10. Luukutus

RistarBR_zpsc9a90c87Planet Freon (Ristar)

90-luvun maskottitasoloikkabuumi (terkut äidinkielenopettajille ympäri maan!) oli kuin nykypäivän indiepelitarjonta. Niin paljon tavaraa oli tarjolla että kaiken mitäänsanomattoman paskan joukosta oli hankala erottaa ne todelliset kultakimpaleet. Jokaista Sparksteria vastasi vähintään kolme Aero The Acrobatia tai Chester The Cheetahia joten oli syystäkin turvallista pysyä Sonicin ja Marion kelkassa. Sonic-pelit olivat siis tuolloin vielä aivan tajuttoman laadukkaita jos joku nuorempi lukija ihmetteli että miten ihmeessä joku voi edes puolitosissaan kehua Sonic-pelejä? Yksi näistä ”piilotetuista helmistä” oli juurikin Sonicin luojien tasoloikkapeli Ristar, jossa pelaaja ohjasti pyrstötähteä joka läpi vaihtuvien 2D-maisemien, kävi läpi pelasturetkeä saadakseen pahuuden kynsistä oman henkilökohtaisen sankarinsa, Legendary Heron. Ei siis ihan mitään Shakespearen tasoista kamaa mutta 2D-tasoloikkapeleissä se juoni ei ole ikinä ollutkaan se kaikkein tärkein aspekti vaan se pelattavuus. Vaikka Ristar onkin Sonic Teamin tekosia, on pelimekaniikka tyystin eri kuin sinisen siilin tähdittämissä vauhdikkaissa loikinnoissa. Ristarin käytetyin koukku on staran kyky tarttua erinäisiin objekteihin ja käyttää tarttumapintoja myös sukkelampaan liikkumiseen. Jos hämmennyit niin ajattele Bionic Commandoa mutta söpömmällä ulkoasulla.

maxresdefault (1)Miten sitten Ristar liittyy PBC:n joulukalenteriin? Pelin viides leveli on lumi- ja jääaiheinen Planet Freon joka alkaa hieman kuin Sonic 3:n Ice Cap Zone mutta lumilaudan sijaan käytössä on perinteisempään tyyliin sukset sauvoineen. Ice Physics on skimbailuhetken jälkeen päivän sana kun pelin päätähti (tauko aplodeja varten) liukastelee pitkin jäisiä tepastelupintoja. Liukastelufysiikat on hienosti valjastettu myös kentän muihin toimintoihin sillä pelin päähahmo ottaa kivasti momentumia liikkumiseensa kun jäisellä pinnalla käyttää pelin perusmekaniikkaa, hahmon kykyä flengailla tarttumapinnoissa. Jäisen ja tarkkuutta vaativan tasoloikinnan jälkeen päästäänkin levelin lopuksi vielä lumihankien keskelle ja lumisotasille joten kaikkea löytyy mitä vaaditaan PBC:n joulukalenterientryyn.

maxresdefault (2)Entäs sitten se musiikki? No totta helvetissä se on tunnelman ensiarvoisen hyvin välittävää. Biisin alun jingle tuo mieleen kulkusten kilinän ja kun sen yhdistää ruudulla näkyvään hentoon lumisateeseen niin tiedetään että nyt ollaan laadun äärellä. Rauhallisella tempolla etenevä rallatus ei oikein sovi alun hypernopeaan lasketteluosuuteen mutta tason myöhemmissä kohdissa se hoitaa tehtävänsä täydellisesti.

PBC:n joulukalenteri jatkaa huomenna tasoloikkalinjalla mutta kaksiulotteisuus vaihtuu kolmiulotteiseen ja konsolisukupolviakin edetään useampia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.