Homecoming Hijinx (Donkey Kong Country: Tropical Freeze)
Miten ihmeessä trooppisella saarella elelevät apinat päätyvät lumisiin tasoloikkamaisemiin? Ehkä on parasta aloittaa taustoilla. Donkey Kong Country: Tropical Freezen (ei hätää, tästä lähtien käytössä on kirjainlyhenne) Salkkari-tason juoni kertoo meille tarinan Kong-saaren kööristä (Donkey, Diddy, Cranky ja Dixie) jotka kesken Donkey Kongin synttärien saavat kylmää kyytiä kun kaukaisesta kylmästä maasta joukkoineen mestoille matkannut Snowmad, osoittaa mielipiteensä Kong-pesueesta ja näiden trooppisista olosuhteista. Apinat ammutaan horisonttiin samalla kun palmujen ja hiekkarantojen täyttämä Kong Island peittyy lumeen ja jäähän. Pelin edetessä pelaaja ohjastaa apinaorkesterin takaisin Kong Islandille (tason nimi tulee siis tästä) joka on yllättäen kyllä pelin enemmän tai vähemmän virallinen lumi- ja jääleveli. Kontrasti on melkoinen esimerkiksi edeltäjään (DKC-sarjan loisteliaasti takaisin pelaajien keskuuteen tuonut Donkey Kong Country Returns) verrattaessa jossa seikkailtiin ja loikittiin samoissa maisemissa niiden ollesa vielä alkuperäisen lämpimässä loistossaan. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään huono asia päinvastoin, sillä onhan DKCTF yksi kaikkien aikojen parhaista 2D-tasoloikkapeleistä ja ehdottomasti Wii U:n yksi kirkkaimmista pelihelmistä.
Donkey Kongin paluu kotisaarelleen on tosiaan silmiähäikäisevän hieno kokemus. Kristallinkirkkaat grafiikat tarjoavat oivat puitteet kunnon graafiselle mässäilylle ja pysäytyskuvat eivät tee oikeutta pelin mainiolle graafiselle ilmeelle ja tehosteille ja jos ne haluaa kokea täydellisessä loistossaan, on parasta vaan ostaa itse peli ja nauttia samalla yhdestä viime vuosien parhaista videopeleistä. Pelaajan pahimpia vihollisia eivät suinkaan ole pelin aiemmista leveleistä tutut pingviinit, mursut ja muut jäätikön perkeleet. Pelin pahin ja eräällä tapaa inhottavin vastus on nimenomaan sen tarjoama haaste joka on kunnon throwbackia pelaamisen kulta-aikoihin jolloin pelit vielä tarjosivat rahoilleen vastinetta armottoman vaikeustason myötä. Ehdottomasti pelin isoin plussa vaikka jotkut sekopäät ovatkin sen miinukseksi pelille laittaneet.
Mikä tekee tästä hienosta lumikentästä (ja oikeastaan koko pelistä) niinkin uskomattoman pelielämyksen, on sen musiikki. DKCTF:n isoin megaton sen julkistuksen aikana oli vanhojen Donkey Kong-pelien unohtumattomat sävellykset luoneen David Wisen paluu tahtipuikon varteen ja meno on todellakin sen mukaista. Koko peli on täynnä aivan tautisen kovaa musiikkiraitaa ja PBC:n joulukalenterin kotiläksy onkin että kuuntelet koko soundtrackin läpi jos et ole elämäsi aikana sitä vielä tehnyt. Ennen sitä totta kai kuuntelet allaolevan linkin kautta Homecoming Hijinx-kentän tunnusbiisin joka toden totta paiskaa lunta kasvoillesi puhallinsektiollaan ja loistavalla sovituksellaan.
Huomisessa kalenteriluukussa sukelletaankin sitten syviin vesiin pelimaailman kuuluisimman delfiinin kanssa. Tässä välissä voikin jokainen meistä tahollaan miettiä että miten helvetissä delfiini selviäisi jäämeren olosuhteista?