Cliffhanger (Call Of Duty: Modern Warfare 2)
Call Of Duty-pelisarja ei tule ihan ensimmäisenä mieleen kun ajatellaan videopelien lumiaiheisia kenttiä mutta niin vain tämä nykypäivän massiivisin pelisarja (vai pitääkö puhua mediailmiöstä?) ujuttaa itsensä jollain lailla PBC:n joulukalenterin luukkuun. Sanotaan Call Of Dutysta mitä tahansa, on kuitenkin karu fakta että pelisarja on aivan tolkuttoman laadukkaasti tehtyä räimettä ja etenkin yksinpelin tuotantoarvot hakevat alalla vertaistaan. Michael Bay-tyylistä räjähdyspornoa yhdistettynä jopa Hong Kong-tason överiyteen yltäviin toimintakohtauksiin ja jenkkipatriotismiin… huhhuh! Call Of Duty on kuin Scooter; kaikki sitä haukkuvat mutta niin moni sitä silti salaa pelaa ja nauttii kokemastaan. Sarjan suursuosioon ampuneen Modern Warfaren (järjestyksessään pelisarjan neljäs osa) jatko-osaa, Modern Warfare 2:ta, odotettiin aikoinaan kuin uutta messiasta saapuvaksi ja peli lunasti ilmestyessään rynnäkkökilpeä ja akimbo-shotguneja lukuun ottamatta kaikki sille asetetut odotukset. Yksinpelin tarina jatkoi ekan Modern Warfaren aikana alkanutta konfliktisaagaa ja pelaajaa heiteltii erinäisiä toimintakohtauksia ympäri planeettaa lukuisien eri hahmojen näkövinkkelistä koettuna. Pelin alkupuoliskolla päästään myös kokeilemaan pitkien kalsarien lämpöeristystä Cliffhanger-nimisessä tehtävässä. Yhtymäkohdat Rennyn 90-luvun hittileffaan ovat ainoastaan toiminnan määrä ja lumiset vuoristomaisemat. T-paidassa kolmenkympin pakkasissa koheltavaa Stallonea ei valitettavasti ole (sitä varten on omat lisenssipelinsä 90-luvulta).
”I’ll take one on the right, you’ll take the left”
Tuosta lauseesta moni pelaaja muistaa Cliffhanger-tehtävän jossa pelaajan ohjastama Roach suorittaa kahden miehen hakunakkia pelisarjan ikonisen päähahmo Soap MacTavishin kanssa. Homma alkaa jännillä, vaikkakin skriptatuilla, kiipeilyhetkillä ja sekä pienimuotoisella stealth-actionilla, pelaajan napsutellessa liiketunnistimen ja äänenvaimentimen vahvistamalla rynkyllä vihollisvartijoita ikuiseen lepoon. Pelaajalle annetaan mahdollisuus hiiviskellä tehtävän puolivälin tienoille asti mutta kuten jokainen itseään kunnioittava virtuaalisotilas tietää, stealth on nössöille ja räime on se kunnian tie voittoon. Lisäksi kun otetaan huomioon että Call Of Dutyn räiskintäosuudet eivät ole mistään vaikeimmasta päästä, voi pelaaja huoletta päästää sisäisen Rambonsa irti ja antaa palaa. Tehtävän puolivälissä päästäänkin sitten siihen kirjaimellisesti vauhdikkaimpaan osuuteen kun sankarikaksikkomme liukenee paikalta moottorikelkan kanssa. Jos joku on joskus pelannut 32-bittisillä konsoleilla Die Hard Trilogyn Die Harder-osiota, tietää tämä että moottorikelkkailuosiot peleissä eivät ikinä ole mistään siedettävimmästä päästä mutta Cliffhanger-tehtävä tekee asiat huomattavasti paremmin. Toiminta ei ole kameran hysteeristä heilumista ja paskoja partikkeliefektejä vaan häkellyttävän kauniisti silmille lentävä puuterilumi on enemmänkin siunaus kuin kirous. Muutenkin koko leveli on visuaalisesti erittäin komeaa katseltavaa ja on sääli että alun kiipeilyosuus jää niin hetkelliseksi huviksi sillä jylhiä vuoristomaisemia olisi mielellään katsonut pidempäänkin… ainakin siihen asti kunnes on pelannut uusinta Tomb Raideria.
Modern Warfare 2:n jenkkilipunkatkuinen soundtrack on elokuvien maailmasta tutun Hans Zimmerin käsialaa. Mies on tunnettu enemmänkin matalista vaskipuhallinsoundeistaan mutta luojan kiitos Modern Warfaressa kuullaan muutakin kuin Inception-/ Interstellar-törähdyksiä. Teknotrilleriin sopii aina hieman konemaisempi tykitys ja Zimmer vanhana kettuna hoitaa homman rutiinilla kotiin. Cliffhanger-tehtävän stealth-osuudet ovat likimain ainoa kohta jossa musiikkia kuulee ilman että räjähdykset peittävät musisoinnin alleen joten päivän joulukalenteriluukkuun päässyt musiikkikappale on myös kyseisestä kohdasta. Kovinkaan jouluinen tai talvinen tunnelma ei biisistä yllättäen välity mutta se saa leikkimään ajatuksella että millainen olisikaan kohtaus ollut jonkinlaisella joulukulkusten kyllästämällä jinglellä..?
PBC:n joulukalenteri siirtyy huomenna loppusuoralle kun luukusta syöksyy ulos yksi kaikkien aikojen parhaista ajopeleistä.