Shadow Moses Island (Metal Gear Solid 4: Guns Of The Patriots)
Lumi- ja jääkenttien hienous perustuu peleissä nimenomaan siihen että ne ovat aina eroavaisia pelin muista maisemista. Tämän vuoksi ensimmäinen MGS ei sopinut PBC:n joulukalenterin muottiin sillä koko peli sijoittuu tälle hyytävälle saarelle mutta sarjan neljännessä osassa sen sijaan Shadow Moses voidaan laskea lumikentäksi. MGS 4 oli alun alkujaankin peli, jonka luvattiin olevan eräänlainen joutsenlaulu Solid Snakelle, tuolle hahmolle jonka edesottamuksia pelaajat olivat saaneet parinkymmenen vuoden ajan seurata pelihistorian merkkiteoksissa. Peli oli täynnä sarjan lukuisia juoniumpisolmuja avaavia hetkiä jotka nostivat ihokarvoja pystyyn sarjan aiempia pelejä pelanneiden kesken mutta se kovin nostalgiapommi iskeytyi vasten pelaajan kasvoja pelin neljännessä chapterissa jossa Snake kumppaneineen joutuu palaamaan Solid-saagan ensimmäisestä osasta tutulle Shadow Mosesin saarelle.
Fan serviceä heitetään pelaajaa kohti vasemmalta ja oikealta kun pelaaja näkee sen kuuluisan heliportin jossa aikoinaan kaksi valokiilaa naarasivat aluetta. Metaforiikkaa peliin tuo kuuluisa ”Surveillance camera?!?!?!”-kohtauksen uudelleenlämmittely jossa tämä maailmanmaineeseen noussut turvakamera hajoaa vanhuuttaan, muistuttaen pelaajaa myös siitä että Solid Snaken aika on kameran lailla lähenemässä kohti vääjäämätöntä loppuaan. Myös muita lukuisia flashbackeja menneestä käydään läpi tässä hienossa chapterissa joka onnistutaan hämmentävän hyvin myös liittämään itse pelin pääjuoneen ilman että se tuntuu yhtään päälleliimatulta. Talviset maisemat ja Alaskan karu luonto tuodaan myös pelaajan verkkokalvoille mahtavalla tavalla ja graafisesti meno on niin hyytävän komeaa että usea pelaaja takuuvarmasti peliä pelatessaan vaihtoi talvikerrastoa päälle pelin julkaisun aikoina kenttää pelatessaan, vaikka peli julkaistiin siis kesällä 2008.
Shadow Mosesin lumisia maisemia ei voisi kuvitella ilman sitä kaikkien tuntemaa ikonista tunnusbiisiä. Alun alkujaan ensimmäisen Metal Gear Solidin lopputekstien aikana soinut The Best Is Yet To Come kun kajahtaa ilmoille, on totaalinen nostalgiatrippi valmis. Hassua miten näinkin irlantilaishenkinen kappale onnistuu välittämään lumisen ilmapiirin pelaajalle audiomuodossa.
Shadow Moses ja sen kolkot hangaarit ovat mitä hienoin näyttämö lumen täyttämälle hiippailuteatterille ja hieno osoitus neljännen Metal Gear Solid-pelin äärimmäisen vaihtelevista ympäristöistä. Jos peliin oltaisiin laitettu vielä laavakenttä, olisi peli noudattanut kaikkia tasoloikkapelien kenttäsuunnitteluun miellettäviä stereotypioita. Huomenna PBC:n joulukalenteri siintääkin katseensa vuoteen 21XX joten ottakaahan ”chillisti” (huomenna tajuatte vitsin) siihen asti…