Kun Nintendo esitteli vihdoin viime vuonna pitkään kehityksessä olleen Star Fox-pelinsä Star Fox Zeron, olivat fiilikseni ristiriitaiset. Sarjan pelit ovat olleet mainiota peliviihdettä läpi vuosien joten comeback oli tervetullut asia mutta esitelty materiaali tuolloin vielä alpha-vaiheessa olleesta pelistä jätti kaikin puolin laimean maun suuhun. Peli näytti Gamecube-aikojen ensimmäisen aallon peliltä. Juonijatkumoa ei olisi ja peli onkin jälleen kerran yksi uusi näkemys jo SNES:llä nähdystä tarinasta jota ollaan sittemmin käyty läpi niin N64:llä kuin 3DS:lläkin. Lisäksi pelin mullistavaksi joissain lähteissä lupailtu control-scheme näytti ja kuulosti kvanttifysiikan latinankieliseltä opintokurssilta jossa ei ollut oikeastaan päätä eikä häntää ja jopa paikan päällä peliä testaamaan päässeet journot jakautuivat mielipiteidensä kanssa vahvasti kahtia asian tiimoilta.

Pelistä on sittemmin saatu ilmi uutta tietoa ja videokuvaa ja jopa parin viikon takaisen Nintendo Directin jälkeen olin yhä skeptinen pelin suhteen vaikka kertaalleen myöhästyneen pelin mukaan oltiinkin tungettu toista tower defence-peliä sisältävää pelilevyä ja vaikka mitä kivaa härpäkettä. Nyt olen kuitenkin hieman innostunut pelin jo ovelle kolkuttelevasta julkaisuajankohdasta ja mikä ironisinta, tähän innostukseen vaadittiin täysin toinen peli ja pelisarja.

”You’re becoming more like your father.”

Vaikka Star Fox onkin pelisarjana ottanut elinkaarensa aikana hieman sivusaskeleita mm. Legend Of Zelda-sarjan suuntaan (Star Fox Adventures) ja käynyt siinä samalla myös hieman oudommilla pseudostrategiapelivesillä (Star Fox Command), on sarjan synonyymigenre silti nimihirviö 3D scrolling shooter. Periaatteessa hommaa voisi siis kutsua perinteisen SHMUP-pelin kolmiulotteiseksi versioksi. Ihkaensimmäistä SNES:lle ilmestynyttä Star Fox-sarjan peliä (meillä vanhalla mantereella Star Wing) pidetään tämän alagenren synnyttäjänä sekä esi-isänä ja N64:lle ilmestynyt Star Fox 64 (tekijänoikeuskiistojen vuoksi PAL-alueella Lylat Wars) lukeutuu genren esittelykelpoisimpaan ylimystöön. On kuitenkin olemassa sarja joka vie tämän lajityypin kirkkaimman kruunun itselleen. Sarja jota muistellessa tajusin että Star Fox Zero voisikin olla hankinnan arvoinen tuotos. Tämä sarja on Panzer Dragoon.
Panzer Dragoon oli aikoinaan itselleni se isoin syy miksi halusin Sega Saturn-konsolin. Telkkarissa pyörineessä Game Over-peliohjelmassa näin aikoinaan nappulaikäisenä pelikuvaa jylhästä lohikäärmeestä joka liiteli vetten yllä räiskien huikeiden grafiikoiden siivittämänä kaikkea mikä liikkuu. Tuohon aikaan allekirjoittanut eli joka solullaan kovinta Star Fo… Star Wing-huumaa joten sanomattakin oli selvää että kyseinen ihmelaite jolla ”se lohikäärmepeli” pyörisi, olisi saatava haltuun. Terkut vaan äitille jolla oli varmasti helppoa ensin kuunnella kuukausikaupalla lapsen ruinaamista ja sen jälkeen käytävä ostamassa konsoli peleineen em. yksityiskohtien avustamana. Onneksi tuolloin vielä pelikaupoissa oli osaavaa porukkaa töissä sillä oikea konsoli ja oikea Panzer Dragoon ilmestyivät elämääni ja ihastuin ikiajoiksi. En ehkä konsoliin mutta itse peliin.

Panzer Dragoon oli Virtua Cop 2:n ohella ehkä eniten aikaa Saturnini levyasemassa viettänyt peli ja vaikka se ei ehkä tarjonnut ketun tähdittämän esikuvansa veroista uudelleenpeluuarvoa, jaksoi pelin pelata läpi sen eeppisyydentunnun ja loisteliaan pelattavuuden takia aina uudelleen ja uudelleen. Juonesta ei vielä tuon ikäisenä natiaisena paljoa tietenkään tajunnut mutta myöhempinä vuosina olen oppinut antamaan sillekin sen ansaitseman arvon. Pelisarjan Saturnille ilmestynyttä jatko-osaa, Panzer Dragoon Zwei:ta, ei koskaan PAL-alueelle saatu mutta muutama vuosi sitten sain tämän huikean tekeleen käsiini ja luonnollisesti meno oli sen mukaista. Loistava peli kaikin puolin.
Sarja jatkui vuonna 1998 roolipelin muottiin istutetulla Panzer Dragoon Sagalla (jos sinulta sattuu löytymään hyväkuntoinen pelilevy koteloineen, suosittelen avaamaan pankkitilin Sveitsiin) mutta seuraava ”oikea” Panzer Dragoon-peli ilmestyisi vasta seuraavalla vuosituhannella Segan ollessa jo ulkona konsolibisneksestä. Panzer Dragoon Orta ilmestyi Microsoftin ensimmäiselle kotikonsolille, Xboxille, 2002 lopulla ja se on omasta mielestäni vaatimattomasti koko konsolin paras peli. Kaikki kunnia Halo 2:lle ja Fablelle mutta Orta on meikäläisen valinta jos pitäisi tuo konsolimöhkäle ottaa mukaan autiolle saarelle yhden vapaavalintaisen pelin kanssa. Panzer Dragoon Orta on myös yksi aniharvoja Xbox-nimikkeitä jotka toimivat myös Xbox 360:llä joten myös muistihäiriön kanssa painivat jonnet ovat enenmmän kuin kykeneväisiä kasvattamaan 360-pelikokoelmaansa tällä helmellä niiden lukuisten Call Of Dutyjen ja Halojen vierelle.

”All aircraft report”

Panzer Dragoon ja Star Fox eivät suinkaan ole tämän SHMUP-lajityypin alagenren ainoat loistavat edustajat. Myöskin Segan osaavista käsistä aikoinaan syntynyt Rez, sekoitti ammuskelua rytmipeliin ja on tänäkin päivänä yksi harvoja Segan 2000-luvun suursuosiota nauttivista nimikkeistä. Ei myöskään sovi unohtaa N64:llä ja Wiillä nähtyjä Sin&Punishment-pelejä jotka kulttisuosionsa lisäki sattuvat olemaan aivan tautisen kovia videopelejä.

Panzer Dragoon Ortan muistelemisesta sain kuitenkin kipinän Star Fox Zeroa kohtaan. Genren edustajista on ollut viime aikoina pulaa ja Star Fox Zero tulee täyttämään mitä luultavimmin tämän ruudun mallikkaasti ja tuoden mukanaan muutaman freesin idean.
Viimeisimmät tiedot joita pelistä on näin kuukausi ennen julkaisua kuulunut, tietävät kertoa että pelissä on panostettu tällä kertaa enemmän monisäkeisempään juoneen (joka siis käytännössä on meille kaikille tuttu jo Star Wingistä ja Lylat Warsista) sekä hahmoihin. Täysin uutta tulee olemaan myös pelin kontrollit joita on tekijätiimin mukaan viilattu huomattavasti käyttäjäystävällisempään suuntaan mitä ne olivat esim. mielipiteidä kahtia jakaneiden E3-testisessioiden aikana. Grafiikkaa ollaan myös noilta ajoilta viilattu. Saman sohvan co-op-elementit ovat nykypäivän pelimaailmassa aina plussaksi luokiteltava asia ja jopa paketin mukana tuleva Slippyn ja tämän isäukon, Grippyn, tähdittämä tower defence-tyylinen peli ei liene miinus vaikka kuinka tylsää jöötiä tulisikaan viritelmä olemaan.

”Gee I’ve been saved by Fox, how swell”

Kummallinen on ihmisen mieli. Itse tuotteesta on ripoteltu tietoa kohta vuoden verran ja silti sen kovimman mielenkiinnon sai loppujen lopuksi aikaan täysin eri peli. Ellei Star Fox Zerosta kuoriudu jotain Big Rigs-tason farssia, tulen pelin hommaamaan ilman minkäänlaisia kouristuksia sydämessä saatikka lompakossa kun peli julkaistaan 22.4. Se tulee olemaan itselleni paluu tuttujen hahmojen parissa käytyyn huikeaan seikkailuun mutta myös kosketus erittäin lähellä sydäntä olevaan genreen pitkän tauon jälkeen. Kiitos Panzer Dragoon Orta ja anteeksi Star Fox Zero että epäilin sinua. Nyt kun vielä itse valmis peli olisi helvetin laadukas niin ei tarvitsisi kieriä tynnyriin häpeämään. Näin pitkälle selvittiin Star Fox-aiheisesta tekstistä ilman pakollista Barrell Roll-vitsiä.