyt kaikkea maan ja taivaan väliltä, vaihtelevalla laadulla. On verkossa pelattavaa 3rd person -brawlausta (Anarchy Reigns), ylidramaattista avaruustaktikointia (Infinite Space), Pikmin-kloonia (Wonderful 101) ja vaikka kolmiulotteista SHMUP-räiskyttelyä (Star Fox Zero). Kaikki firman pelejä pelanneet tietävät kuitenkin sisimmissään mistä Platinumin loistokaavat syntyvät joten kerrotaan ihmeessä muillekin.
Lue loppuun

Kuka voisi pelimessut pelastaa, ja ajan pysäyttää…

Moni täällä kylmässä ja ankeassa härmässä asuva, on varmasti vuosien saatossa kateellisena katsellut omenapiirakan kotimaassa järjestettäviä massiivisia pelitapahtumia. Cosplayta, pelattavia uutuuspelejä, mielenkiintoisia keskustelupaneeleita, peliaiheista krääsää… ylipäätään kaikkea mikä liittyy pelaamiseen ja pelinörttiyteen. Suomessa ei vastaavanlaisia tapahtumia ole ikinä samassa kokoluokassa järjestetty, vaikka kysyntää varmasti olisi ollut, ja nyt menneiden viikkojen uutisten myötä tämä viimeinenkin toivonkipinä alkaa olemaan sammunut.

Glorifioidut lanit… ei kun siis esports, jyräsi alleen sen ainoan kotimaisen edes vähänkään ison maailman videopelitapahtumaa olleen häppeningin, ja näin ollen Gamexpo tunnetaan nykyään Assemblyn uutena lonkerona kotimaisessa tapahtumakentässä. Kun vielä muutama vuosi sitten Gamexpo-messujen pääpaino oli juurikin monipuolisessa pelaamiseen ja pelialaan liittyvässä tarjonnassa, tullaan jatkossa Gamexpo-nimen alla pelaamaan lavalla kynäriä, ja monia muita huippu-urheiluun rinnastettavia lajeja, samalla kun lattia on täynnä Monsteria ja ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua.
Lue loppuun

Parhaat julkaisupäivät

Muistatko minä päivänä Quake 2 julkaistiin? Entäpä milloin oli Atari Jaguarin maailmanlaajuinen julkaisupäivä? Kuka voisi unohtaa PS2-klassikko Herdy Gerdyn ikonista julkaisupäivää?

Pelien maailmassa on yleensä julkaisuajankohdat ja julkaisupäivät jonkinlaisen kirjoittamattoman säännön takana. Assassin’s Creedit ja Call Of Dutyt eivät ikimaailmassa saisi julkaisua alkuvuodesta, kun taas Nintendo ei enää julkaise omia 1st party -nimikkeitään muina päivinä kuin perjantaisin (pl. tässäkin blogitekstissä esiintyvä poikkeus). Legenda myös kertoo että Dragon Quest -pelejä ei pelin kotimaassa saanut enää julkaista arkipäivinä, koska julkaisun alla sairaslomapäivät nousivat katastrofaalisiin lukemiin koko Japanissa. Myytti on sittemmin tylsästi murrettu ihan vaan bisnespäätöksenä, eikä Japanin valtiovalta todellakaan ollut käskenyt Square-Enixiä julkaisemaan hittipelejään muina päivinä kuin lauantaina.

Julkaisupäivän ja julkaisuajankohta määrittelee aika paljon pelin kokonaismyynneistä. Jos peli sattuu ilmestymään samaan aikaan kun joku muu yhtä odotettu, pahimmillaan jopa saman genren, peli putkahtaa kauppoihin, voi yleensä vain yksi voittaa? Vaikka ei pelialalla nykyään enää ole myyntikalenterissa ns. kuolleita kohtia, voi joskus julkaisu sattua vaikka jonkun pidemmän pyhäjakson, tai pahimmassa tapauksessa jonkun kansakuntaa ravisuttavan ei-pelialan tapahtuman aikaan. PS2:lle ilmestynyt Portal Runner -peli, ei varmaan olisi muutenkaan myynyt hirveän paljoa pelin laadusta johtuen, mutta jenkkilän myynnit julkaisussa (eräänä kauniina syyskuisena tiistaipäivänä vuonna 2001… 11.pvä syyskuuta tarkalleen ottaen) sattuivat jostain ihmeen syystä olemaan äärimmäisen heikot.
Lue loppuun

Kuinka äänekäs se PS4 oikeasti on?

Sony julkisti viime viikolla PS4:n uusimpia huippulukemia. Laite on nyt virallisesti ylittänyt sadan miljoonan kappaleen toimituksien haamurajan, ja PS+-käyttäjienkin ”attachment rate” on hienosti noin kolmannes tuosta sadasta miljoonasta. On kuitenkin olemassa yksi lukema, joka kuitenkin taas jäi uupumaan näistä ilmoitetuista luvuista; PS4:n desibelitaso.

Nelospleikkari on ylivoimaisesti konsolisukupolvensa myydyin laite, ylivoimaisesti konsolisukupolvensa pelatuin laite, ja totta kai konsolisukupolvensa äänekkäin laite. Ihan tarkkaa lukemaa ei laitteen/laitemallien maksimiäänentasosta olla tiedemiesten toimesta saatu tutkittua, mutta netti on pullollaan kauhutarinoita, joista saa hyvin laskettua mediaanin tälle melusaasteelle. Jostain syystä Nathan Drakea avatarinaan keskustelufoorumeilla pitävät kirjoittajat, eivät ole ikinä kokeneet minkäänlaista möykkää laitteidensa kanssa, joten good for them.
Lue loppuun

Annimari Korten haastajat

Kotimainen yleisurheilu sai viime viikolla jo kesän toisen kotimaan ennätyksen, kun pika-aituri Annimari Korte kellotti satasen aidat aikaan 12.72. Tulos on äärimmäisen kova ihan maailmanlaajuisillakin mittareilla, joten lienee näin vuosi ennen olympialaisia katsoa miten aitajuoksutähtemme pärjää vertailussa… nimittäin vertailussa videopeliaitureihin.

DISCLAIMER: Koska jostain syystä videopelien maailmassa ei tunnisteta naisten versiota pika-aidoista (100m miesten 110m sijaan), mennään hieman kömpelösti 110m tuloksilla. Kaikissa listan peleissä ei myöskään ollut naispuolista vaihtoehtoa lajiedustukseen, mutta ei anneta senkään näin tasa-arvon aikoina häiritä menoa.
Lue loppuun